Terhi Rannela - Frau

Terhi Rannela (s. 1980) on tamperelainen kirjailija, toimittaja ja kolumnisti. Punakhmerien hirmuhallinnon aikaan sijoittuva historiallinen romaani Punaisten kyynelten talo (2013) aloitti uuden luvun Rannelan tuotannossa. Historian lumo vei mennessään. Hän on erityisen kiinnostunut avainsanoista nainen ja ideologia.

Frau kertoo Lina Heydrichin (1911-1985) elämästä. Lina oli Prahan teurastajan Reinhard Heydrichin (1904-1942) leski. Aviomies salamurhattiin 1942 Lontoossa saksalaismiehitystä paossa olevan Tsekin hallituksen toimesta. Alkuun Heydrichin vammat näyttivät vähäisiltä, mutta hän menehtyi verenmyrkytykseen muutaman päivän kuluttua. Vaimo Lina oli viimeisillään raskaana, neljäs lapsi oli tulossa.

Saksan häviön näyttäessä väistämättömältä ja Neuvostoliiton lähestyessä Prahaa Lina lähetti lapsensa lapsuuskotiinsa vanhempiensa luokse pohjoiseen Fehmarnin saarelle, ja pääsi sitten sinne itsekin väärennetyin paperein. Lina pyöritti saarella hotellia kunnes tulipalo tuhosi kaiken. Reportterit ja kirjailijat olivat alituiseen hänen kimpussaan, kirjoittipa Lina itsekin muistelmansa.

Vuotta ennen kuolemaansa, syöpäsairaana Lina suostuu vielä Erich Richterin haastattelupyyntöön. Haastattelut sujuvat verkkaisesti, Lina on simpukka.

Frau sai minut googlaamaan Heydrichit ja Lidicen. Tunnustan vähäiset tietoni näistä. Shokki on taattu joka kerta kun natsien julmuuksista lukee, niin nytkin. Ymmärtää ei kertakaikkiaan voi. 1900-luvulla oli stalinit, francot ja ties ketkä, mutta natsismin miljoonat kaasutetut juutalaiset varmastikin se pöyristyttävin. Miten kansakunta saatiin manipuloitua tämän hirvittävän aatteen taakse?

Kuinka tällaisessa paratiisissa (Fehmarnin saari) saattoi kasvaa vihaamaan ihmisiä. (...) Ei se ympäristöstä ollut kiinni, vaan ajan hengestä - oliko sekin liian yksinkertaistava selitys, ainahan ihmisellä oli mahdollisuus valita. Oliko?

Lina oli jo nuorena isänsä innoittamana vankkumaton kansallissosialismin kannattaja, Reinhard taas poliittisesti välinpitämätön. Lina sai kuitenkin miehensä tapaamaan Himmlerin, jonka aisapariksi tämä sittemmin muuttui. Korkean natsipoliitikon vaimon elämä ei ollut ruusuilla tanssimista: Kirche, Küche und Kinder! Oli velvollisuus synnyttää puhtaita arjalaisia lapsia, pitää koti täydellisenä, sietää miehensä alituiset poissaolot ja naisseikkailut. Lina suostui kaikkeen tähän koska rakasti. Pieniä viitteitä eripuraan kirjasta kuitenkin löytyi.

Odotin kirjalta ennakkoon jotain tavattoman järisyttävää, mutta puoleen väliin asti kirja oli aika verkkainen. Haastattelija Richter ei saanut Linasta paljonkaan irti. Tämä taisi olla Rannelalta tietoinen veto, aluksi hidas tempo ja kiihdytys kun lukijan mieli on jo kärsimätön. Kun Rannela sitten vei Lidicen silmittömään tuhoamiseen, aloin haukkoa henkeäni kuin kala kuivalla maalla, kliseisesti. Lidice tuhottiin, tapettiin ja poltettiin viimeiseen talonperustukseen,  pyyhkäistiin kokonaan pois kartoilta, sillä uusissa se ei enää esiintynyt. Sielua ravistelevaa kuvausta. Shokki.

Viimeisessä puhelussaan haastattelija Richterille Lina toteaa, että ehkä ne holokaustit sittenkin olivat totta. Lina pyörittelee myös näitä lauseita mielessään, muttei sittenkään saa sanotuksi:

Minä Lina Manninen, omaa sukuani von Osten, Lina Heydrich, olen syyllinen kaikkeen siihen, mistä minua syytetään. Tein sen kaiken, koska saatoin tehdä. Niin yksinkertaista se on. Niin tekin tekisitte jos voisitte.

Ei löydy sanoja tähän loppuun. Kosto. Julmuus. Shokki. Natsismista on yhä edelleen tärkeää lukea, vaikka se vaikeaa onkin.

Kirjan ovat lukeneet monet mm. Lumiomena ja  Leena Lumi.

Terhi Rannela
Frau
Karisto 2016
★★★✩
Kirjastosta.

John Williams - Butcher's Crossing

Westernejä olen kyllä katsonut, mutta yhtään lännenkirjaa en ole tätä ennen lukenut. Enkä Butcher's Crossingiinkaan olisi tarttunut ellei kirjoittaja olisi John Williams. Butcher Crossing ilmestyi alunperin 1960-luvulla kuten Stonerkin vaipuakseen vuosikymmeniksi unholaan.

Eletään 1870-lukua. Parikymppinen idealistinen Will Andrews jättää Harvardin opintonsa, hienon kotinsa ja isänsä uskonnolliset saarnat. Hänestä Boston on täynnä ihmisen toiminnan ja teollistumisen saastaa. Hän uskoo löytävänsä itsensä ja voivansa olla yhtä jumalansa kanssa vain kesyttömässä luonnossa. Siispä Andrews lähtee etsimään vapautta ja itseään suuresta lännestä.

Andrews haluaa mukaan biisoninmetsästykseen ja lyöttäytyy heti kättelyssä Butcher's Crossingin saluunassa kimppaan Millerin kanssa. Tämä kova kaveri on nähnyt vuorilla suunnattoman biisonilauman, mutta siitä on jo liki 10 vuotta. Andrewsin rahoittama retkue lähtee matkaan: Miller pomona, raamattuaan tutkaileva Charlie Hoge härkävankkurien ajajana ja kokkina, vastaanmutiseva Schneider nylkyrinä.

Puuduttava matka etenee tuskaisasti: tuntien päiväratsastukset hiertävät istumalihasten ihoa, aurinko on armoton, maisema monotoninen ja veden puute heikentää ihmiset, hevoset ja härät. Usko on koetuksella ja ohut vuoristoilma tekee tepposiaan.

Veri jyskytti päässä, sykki korvissa, kunnes jopa oman hengityksen ääni hukkui siihen ja punainen kelmu levisi silmiin.

Laaksosta tuntui nousevan hiljaisuus; sellaista hiljaisuutta, seesteisyyttä, täydellistä levollisuutta, henki maa jota ihmisen jalka ei ole koskaan polkenut.

Sitten lauma lopulta löytyy ja Miller vauhkoontuu, tappaa tappamistaan. Preeria täyttyy biisoneitten ruhoista. Andrews joutuu nylkemään ensimmäistä kertaa. Häntä kuvottaa.

(...) biisoni oli hetkeä aiemmin ollut ylpeä, jalo ja täynnä elämän arvokkuutta mutta sitten alaston ja avuton, untelo riippuva ruho, minuutensa menettänyt (...) Sen minuus oli murhattu, ja Andrews oli aistinut tuon murhan tappavan jotain hänestäkin (...)

Miller ei kuuntele järkipuhetta: hän haluaa tappaa biisonit viimeiseen ruhoon huolimatta lähestyvästä talvesta. Retkue kokeekin mielettömän lumimyrskyn, mutta kaikki selviävät hengissä. He huomaavat olevansa motissa: on varauduttava elämään erämaassa monta kuukautta, kevääseen asti. Eristäytyminen panee miesten psyyket koville, jokainen käpertyy itseensä.

Huh huh, olipa romaani. Biisonien teurastus oli julmaa, muttei aivan niin julmaa kuin etukäteen pelkäsin. Syön muutenkin hyvin vähän lihaa, mutta nyt en halua sitäkään vähää. Ihmettelen miten Williams sai aiheesta riippumatta minut lumottua juoneen. Williams kehitteli myös aikamoisia draamankaaria kirjan loppua kohden. Jännitys säilyi. Kovan kohtalon kokeneita lännen kaupunkeja oli varmaan oikeastikin paljon. Rautatie olisi pelastanut, mutta sitä ei tullut. Unelmat romuttuivat markkinasuhdanteiden muutoksiin.

Uskomattoman hieno koskemattoman luonnon, kovan ja karun sen ajan lännen ihmisten kuvaus. Rekiaho suomentajana sai tekstin soljumaan. Biisonilaumat rymistelivät mielessäni pölypilviä nostattaen. Huikea kirja.

Kirjan ovat lukeneet ainakin Ulla, Kaisa Reetta ja Lumiomena.

John Williams
Butcher's Crossing 1960
Suomentanut Ilkka Rekiaho
Bazar 2016
★★★
Kirjastosta.

Sieluni hymyt -haaste

Sain tämän haasteen Kaisa Reetalta, kiitos! Haaste on alunperin lähtöisin Pearl Cloverin blogista Iltatähden syttyessä. Ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)

Minulla on joitakin ystäviä, jotka harrastavat kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä. Itse en semmoista tee, mutta välillä maailman melskatessa ympärillä on hyvä pysähtyä miettimään elämänsä hyviä asioita. Itselleni tärkeitä asioita, jotka saavat sieluni hymyilemään:

• Puoliso, joka antaa minun harrastaa omiani eikä tunne siitä mustasukkaisuutta.
• Se että nauramme usein yhdessä. Yhdessä nauraminen on parasta kumppanuutta.
• Kaksi poikaani. Toista elämä on kohdellut lähes silkkihansikkain, toista rujoin rukkasin. Molemmat ovat sydämessäni ♥
• Ihanat ystävät, myös täällä blogimaailmassa. Syksystä lähtien olen saanut paljon uusia ystäviä ja kokenut iloa heidän kanssaan. 
• Meidän Sissi, kissa. Se on niin suloinen karvapeppu ♥ Kun koiramme Hani siirtyi kesällä koirien taivaaseen, tarvitsimme uuden helliteltävän. Muutaman mutkan takaa löytyi Sissi.
• Upeat kirjat! Löydettyäni kirjablogit olen pysynyt uskomattoman hienossa kirjakannassa. Kiitos teille kaikille, joilta olen lukuvinkkejä saanut!
• Talven selkä taittuu ihan kohta, piipot nousevat puutarhassa, jouluruusu kurkistaa jo lumen alta. Luvassa aurinkoa, liverrystä ja vihreää - tästä suorastaan hurmioidun!
• Olen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse enää niin hirveästi yrittää miellyttää muita, vaan voin olla oma itseni ja ajatella mitä haluan.
• Olen kiitollinen terveydestä ja toimivista aivoistani.
• Tykkään aikaisista aamuista, koska olen aamuvirkku. 
• Innostus ja inspiraatio. Elämässäni on ollut myös vaikeita vuosia ja alakulon jaksoja. Tällöin luen yleensä jonkun suuren ajattelijan aforismeja alakulosta päästäkseni. Joku noista suurista kirjoitti, että jokaisella pitäisi olla elämässään joku innostus, sillä se on elämän punainen lanka ja pitää elämässä kiinni. Innostuksen kohteet voivat tietysti vaihdella elämänvaiheitten mukaan. Itselläni tällä hetkellä kirjat, puutarha ja espanjankieli.
• Lapsellisuus. Minusta ei ikinä tule jäykkää tiukkapipoista täti-ihmistä, vaikka ikä niin ehkä edellyttäisi. Tietty lapsenmielisyys ja naivius ei tarkoita tyhmää, vaan pitää uteliaisuutta yllä.
• Yksinolo. Olen sosiaalinen erakko, yksinolo on minulle välttämätöntä. Tarvitsen sitä jotta päässäni pörräävä haminan kaupunki hiljenee ja rauhoittuu.
• Zen. Yritän jatkuvasti opetella rauhoittumaan, elämään tässä hetkessä ollen siinä läsnä. Kovin kehittynyt meditoija en ole, mutta joskus harvoin olen näissä pyrkimyksissäni onnistunut.
• Auringonnousu! Nytkin tuo elämämme edellytys hellii minua tuossa ikkunan takana - ihanaa!

Tämmöistä tänä aamuna. Kiitos Kaisa Reetta haasteesta! Tunnen kirjabloggareita vielä vähän, mutta Ullan haastan! Toivottavasti muutkin innostuvat ottamaan haasteen vastaan.

Tämä on niin hyvä haaste, että taidan kierrättää tätä myös Into & Vimman puolella :)