Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama #runosunnuntai

Maapallomme ihmiset ovat aina olleet liikkeellä: 

on uuden nälkä, etsitään toivoa, turvaa, unelmia, elintilaa, parempaa tai vain hyvää elämää.

Tämä uuden etsimisen ja liikkeellä olon ajatus heijastuu vahvasti Riina Katajavuoren Maailma tuulenkaatama -kokoelman runoissa. Runoilija miettii myös ajan käsitettä ja sitä, miten nopeaksi maailma on muuttunut. Ajan kulku tuntuu paradoksaalisesti nopeutuneen, vaikka se on yhtä hidas tai nopea kuin vaikka 1700-luvulla: Kapteeni Cookilta kestää kolme vuotta ja kahdeksantoista päivää purjehtia maailman ympäri ja palata Spitheadiin, radioaktiiviset pilvet kulkeutuvat neljässä päivässä Ukrainasta Kiinan ja Afrikan ylle... Runominä on vahvasti kiinni nykypäivän maailmassa ja kotikaupungissaan Helsingissä, mutta hän matkustaa maailmalla myös itse. 

Runot on jaettu seitsemän osion alle: Ämpäri, Sukulaiset ovat takautuvia, Vaadin revontulet, Heräsin maailmankartan alta, Missä olen, Löytäjä saa pitää ja Lise. Aluksi runoilija toivottaa lukijan iloisesti tervetulleeksi ja hupsuttelee niitä näitä: Ole hyvä ja käy tähän runoon kuin lepoon ja rauhaan, jota olet etsinyt leveys-, pituus- ja liitupiireiltä... Runominä kehottaa kohtaamaan ihmisen - nimenomaan ihmisen, ja vastustaa monia asioita, etenkin etäisyyttä ihmisten välissä. Ironista komiikkaa edustakoon toteamus Ajatteleminen on sekava toimenpide. Naiminen suoraa ja selvää.

Sukulaiset ovat takautuvia -osiossa tutkaillaan perhesuhteita, nuoruutta ja lapsuusmuistoja mottona: Ei ole tavallista perhettä. Tulevan äitienpäivän alla sopii miettiä omia ajankäytön prioriteettejaan ja siteerata otetta runosta Äitipieni. Osat ovat vaihtuneet, tarvitsijan roolissa on nyt vanheneva äiti eikä äitiään ikävöivä pieni tytär:

Äitipieni, äitipieni soitat mulle juuri nyt kun
mulla on kiire.
Yleensä mulla on.
Kiire työhön ratikkaan matkalle kokoukseen
jumppaan rientoon.
Oon tässä keskellä. Keskellä elämää.
Äitipieni elämän reuna-alueella soittaa ja tarvitsee.
Äitipieni naputtaa sormiaan ja pitkittää, puhuu tyhjää,
yrittää nopeasti keksiä mitä vielä voisi sanoa.
Mulla askeleet kopisee katuun, olen hiljaa
annan tilaa, joka on tyhjää tilaa
yhtä tyhjän kanssa.
Mitään en anna, en ehdi.
...

Osio Vaadin revontulet vie pohjoisen maisemiin, jossa yksittäisen mopon ääni on tapaus. Sitten herätäänkin jo maailmankartan alta rimpuilun maku suussa. Maailmanmatkaaja-runominä toteaa, että Kauhean paljon hölmistyksissä-oloa sisältyy vuorokausiin, kielen-osaamattomuutta (espanjan-, portugalin, ruumiin-) Etelä-Amerikassa Nicaraguassa ja Venezuelassa hän tuumii: Lähden kaikille lennoille mutta koko ajan unelmoin tiukasti paluusta.

Koti-Helsingissä runoilija havainnoi maahanmuuttoilmiötä ja ottaa siihen kantaa mm. runoissa Rautatientori ja Vastaanottokeskus. Olen aiemmin lukenut Katajavuoren ihanan lastenkirjan Mennään jo naapuriin, joka kertoo maahanmuuttajaperheistä Suomessa.

Brittiläisestä löytöretkeilijä James Cookista (1728-1779) kertova osio oli minusta hieno. Wikipediasta voi lukea pitkät litaniat tästä kunnianhimoisesta miehestä, jolle ura ja maine olivat tärkeämmät kuin vaimo ja lapset. Mies seilasi maailman meriä, nimesi löytämiään saaria ja vaimo synnytti ja hautasi yhteiset lapset maissa - yksin. Vaimon tylyn yksinäisen elämän ja roolin kiteyttää runo Elizabeth Cookin elämä numeroina:

Syntyi 1742. Naimisiin 20-vuotiaana. Leski 37-vuotiaana. 17 vuotta avioliittoa, 4 vuotta yhdessä. Synnytti 6. 5 poikaa, 1 tyttö. 2 kuoli vauvana. 1 kuoli lapsena. 3 poikaa varttui. 1 kuoli tulirokkoon, 2 hukkui. Hautasi 6, yksin. 53 vuotta leskenä. 300 puntaa amiraliteetiltä per vuosi. 41 vuotta elämää viimeisen lapsen kuoleman jälkeen. 91 vuotta, elämää.

Kustantajan sivulta

Sanat ja kielellä / eri kielillä leikittely on tärkeässä roolissa monessa runossa. Katajavuori on taitava ja leikkisä, joskaan en aivan kaikkien sanalitanioiden funktiota tässä kokoelmassa ymmärtänyt. Maailma tuulenkaatama on kuin maailma itse: laaja ja paikoin vaikeasti hahmotettava; hauska ja koominen, mutta myös kipua, menetystä ja tuskaa tulviva.

Riina Katajavuori
Maailma tuulenkaatama
Kansi Markko Taina
Tammi 2018
***
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________

Kirjan ovat lukeneet myös: Heidi ja Tuija

Riina Katajavuori (s. 1968) on syntynyt Helsingissä ja kirjoittanut runoutta, proosaa ja lastenkirjoja.  Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja lastenkirjoja saksaksi ja tanskaksi. Katajavuori on Vuoden helsinkiläiskirjailija 2015. Maailma tuulenkaatama on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 

YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT
Riina Katajavuoren kokoelma on lempeä ja maanläheinen, leikkivä ja tanssiva mutta kysyy keskeisiä kysymyksiä maapallostamme, sen ihmisistä ja heidän historioistaan. Katajavuori miettii mistä itse on tullut, mistä muut ovat tulleet, miten olemme joutuneet, kuka minnekin. Tutkimusmatkalla kohdataan koko maailma, toinenkin löytöretkeilijä James Cook, toisesta maailmasta peräisin ja toisin syin liikkeellä tuntemattomissa maissa, sekä hänen kärsivä vaimonsa Elizabeth. Kysymyksiin ei vastata, ratkaisuja ei ole. Mutta huomiot ovat hyvin todellisia ja avoimia. Lukija jää pohtimaan, liikuttuukin muttei ahdistu.

#runo18-haaste 

❤︎
Tuija luki Susinukke Kosolan Variston

Harmaasusi ihmettelee lokkilaumoja
Estherin runossa fossiiliksi muuttunut Kananen muistelee
Heidi luki T. S. Eliotin Kissojen kielen kompasanakirjan