Postaan huomenna Sergio Ramírezin romaanista Miten kaunis on meri, Margarita, jonka Ramírez on kirjoittanut Nicaraguan juhlitun kansallisrunoilijan Rúben Daríon (1867-1916) hengessä. En voi sanoa kunnianosoituksena, sillä kirjailija ei hymistele ja paljastaa paljon negatiivisia asioita tästä palvotusta runoilijasta. Romaanin lukujen otsikot hämmästyttivät runollisuudellaan. Selitys on se, että otsikot ovat pääosin peräisin Daríon säkeistä. Muutama esimerkki: Vapisee maa, järkkyvät tähdet, Runoratsu korskuen luoksesi kiitää, Basranhelmet & Prinsessa on suruinen. Kuulemma idea käyttää Daríon säkeitä nimessä ja lukujen otsikoissa oli meksikolaisen kirjailijan Carlos Fuentesin. Teos voitti Alfaguara-palkinnon julkaisuvuonnaan 1998.
Törmäsin netissä tähän ihanaan runoon ja videoon, ja ajattelin jakaa ne, koska runo kytkeytyy tiivisti Ramírezin romaaniin. Videon kuvissa on runsaasti Barcelonan näkymiä, Gaudín arkkitehtuuria ynnä muuta. Youtubesta löytyy myös animoituja lapsille tarkoitettuja videoita, ja tietääkseni tästä runosta on julkaistu myös kuvitettu satukirja. Runo lausutaan videolla espanjaksi, mutta kuulostaa hurmaavalta. Ehkä ei haittaa jos ei ymmärrä, ja englanninkieliseen käännökseen linkki tässä.
Margarita Debayle Sacasa de Pallais (1900-1983) tunnetaan maailmanlaajuisesti siitä, että Darío kirjoitti hänelle runon Margarita Debaylelle, kun tyttö oli vielä lapsi. Wikipedian mukaan runoilija vaihtoi tämän runon viskipulloon. Margarita oli Daríon hyvän ystävän, kirurgi Henry El Sabio Debaylen nuorempi tytär. Vanhemmasta siskosta Salvadoritasta tuli myöhemmin Nicaraguan First Lady, Tacho Somozan puoliso. Runoa lukevat kuulemma äidit edelleen lapsilleen Iberian niemimaalla ja Latinalaisessa Amerikassa.
A MARGARITA DEBAYLE
Margarita está linda la mar,
y el viento,
lleva esencia sutil de azahar;
yo siento
en el alma una alondra cantar;
tu acento:
Margarita, te voy a contar
un cuento:
Esto era un rey que tenía
un palacio de diamantes,
una tienda hecha de día
y un rebaño de elefantes,
un kiosko de malaquita,
un gran manto de tisú,
y una gentil princesita,
tan bonita,
Margarita,
tan bonita, como tú.
Una tarde, la princesa
vio una estrella aparecer;
la princesa era traviesa
y la quiso ir a coger.
La quería para hacerla
decorar un prendedor,
con un verso y una perla
y una pluma y una flor.
Las princesas primorosas
se parecen mucho a ti:
cortan lirios, cortan rosas,
cortan astros. Son así.
Pues se fue la niña bella,
bajo el cielo y sobre el mar,
a cortar la blanca estrella
que la hacía suspirar.
Y siguió camino arriba,
por la luna y más allá;
más lo malo es que ella iba
sin permiso de papá.
Cuando estuvo ya de vuelta
de los parques del Señor,
se miraba toda envuelta
en un dulce resplandor.
Y el rey dijo: «¿Qué te has hecho?
te he buscado y no te hallé;
y ¿qué tienes en el pecho
que encendido se te ve?».
La princesa no mentía.
Y así, dijo la verdad:
«Fui a cortar la estrella mía
a la azul inmensidad».
Y el rey clama: «¿No te he dicho
que el azul no hay que cortar?.
¡Qué locura!, ¡Qué capricho!...
El Señor se va a enojar».
Y ella dice: «No hubo intento;
yo me fui no sé por qué.
Por las olas por el viento
fui a la estrella y la corté».
Y el papá dice enojado:
«Un castigo has de tener:
vuelve al cielo y lo robado
vas ahora a devolver».
La princesa se entristece
por su dulce flor de luz,
cuando entonces aparece
sonriendo el Buen Jesús.
Y así dice: «En mis campiñas
esa rosa le ofrecí;
son mis flores de las niñas
que al soñar piensan en mí».
Viste el rey pompas brillantes,
y luego hace desfilar
cuatrocientos elefantes
a la orilla de la mar.
La princesita está bella,
pues ya tiene el prendedor
en que lucen, con la estrella,
verso, perla, pluma y flor.
* * *
Margarita, está linda la mar,
y el viento
lleva esencia sutil de azahar:
tu aliento.
Ya que lejos de mí vas a estar,
guarda, niña, un gentil pensamiento
al que un día te quiso contar
un cuento.
Aurinkoista naistenpäivää pienille ja vähän isommillekin naisille!
Aurinkoista naistenpäivää pienille ja vähän isommillekin naisille!
