He (the male) is trapped in a twilight zone halfway between humans and apes,
and is far worse off than apes, because he is, first of all, capable of a large array of
negative feelings that the apes aren't - hate, jealousy, contempt, disgust, guilt,
shame, disgrace, doubt - and, secondly, he is aware of what he is and isn't.
-Valerie Solanas
Kirjan kaunis nimi Unelmien tiedekunta viestii aivan jostain muusta kuin mitä lukijana saan. Tämä ei ole kaunis tarina eivätkä unelmat tässä toteudu. Stridsbergin faktio radikaalifeministi Valerie Solanasin (1936 - 1988) elämästä on rankka ja raatelevan realistinen. Ensimmäinen kappale vie lukijan San Fransiscon Tenderloiniin, joka on narkkareiden, prostituoitujen ja muiden sosiaalitapausten kansoittama asumalähiö. Likaisessa ja haisevassa hotellihuoneessa 52-vuotias Valerie taistelee elämästään - yksin. Hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin onnellista tai unelmien täyttämää, silti hän toistaa kuolinvuoteen viereen istahtaneelle Stridsbergille, että ei halua kuolla. Ei ainakaan yksin.
Stridsberg kertoo takaumin, miten Valerie on päätynyt elämässään tähän jamaan, miten kaikki hänen elämänsä ihmiset ovat pettäneet, hylänneet, hyväksikäyttäneet, kaikonneet tai kuolleet. Valerien elämäntarinan rinnalla amerikkalainen yhteiskunta velloo ja kipuilee, sillä hänen elinaikaansa osui suuri joukko maailmaa kuohuttaneita ja maailmaa mullistavia Yhdysvaltojen tekosia ja tapahtumia: atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin; Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhat; Vietnamin sota; feminismin toisen aallon raju liikehdintä: National Organization for Women marssi kaduilla ja naiset polttivat rintsikoitaan, Betty Friedan kirjoitti naisellisuuden harhoista, homot penäsivät oikeuksiaan; amerikkalainen ihminen käveli kuussa, maan ydinkokeet jatkuivat...
Pieni Valerie rakasti vetysuperoksiditukkaista äitiään Dorothya, mutta tämä sulki itsensä tyttärensä tarpeilta ja silmänsä isän hyväksikäytöltä: Dollyn mielessä oli aina päällimmäisenä kulloinenkin ihana, mustelmille hakkaava mies. Kotoa 15-vuotiaana karattuaan Valerie lyöttäytyi yhteen Silkyn kanssa. He elättivät itseään tyttö- ja poikaprostituutiolla camping-huorina. Unelma opiskeluista eli kuitenkin, mutta ainoastaan Valerie pääsi opiskelemaan psykologiaa Marylandin yliopistoon, sillä Silkyn nuori elämä katkesi sitä ennen.
Yliopistossa ystäväksi ja rakastetuksi löytyi Cosmo, rämäpäinen sukulaissielu ja feministi, mutta Valerie halusi pois, New Yorkiin Andy Warholin tähdeksi. Minulle jäi hiukan epäselväksi, samastuiko Cosmo Elizabeth Duncaniin, luuliko olevansa hän, vai oliko fiktiossa tämän tytär. Joka tapauksessa Cosmo yritti pelastaa kuumeisesti Duncania kaasukammiolta - onnistumatta.
Pienen elokuvaroolin Valerie Warholilta saikin, mutta taiteilija ei koskaan lukenut hänen näytelmäänsä Up Your Ass eikä palauttanut käsikirjoitusta. Valerie paistatteli alkuun Warholin suosiossa tämän The Factoryssa / Tehtaassa, mutta sitten Warhol heitti naisen yli laidan. Horjunut mielenterveys, rahattomuus, prostituutio ja amfetamiinikoukku johtivat sitten Warholin ja tämän seurassa olleen kirjallisuuskriitikon ampumiseen / murhayritykseen. Valerie suljettiin eri mielisairaaloihin ja kolmen vuoden vankeuteen.
Valerien henkilöhistoriaa vasten ei ole mikään ihme, että hänestä kasvoi radikaalifeministi ja miestenvihaaja. SCUM-manifestissaan hänen utopiansa on yhteiskunta ilman miehiä. Stridsberg kuvaa sitä, miten lapselle käy, kun yhdestäkään aikuisesta ei saa tukea tai turvaa, ei edes omasta äidistä, ja oma isä raiskaa. Silky oli tärkeä ja rakas, mutta hän kuoli epäselvissä oloissa. Cosmo oli tärkeä ja rakas, mutta ei jaksanut elää. Psykoterapeutti Cooper piti potilaastaan, mutta vaihtoi laitosta. SCUM-manifestin kustantaja huiputti, Warhol huiputti. Miten monesta pettymyksestä ja hylkäämisestä ihminen pystyy järjissään selviytymään?
Cosmogirl soittelee minulle koko ajan tuonpuoleisesta. Se on silkkaa kidutusta, en pysty nukkumaan. Hän soittaa ja kuiskii miten kamalalta tuntuu kun kukaan ei rakasta, ja kuulokkeesta virtaa jättimäisiä kyyneleitä ja minä olen muuttanut Chelseasta Hotel Earlyyn ja kaikki on sinällään okei mutta silti ihan päin helvettiä. (...) Hän haluaa että hirttäydyn Central Parkiin tai hukuttaudun satama-altaaseen. Käyn tällä hetkellä tuonpuoleisen kanssa neuvotteluja vaihtoehtoisista ratkaisuista jotka sallisivat sen, että jään henkiin.
Unelmien tiedekunta on rankka kirja rankasta elämästä. Stridsberg kuvaa Valerien rumaa elämää rumin sanoin, mutta ihailtavalla taidolla. Järisyttävän hienosti hän kuvaa Valerien sairasta, sekoilevaa ja poukkoilevaa mieltä. Amerikkalaisen köyhyyden ankeat kasvot ja marginaalissa elävien nuorten tyttöjen elämän kovuus läiskähtävät silmille niin että mäjähtää. Stridsberg kävi tutustumassa Tenderloiniin 2000-luvun alussa: tilanne oli aivan yhtä lohduton kuin Valerien kuolinvuonna 1988.
Pieni Valerie rakasti vetysuperoksiditukkaista äitiään Dorothya, mutta tämä sulki itsensä tyttärensä tarpeilta ja silmänsä isän hyväksikäytöltä: Dollyn mielessä oli aina päällimmäisenä kulloinenkin ihana, mustelmille hakkaava mies. Kotoa 15-vuotiaana karattuaan Valerie lyöttäytyi yhteen Silkyn kanssa. He elättivät itseään tyttö- ja poikaprostituutiolla camping-huorina. Unelma opiskeluista eli kuitenkin, mutta ainoastaan Valerie pääsi opiskelemaan psykologiaa Marylandin yliopistoon, sillä Silkyn nuori elämä katkesi sitä ennen.
Yliopistossa ystäväksi ja rakastetuksi löytyi Cosmo, rämäpäinen sukulaissielu ja feministi, mutta Valerie halusi pois, New Yorkiin Andy Warholin tähdeksi. Minulle jäi hiukan epäselväksi, samastuiko Cosmo Elizabeth Duncaniin, luuliko olevansa hän, vai oliko fiktiossa tämän tytär. Joka tapauksessa Cosmo yritti pelastaa kuumeisesti Duncania kaasukammiolta - onnistumatta.
Pienen elokuvaroolin Valerie Warholilta saikin, mutta taiteilija ei koskaan lukenut hänen näytelmäänsä Up Your Ass eikä palauttanut käsikirjoitusta. Valerie paistatteli alkuun Warholin suosiossa tämän The Factoryssa / Tehtaassa, mutta sitten Warhol heitti naisen yli laidan. Horjunut mielenterveys, rahattomuus, prostituutio ja amfetamiinikoukku johtivat sitten Warholin ja tämän seurassa olleen kirjallisuuskriitikon ampumiseen / murhayritykseen. Valerie suljettiin eri mielisairaaloihin ja kolmen vuoden vankeuteen.
Valerien henkilöhistoriaa vasten ei ole mikään ihme, että hänestä kasvoi radikaalifeministi ja miestenvihaaja. SCUM-manifestissaan hänen utopiansa on yhteiskunta ilman miehiä. Stridsberg kuvaa sitä, miten lapselle käy, kun yhdestäkään aikuisesta ei saa tukea tai turvaa, ei edes omasta äidistä, ja oma isä raiskaa. Silky oli tärkeä ja rakas, mutta hän kuoli epäselvissä oloissa. Cosmo oli tärkeä ja rakas, mutta ei jaksanut elää. Psykoterapeutti Cooper piti potilaastaan, mutta vaihtoi laitosta. SCUM-manifestin kustantaja huiputti, Warhol huiputti. Miten monesta pettymyksestä ja hylkäämisestä ihminen pystyy järjissään selviytymään?
Cosmogirl soittelee minulle koko ajan tuonpuoleisesta. Se on silkkaa kidutusta, en pysty nukkumaan. Hän soittaa ja kuiskii miten kamalalta tuntuu kun kukaan ei rakasta, ja kuulokkeesta virtaa jättimäisiä kyyneleitä ja minä olen muuttanut Chelseasta Hotel Earlyyn ja kaikki on sinällään okei mutta silti ihan päin helvettiä. (...) Hän haluaa että hirttäydyn Central Parkiin tai hukuttaudun satama-altaaseen. Käyn tällä hetkellä tuonpuoleisen kanssa neuvotteluja vaihtoehtoisista ratkaisuista jotka sallisivat sen, että jään henkiin.
Unelmien tiedekunta on rankka kirja rankasta elämästä. Stridsberg kuvaa Valerien rumaa elämää rumin sanoin, mutta ihailtavalla taidolla. Järisyttävän hienosti hän kuvaa Valerien sairasta, sekoilevaa ja poukkoilevaa mieltä. Amerikkalaisen köyhyyden ankeat kasvot ja marginaalissa elävien nuorten tyttöjen elämän kovuus läiskähtävät silmille niin että mäjähtää. Stridsberg kävi tutustumassa Tenderloiniin 2000-luvun alussa: tilanne oli aivan yhtä lohduton kuin Valerien kuolinvuonna 1988.
 |
| Foto: Frankie Fougantin |
Drömfakulteten – tillägg till sexualteorin 2006
Unelmien tiedekunta
Suomentanut Outi Menna
Tammi 2018
Tammi 2018
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________
_______________
Kirjan on lukenut myös Mai
SCUM-manifesti englanniksi / Valerie Jean Solanas (1936 - 1988) oli yhdysvaltalainen radikaalifeministi, joka kirjoitti SCUM-manifestin, jossa suositeltiin pelkästään naisista koostuvan yhteiskunnan perustamista ja kaikkien miesten tuhoamista.
Sara Stridsberg on syntynyt 1972. Unelmien tiedekunta voitti vuonna 2006 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.
Vaikuttaapa mielenkiintoiselta, ylittää mielenkiinnossa jopa sen Niin raskas on rakkaus -kirjan, joka minun piti lukea, mutta en ehtinyt (olin Suomessa ja minulla oli kirja lainassa kirjastosta). Täytyypä tsekata nyt samantien onko näitä käännetty enkuksi.
VastaaPoistaOlen muuten hortoillut Tenderloissa ollessani San Franciscossa. Olin menossa museoon ja kartan kanssa kuljin lyhintä reittiä, joka kulki Tenderloin läpi. Hyvin pian tajusin virheeni, että olisi kannattanut kiertää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta eipä ole sopiva paikka yksinäisen naisen kulkea.
Tämä oli raju. En tiennyt yhtään mitä tuleman pitää, en edes aihetta. Okei, fiktiotahan tämä on, mutta Stridsberg kuvasi Solanasin elämän aivan kaameaksi. Hän eli koko ajan rahattomana, marginaalissa ja prostituutiolla kamalissa läävissä. Kuitenkin suoritti yliopistossa psykologian opintonsa loppuun. En ole niin perehtynyt feminismiin ja sen liikkeisiin. Rankka ja erinomainen kirja.
PoistaIhanaa, että tämä on vihdoin suomennettu! Luin kirjan alkukielellä pari vuotta sitten ja odotan kovasti suomennoksen lukemista. Ehkä kesällä olisi aikaa uppoutua jälleen Solanasin maailmaan. Tämä on kyllä vahva, hurja ja mielettömän hieno kirja!
VastaaPoistaTässä oli paljon ajankuvaan liittyvää asiaa ja henkilöitä, joskin luulen etten aivan kaikkia Solanasin ajatuksia sisäistänyt. Vieläkin pyörii mielessä amfetamiinipöllyisen ja skitsofreenisen Solanasin joka paikan hokema 'Pano kympillä. Suihinotto viitosella.Kaksi taalaa käteenvedosta. Minä en myy sieluani. Pillu ei ole minun sieluni.'
PoistaStridsberg loi upean teoksen onnettomasta ihmiskohtalosta. Jyllännee mielessä kauan.
Ja varmasti tulee lähemmäs, kun lukee omalla äidinkielellä. Alan epäillä, että kielenkäyttö on minulle liikaa suomeksi luettuna, mutta katsotaan.
PoistaSamaa mieltä, kirja jyllää mielessä varmaan pitkään. Jälleen pääsi syvä huokaus. Kirjassa on niin paljon sulateltavaa, että yhdelle lukukerralle sitä oli ihan liikaa.
VastaaPoistaIhmisparka. Tuo hokema oli ihan kauhea!
Huh, hokema oli :( Näin niin elävästi mielessäni sottaisen, likaisen ja sekaisen Solanasin pyörimässä mm. tavaratalossa ostamassa kuolleelle Cosmolle huulipunaa ym. Karu kohtalo. Ei noilla elämän eväillä terveenä millään pysynyt.
PoistaAlkoi kiinnostaa. Ehkä pitäisi suojella itseäni tältä, etten ala elätellä mieklessäni kauhukuvia lainalasteni tulevaisuudesta. Monella heistä on ollut samanlkaiset lähtökohdat kuin Valeriella. Näkyypähän luenko.
VastaaPoistaTämä on rankka kirja Kirsti. Ehkä voisit suosiolla lukea jotain muuta? Mielettömän hyvä kirjailija Stridsberg kyllä on, mutta ei tartu kevyisiin aiheisiin.
PoistaPelko pois. Sinä ja miehesi olette tarjonneet lainalapsille tukea ja turvaa, kodin jota Valeriella ei koskaan ollut. Olette tehneet hienoa työtä <3
Hienoa, miten kirjoitat tässä Valerien elämänvaiheiden ja yksinäisyyden kuvauksesta, se oli kirjassa hyvin koskettavaa, vaikka tulin keskittyneeksi omassa bloggauksessa eniten kerronnan tyyleihin. Melkoinen elämä hänellä joka tapauksessa, monella tapaa surullinen. Seuraavaksi on pakko lähteä tutkimaan, mitä artikkeleita Solanasista on kirjoitettu ja mitä hänestä tiedetään. Hienosti Stridsberg hänen vaiheitaan on tässä teoksessa kuvannut, kieli on monesti rumaa mutta tällä kertaa sen ehkä pitikin olla.
VastaaPoistaRuma kieli kuului ehdottomasti Valerien suuhun. Ei nainen tuolla elämän / huoraamisen kokemuksella siloisia voinut puhua, vaikka opiskellut olikin. Plus se 'ruma' kieli ei ollut itsetarkoitus, vaan Stridsbergin tapa kuvata Valerien tilannetta. Eläydyin tosiaan Solanasin kohtaloon, Cosmoon ja Silkyyn. Varsin vähän googlaamalla Solanasista mitään löysin, tiedä sitten onko Stridsbergillä ollut laajempia lähteitä. Minusta tämä oli aika mojova amerikkalaisen köyhyyden kuvaus myös; ymmärtää taas hiukan paremmin mistä ne Trumpin äänestäjät tulevat.
Poista