Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1 & I rättvisans blod

Pseudonyymillä Nilla Kjellsdotter kirjoittava Oravaisissa asuva Pernilla Österberg (s. 1987) livahti Ruotsin dekkarimarkkinoille ryminällä. Esikoisdekkari I rättvisans blod (2021) nousi Ruotsissa myyntimenestykseen ja pian suuret ruotsalaiset kustantajat kilpailivat suomalaisesta esikoisdekkaristista. Seurasi tarjouskilpailu ja kustantaja vaihtui Norstedtsiin. Nillalla on nyt taskussaan sopimus kolmesta dekkarista, jotka Gummerus julkaisee suomeksi. Ilmeisesti itsenäisenä pidetty esikoisdekkari ei ole julkaisuohjelmassa. Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaa juuri ilmestynyt Kivipuiston tyttö, seuraavat kaksi ilmestyvät ruotsiksi 2023 / Himmelsgården ja 2024 / Tills natten är slut.

Sarjan etsivä on vajaa nelikymppinen rikoskonstaapeli Mija Wadö, joka on sinkku ja erakkomainen työnarkomaani. Hän ei ehdi hoitaa arkisia asioitaan eikä ostaa ruokaa jääkaappiin. Mija on kuitenkin ripeä otteissaan ja inhimillinen, eikä voi sille mitään, että kymmenen vuotta nuorempi Ronnie vetää seksuaalisesti. Ei todellakaan pitäisi sekaantua nuoreen alaiseen! Sitäpaitsi Ronnie on lähtenyt Tampereelle vuoden kestävään poliisikoiraohjaajakoulutukseen ja myös Mijalle tärkeä Hasse, entinen työpari, on pitkällä sairaslomalla. Muutokset henkilökunnassa painavat Mian mieltä ja nuuskaa kuluu.

On alkusyksy, lunta tuiskuttaa ja pakastaa. Oravaisten Kivipuistosta löytyy luurangonlaiha teini-tyttö, joka on pahasti kylmettynyt. Puolialaston tyttö ei kerro mitään itsestään psykiatrisella osastolla eikä poliiseillekaan. Kukaan ole ilmoittanut häntä myöskään kadonneeksi. Tytön ranteissa tosin näkyy pitkäaikaisen sitomisen merkkejä, joten jotain julmaa nälkiintynyt tyttö on varmasti joutunut kokemaan.

Toinen tragedia liippaa dramaattisesti myös varakasta Heseliuksen sukua., sillä toinen tunnetuista diabetestutkijaveljeksistä, keski-ikäinen David Heselius, löytyy kotoaan kuolleena. Kuolema vaikuttaa ensisilmäyksellä luonnolliselta, mutta outoa on se, että miehen koti on siivottu kliinisen puhtaaksi. Eikä se lopulta luonnollinen kuolema olekaan, vaan harkittu murha.

Kjellsdotter pitää kerronnallaan ja hyytävällä juonellaan lukijan tiukasti hyppysissään! Paikallisväriä on paljon ja seutua tuntevalle dekkari tarjoaa varmasti runsaasti tapahtumapaikkojen bongaushetkiä. Kivipuistosta löytyneen tuntemattoman tytön kohtalo järkyttää Mijaa ja tuo mieleen omia traumaattisia muistoja. Hänellä on syynsä heittää roskiin äidin lähettämät postikortit. 

Useimmissa dekkareissa naiset ja nuoret tytöt ovat uhreja, tässäkin heitä on. Minua kuvotti, mitä kaikkea varakkaat, sairaiden viettiensä viemät yhteiskunnan tukipilarit ovat kykeneviä tekemään. Nilla Kjellsdotter on hyvin kiinnostava uusi dekkaristituttavuus, sillä pidin kovasti kirjailijan otteesta. Tässä oli jännittävästi kansainvälistä tuntua.  Mijankin persoona syventynee seuraavissa osissa ja ehkä hän oppii vähän höllentämään työnarkomaniaansa. Mijan nuuskaaminen kyllä pisti silmään, mutta tapa oli ilmeisesti tarttunut häneen Ruotsissa vietetystä lapsuudesta.

Kuuntelin ruotsiksi myös Kjellsdotterin ihka ensimmäisen esikoisen, I rättvisans blod (Lind & Co 2021). Se tarjosi jonkun verran taustaa Mijan, Ronnien ja Hassen henkilöistä, mutta ei mitään sellaista mikä olisi pakko tietää.  Dekkarin murhatutkinta alkaa kun pienten lasten äiti löytyy murhattuna kotipihaltaan. Epäilyksenalaiseksi päätyy aviomies, jonka kaikki tietävät pahoinpitelevän vaimoaan. Pian toinenkin samaa ikäluokkaa oleva nainen löytyy murhattuna. Onko liikkeellä sarjamurhaaja, entä tuleeko uhreja lisää? Mikä on mahdollisesti näitä naisia yhdistävä tekijä? 

Kysymyksiä on paljon ja Mija kollegoinen painii visaisen tapauksen kanssa. Kjellsdotter sanoittaa viiltävän upeasti karmivia kotiväkivaltatilanteita, joilla dekkari alkaa. Tapauksen juurisyyt juontuvat kaukaa menneisyydestä. Jännittävä ja hyvin rakennettu, mutta minusta Kivipuiston tyttö oli paljon parempi, ja se on lupaavaa se!

Gummerus kertoo kirjasarjan julkaisusta

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1

Alkuteos Flickan i Stenparken
Suomentanut Anna Heroja
Gummerus 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________

Timo Saarto - Pimenevässä kaupungissa & Pekka Salo - Kevätuhri

Tässä kaksi Helsinkiin sijoittuvaa dekkaria: 

Timo Saarron Pimenevässä kaupungissa liikkuu alkusyksyssä 1939, juuri ennen talvisotaa.

Pekka Salon Kevätuhri puolestaan liikkuu nykyajassa ja Oopperan liepeillä.

Timo Saarto - Pimenevässä kaupungissa ***, Karisto 2021
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta

Dekkarissa eletään alkusyksyä 1939 ja sodan enteet ovat ilmassa. Suomessa järjestetään ylimääräisiksi kertausharjoituksiksi naamioitu liikekannallepano ja Esplanadin puistoon kaivetaan kaupunkilaisille sirpalesuojia. Suomen valtuuskunta presidentti Paasikiven johdolla matkustaa Moskovaan neuvotteluihin ja sisäministeri Kekkonen puhuu radiossa kaupungin evakuoinnista. Saarto kuvaa todentuntuisesti tunnelmia Helsingissä talvisodan alla ja kaikki tuo koskettaa, olemmehan nähneet uutiskuvissa vastaavia valmisteluita Ukrainassa.

Rikos tapahtuu töölöläisessä kellarissa. Talon asukas, nuori ja nätti Helena Leppänen lähtee viemään kellarikomeroon vanhaa nukkekotiaan, jonka ruusutapettia hän ei jaksa enää katsella. Kellarissa hänen kimppuunsa käy mies, jota Helena kalauttaa käsiinsä osuneella raskaalla kyntteliköllä. Mies kuolee tajuihinsa tulematta.

Vastuu tutkinnasta päätyy nuoren etsivän Albert Vaaran kokemattomille harteille, koska toinen kollega on pidätetty tehtävästään ja toinen sortunut viinaan. Helena kertoo Vaaralle, että hän näki kun tietyömontusta paljastui ruumisarkku ja että outo vanha nainen uhkasi häntä sanoen ”Ruusumies kostaa teille.” Helenan vanhemmatkin käyttäytyvät omituisesti, sillä he passittavat tyttärensä yksityiseen Kammion mielisairaalaan. Sieltä Helena kuitenkin pääsee karkuun ja poliisi vie kadulla kuljeksivan tytön huoraputkaan - ja sille tielle päätyy Helenan ruusukaulakoru.

Anneli sanoo bloggauksessaan, että rikosjuoni oli vaikeasti seurattava ja sitä se oli! Dekkarin parasta antia oli Helsingin hieno kuvaus vanhoin kadunnimin ym. En tiedä, onko Töölön raitiovaunuhallien paikalla aikoinaan ollut ”Ruusulinna” upeine puistoineen, vai oliko se kirjailijan mielikuvitusta. Suositan dekkaria Helsinki-kuvauksen takia, en niinkään rikosjuonen.

Helsingin Sanomista löytyy juttu Kinnekullan huvilasta, josta dekkarissakin puhutaan. Huvila sijaitsi ennen Sibelius-puistossa nykyisen Eila Hiltusen monumentin kohdalla.

____________________________________________________________

Pekka Salo - Kevätuhri ****, Lind & Co 2020 (2004)
Äänikirjan lukija Petri Hanttu

Romaanin nimi tulee Igor Stravinskyn baletista Kevätuhri, mikä sopiikin hyvin, koska yksi päähenkilöistä on Teresa Vadsten, Kansallisbaletin ballerina, joka valmistautuu ao. baletin päärooliin. Ballerinan mustasukkainen aviomies Jyrki Vadsten palkkaa yksityisetsivä Markku Hukan varjostamaan vaimoaan, mutta Hukka löytyy pian asunnostaan kalautettuna kuoliaaksi vaahtosammuttimella.

Tapauksen tutkinnasta vastaa aivan loistava tutkijapari: jäyhä rikoskomisario Ilkka Kaasalainen apunaan ronski mutta pätevä Jenni Takala, joka ei pysty hillitsemään itseään raiskaajia kuulustellessaan. Murhatun yksityisetsivän asunnosta löytyy pilvin pimein äänitteitä, joista etsitään johtolankoja. Selviää, että miljoonalukaalissa Lehtisaaressa merenrannalla asuva Jyrki Vadsten on tehnyt pieleen menneitä pörssikauppoja ja on yrittänyt pelastaa itsensä totaaliselta taloudelliselta romahdukselta hämärin puuhin. Vadstenien pariskunnan liepeillä liikuskelee hämärämies Romppainen.

Sekä Teresa että Jyrki Vadstenilla on jotain arveluttavaa salattavaa sekä virkavallalta että toisiltaan. Juoneen liittyy avioliiton ulkopuolisia suhteita, seksivideoilla kiristämistä ja laitonta elinkauppaa. Loppunäytös näytellään talvisessa Nuuksiossa Vadstenien vuokrahuvilalla. Jennin päätä ei kylmää, vaikka tätä lukijaa pelottikin. Mutta kyllä Jenni sisäiseen tutkintaan päätyy.

Huumoria tarjosi Kaasalaisen seurustelusuhde Paulaan. He leikkivät ajatuksella yhteisestä Rooman matkasta, joka ei koskaan tunnu toteutuvan. Kun sitten Kaasalainen olisi valmis lähtemään, Paulaa ei niin kiinnostakaan. Nautittava huippukommentti Kaasalaiselta dekkarin loppuun!