Runoja murteilla. Mee mummu ja muut #runosunnuntai

Toimittaneet Heli Laaksonen ja Virpi Adamsson

Murteet ovat suomen kielen rikkaus! On ilahduttavaa, että murredialogeja on esiintynyt runsaasti tämän vuoden uutuusromaaneissa (mm. Paula Nivukoski, Katja Kärki ja Johanna Laitila). Niiden innoittamana etsiskelin murrerunoja muiltakin kuin Heli Laaksoselta, jolta olen lukenut nämä kokoelmat: Pulu uis, Raparperisyrän & Vissinki-laulut & Sulavoi. Löysin tämän murrerunoantologian, jonka runot ja runoilijat ovat löytyneet Turussa toimivan Radio Auroran murrerunokilpailussa vuonna 2003. Runoja murteilla. Mee mummu ja muut -antologia sisältää 48 runoa 26 kirjoittajalta ja kaikilta päämurrealueilta.

Runoilijoiden ikähaitari on suuri, he ovat syntyneet 30-luvulta 80-luvulle. Antologiassa on kunkin kirjoittajan lyhyt esittely sekä tuomaristossa istuneen kirjailija Tapio Koivukarin mietteitä. Hän sanoi pitäneensä yhtenä valintakriteerinä sitä, liikauttiko runo hänen mieltään: Koko maailman ei ole tarvinnut liikkua, minun mieleni on liikkunut vaikkapa arjen tuokiokuvasta, hauskasta oivalluksesta, unenomaisesta kuvauksesta tai lapsuudenmuiston palasesta.

Murrerunoudelle pidetään yleensä ominaisena huumoria ja komiikkaa, mutta tässä antologiassa näemme, että murre taipuu moninaisten tunteiden tulkiksi. Mukana on paljon haikeita ja nostalgisia lapsuudenmuistoja, ja runoja rakkaudesta tottakai. Eri murrealueelta tuleva lukija tavoittaa hyvin runojen tunnelman, vaikka ei aivan jokaista sanaa ymmärtäisikään. Lopussa on myös minipieni murresanasto. Antologioiden haittapuolena on usein tietty hajanaisuus, niin tässäkin. Minun mieltäni eivät kaikki runot liikauttaneet, mutta monet kyllä.

Otan muutaman subjektiivisesti valitun esimerkin välittämättä mistään tasapuolisuudesta. Eniten minua puhuttelivat Minna Mirhan ja Kati Kannon runot. Mirha on syntynyt 1968 ja kirjoittaa Oulun murteella, Kanto on syntynyt 1972 ja kirjoittaa peräpohjolan eli Tornion murteella. Jänniä nämä mieltymykseni, sillä minähän olen juuriltani karjalainen! Todistetuksi tuli, että runot lennättävät lukijan murrealuiden yli vahvoihin tunnelmiin.

... miten mää oon niin kaukana
lapsuuvesta
millon maaliskuuki oli korkialla
eikä painanu harteita
niinko nyt
-Minna Mirha 
...

tuulee ja sattaa
sillain vinosti
ikkunat kastuu
ettei läpitte näje
enkä mää muutenkaan
mittään näje
mullon silimät
muurautunu umpeen
ko moon niin hirviästi
märissy
- Minna Mirha
...

Täälä tuulee aina
täälä on aina välit jonkun kans pänksis
silti raastan käpyjä raastirauala
ja uskon että kaikki on mahollista.
//
mutta mie en itke
en ainakhan sinun nähen.
Mie lakasen sinut yhtenä syksyn
kuivahneena, varisheena lehtenä kashan
pois silmistä.
- Kati Kanto, ote pitkästä hienosta runosta Jokunen sana rakhauesta

Otan vielä esimerkin murteesta, joka oli minulle antologian hankalin ymmärtää, mutta runo on keväinen ja hauska! Pekka Saarinen on syntynyt 1949 ja kirjoittaa Rauman murteeella. Pieni sanasto alkuun: kirkhakkine = naakka, säser = tarkka, hienovarainen.

KIRKHAKKISE 
Tärkjän istu kirkoharjall
Hakkuste suur suku,
kummas pääs ja kene viärell
siit o säser luku.

Kevän gorvall pörhjänäs
kifta höömenbuku,
kjäkättäväs palloparves
kiappu ylpöi suku.

Suven dulle nälkkäse
om boja rästän golos,
kiirut pakka pitämä
jo isännängi olos.
- Pekka Saarinen

Runoja murteilla. Mee mummu ja muut -antologia on minusta tutustumisen arvoinen, paikoin ihanan riemukas, paikoin hyvin koskettava.

Runoja murteilla. Mee mummu ja muut
Toim. Heli Laaksonen & Virpi Adamsson
Sarmala  2004

Kirjastosta
_______________

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala - Aina #runosunnuntai

Kaksi pientä ymmällään jumalhämärässä... 

Mahdoton on totta, sain sut ansiotta.

Aina. Rakkausrunoelma on trilogian ensimmäinen osa ja kirjoittajiensa esikoisteos.  Runoelman takana ovat Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala, nuori pariskunta, joka kirjoittaa kaiken mullistaneesta kohtaamisestaan ja rakastumisestaan. Rakkaus teki ’rynnäkön, tuli kohdalle kuin hyökyaalto; ei kysynyt lupaa, repi ovet saranoiltaan ja  rikkoi ikkunat' - niinkin proosallisessa miljöössä kuin ruotsinlaiva. Voiko kornimpaa olla! Mutta maailma tärähti, maailmankatsomus muuttui, koko olemassaolon perusta muuttui. Aika jakaantui aikaan ennen ja jälkeen:

Ei oo aikaa ennen meitä / ei aikaa meidän jälkeemme / on vain aika ja me ajatta / ennen ajan, jälkeen kaiken.

Tämä tunne oli ihme ja veti ymmälle. Mutta heti kuitenkin tuli varmuus siitä, että juuri tuo on minulle oikea. Mutta riemusta pomppivaan sydämeen iski myös pelko ja hätä: ’Tiedän että olet oikea, mutta entä jos sinä olet sokea?’ Tämä suunnaton hätä on kuvattu typografisesti hienosti: nämä kaksi pientä kysymystä täyttävät tiiviisti ladottuina neljä sivua. Kaikki me tiedämme, että toisen onnea on suomalaisen mahdoton kestää. Niinpä ympäristö ilkkui kateellisena ja naureskellen:

alkuhuumaa / alkuhuumaa se on vain /  arki koittaa kyllä. / Voi teitä rakastavaiset / voi teitä suloisuuden hattaraisessa harhassa.

Mutta Heidille ja Niilolle tämä rakkaus on johdatusta; tämä rakkaus on elämää suurempi ja se tulee voittamaan kateellisten noloa loppua ennustavat puheet. Heidän rakkautensa on kauniisti muuttanut kaksi janaa yhdeksi, kaksi köyttä nuoraksi. Heillä on varmuus ja luottamus; tämä rakkaus on ikuinen, se on kaikki, se kestää. Eivät he silti missään pilvissä tai hollywoodkuplassa kulje, vaan hihkaisevat kyynikoille tietävänsä, ettei rakkaus ole muodissa. 

Alkupuolen runoista löytyy hurjaa draamaa ja synkkyyttä. Ehkä ne kertovat runoilijoiden elämästä ennen tätä kaiken mullistanutta kohtaamista. On ollut etsimistä, eksyksissä oloa ja ties mitä. On ollut monta entistä, kummallakin; heitä jotka on nyt kohdattava pystypäin mustasukkaisuudesta huolimatta. Tutustutaan toiseen, revitään kappaleiksi; testataan toista ja tunnetta.

Lopulta kuitenkin tiedän
se valo ei tule sinusta eikä minusta
se valo syntyy meistä
ja ilman meitä
me palaamme molemmat pimeään

Ei se epävarmuutta ole
kauan pimeässä kulkeneena
aurinko vain häikäisee
kattaen kaiken

Me olemme sokaisseet minut
Me olemme sokaisseet sinut
ja nyt meidän tulee ikuisesti taluttaa toisiamme.

Runot kuvaavat rakkauden räjäyttävää ja kaiken mullistavaa kokemusta monella tyylillä. Vapaan nykyrunon väliin pujahtaa pitempiä mitallisia runoja, jotka voin kuvitella laulettuina - kuten lauluntekijä Niilolle sopii. Riimittely ei tunnu ollenkaan banaalilta, vaan se on virkistävää ja nuorta, tuoretta ja persoonallista. Kirjoittajat etsivät rakkaudelleen uutta parempaa ja kuvaavampaa ilmaisua ja päätyvät sanaan AINA. He ovat niin vakuuttuneita rakkautensa ikuisuudesta, että  versaaleilla ladottu sana AINA täyttää koko sivun, monta sivua.

Moni-ilmeisten runojen joukossa on ylistyshymnejä tai korkeaveisuja rakkaudelle. On Danten jumalaista näytelmää ja kansanrunoa Kaksipa tähteä taivahalla. Mutta ei tutun Kaj Chydeniuksen laulun sanoin, vaan omin:

Kaksipa tähteä taivahalla
toinen on kirkkaampi toista
se pienempi tähdestä kirkkahasta
sen suuremman valoa toistaa.
(...)
Ne katsovat maailmaa tahtoessaan
ja joskus vain sopivat silleen
et katseensa kääntävät pois kokonaan
ja tuikkivat ain vain toisilleen.

Ja valoa tätä et silmällä nää
se sielulla kokea pitää
sen valon tuikkeesta tuhannesta
niin kauniita hippuja itää.

Aina on hieno esikoiskokoelma. Se on liikuttava, tuore ja koskettava.  Jokainen joka on kokenut rakastumisen huuman tunnistaa tunteensa näistä runoista. Onni, keveys, kiitollisuus, armo. Ihme. Itse olen kirjoittanut rakastumisen euforiassa joskus suunnilleen näin: 'Sinä olet mieheni, minä sinun vaimosi / rakkaus on muuttanut meidät. / Jälkeen surun vuosien / löytyi oma ihminen / harmaan hehkumaan saa.' Näin kokevat myös Heidi ja Niilo. Olen eri mieltä kirjoittajien provosoivan lausahduksen kanssa. Kyllä rakkaus on universaali ja aina muodissa! Olen aika kovapintainen lukija enkä herkisty vähällä, mutta Aina sai sydämeni syrjälleen.

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala

Aina. Rakkausrunoelma

Graafinen suunnittelu: Ruho Factory

Käsite 2018

*****

Lukukappale kustantajalta - kiitos elämyksestä!
_______________

Heidi Pyykkönen on entinen kansikuvatyttö ja nykyinen nainen. Niilo Rantala on entinen lapsitähti ja nykyinen mies. Aina on heidän esikoisteoksensa ja Rakkaus-trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa Auki ilmestyy keväällä 2019.
Niilosta: Turkulainen

#runo18-haaste

❤︎
Omppu luki Miia Kontron Tunnustuksen
SusuPetalin runo Koiranunta
Tuija luki Eija Aromaan Eksymisen kartaston
Saassan runo Tuhat tähteä
Estherillä Lentäviä sanoja