Veera Antsalo - Imago #runosunnuntai

Juoni on kaaoksen mestari, 

mutta kaaos on yllättävän hyvä järjestämään 

- kun sille antaa mahdollisuuden. 

Reader why did I marry him? -blogi on julkaissut iloksemme kokeellisen kirjallisuuden haasteen. Kukin voi määritellä kokeellisuuden omalla tavallaan. Itse määrittelin leikkimielisesti näin: Uutta kirjallisuutta, josta en ymmärrä juuri mitään. Veera Antsalon Imago istuu mielestäni hyvin tähän luokitteluun, sillä runojen fantasiamaailmat leijailivat ymmärrykseni yläpuolella. Mutta sen sentään ymmärsin, että kokoelma on vangitseva ja taianomainen. Sanon myös kuten yllä oleva sitaatti: Antsalo on aika velho luomaan kaaosta ja järjestämään sitä haluamallaan tavalla, ja teksti kulkee hurmaavassa rytmissä.

Antsalo kertoo runoissa nimettömiksi jäävistä naisista - 'tytöstä', filmitähdestä ja kuningattaresta. En tiedä ovatko he naisen eri rooleja tässä miesten maailmassa vai  surrealististen elokuvakäsikirjoitusten henkilöitä? Yhdistävänä tekijänä on valotus, valotusohjeet ja murtoluvut.  Plus aika monet jokaisen elämässä toistuvat ja toisiinsa kiertyvät sanat ja tilat. Absurdiudessaan Imagosta löytyy sukulaisuutta Lassi Hyvärisen Tuulelle ja kissalle, Henriikka Tavin Esim. Esalle ja Tuukka Pietarisen esikoiselle Yksin ja toisin.

Osiossa 'TYTTÖ' kuvataan tytön maailmaa ja elämänpiiriä. Tosin kaikki tuntuu olevan kuvailijalle epäselvää ja livahtavan kerkeästi kuvailun ulkopuolelle. On kerroksia ja moniulotteisuutta, menneisyyttä ja nykyhetkeä, jotka kaikki toistuvat ja limittyvät. Tämä on pieni ja kulmikas tarina unesta, jossa asiat olivat sisäkkäin: tavalliseen ja epätavalliseen tapaan. --- Yksinkertaista & monimutkaista. Tyttö asuu sukutalossa, joka ei ollut vakavaa ainesta. Jotain kuitenkin. Linnut valtasivat trillerimäisesti sukutalon ja häätivät suvun lattian alle - toistaiseksi.

'Tyttö' eli, niin hänen ruumiissaan oli tehty aina. Hän oli vähän, jotenkin, miten, sen, nyt, sanoisi. Episodimainen? Ainakin sekunnin murto-osan ajan. 

Tähän tulee pysyvää, hän uneksi. Tähän tulee muuttuvaa, hän uneksi. Ja niiden yhdistelmä joko onnistuu tai ei. Joko kaikuu tai ei. ... Hänen kohtalonsa oli pääasiassa siinä ja siinä. Eikä sitä sen paremmin voi kuvailla.

FILMITÄHDELLÄ on elämässään ylellisyyttä: hänellä on villa ja ihana, kaikkiin suuntiin jatkuva puutarha, jota ei voi nähdä yhdellä silmäyksellä. Naisen toiveita toteuttaa komea puutarhuri. Puutarhuri on mies, jota filmitähti ei koskaan näe ilman flanellipaitaa, vaikka ehkä toivoisi... Yleensä miehestä näkyy alppiruusujen keskeltä vain selkä, useimmiten vain flanellia.

Hänen (filmitähden) kätensä kulki kaiteilla, ylös ja alas. Ja hän oli kuin,,, mitä hän nyt oli. Niin kuin. Ytimessä.

Lasinhohtoisessa sadussa, heinänhohtoisessa peilissä tai jonkinlaisessa kuvussa elelee KUNINGATAR. Valtakunnassa on kaikki hyvin, paitsi että palatsi roikkuu vaarallisesti jyrkänteeltä ja että koiperhoset mussuttavat valtakuntaa pulveriksi. Kuningattaren kaksoispojat Amadeo ja Antonio perisivät aikanaan kaikki tämän pyöreän valtakunnan kulmat, jos pulverilta jotain sattuu jäämään.

Runoissa on kulmia, näkökulmia ja käännöksiä - aina oikealle, oikealle ja oikealle; usein tipahdetaan kuvailun ulkopuolelle.  On kohinaa ja kvintesenssiä; on lasia ja heinää ja peilejä. On kaiteita, portaita ja hiekkaa. Myös tektonisia, ornitologisia ja botaanisia syitä; on periytyvää huimausta, film noiria ja neorealismia. Ja viisi miljardia vuotta vanha aurinko loistaa kaiken yllä. Kaikki on Suurta Mysteeriä ja maailmankaikkeus laajenee! - tai jotain sinne päin.

Imago on yksi kahdeksasta Runeberg-palkintoehdokkaasta 2019. Jaan täysin raadin mietteet:  Imago on viekoitteleva, se on hulluttelevan absurdi ja hupsu, mutta niin ihanan taitava, taitava kaikkine kvintesensseineen! Kokoelman runoissa tapahtuu paljon, mutta Antsalo noituu lukijansa tekstin ääreen. Niin, ja sinne kuvailun ulkopuolelle!

Kello jotain hän juoksee kulmasta kulmaan, valo nielaisee hänet,
ja saan sen vaikutelman, että hän on vaarassa juosta ympyrää.
Hän on koko ajan vaarassa kadota

EDIT

Sen jälkeen kun olin bloggaukseni kirjoittanut ja palauttanut kirjan kirjastoon, huomasin Vetus & Novan postauksen. Sana imago voi tarkoittaa myös täysikasvuista perhosta. Kappas! Tämä selittää kyllä hyvin ne miljoonat surisevat hyönteiset, joita lukiessa ihmettelin.

Veera Antsalo - Imago

Kansi Jenni Saari

Teos 2018

****

Kirjastosta

______________

Helmet-haaste: 5 / Runeberg-palkintoehdokas, 17 / kaksoset, 25 / minulle uusi kirjailija
#kokkir

Runeberg-raati totesi:

"Imago on Antsalon kolmas runokokoelma. Raatiin teki vaikutuksen, miten teos vie lukijan kuvailun ulkopuolelle. Veera Antsalo onnistuu virittämään runoelmaan äänimaailman, josta syntyy niin houkutteleva ja viekoittelevan vino tila–aika-avaruus, että kuvien vilistäessä lukija halukkaasti lähtee matkaan kauas kuvailun tuolle puolen.”

Imagon ovat lukeneet myös Kosminen K, Lukuisa, Reader why did I marry him?

An InLinkz Link-up