Näytetään tekstit, joissa on tunniste ateneum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ateneum. Näytä kaikki tekstit

26. heinäkuuta 2021

Ilja Repinin näyttely Ateneumissa


Ilja Repinin (1844–1930) näyttely Ateneumissa on laaja ja upea. Näyttely on ensimmäinen Repinin koko uraa esittelevä katsaus Suomessa 2000-luvulla ja esillä on yli 130 maalausta ja paperipohjaista teosta yli kuudenkymmenen vuoden ajalta. Mukana on suurikokoisia ikonisia maalauksia kuten Volgan lautturit ja Ristisaatto, joskin itse ihastelin enemmän Repinin pienikokoisempia töitä ja erityisesti muotokuvia, joissa hän loihtii esiin mallin persoonallisuuden ja kuvaa mestarillisesti heidän ilmeitään. 

Ateneumin Repin-sivut ovat hienot. Keräsin tähän postaukseen sieltä infoa ottamiini valokuviin (kursiivitekstit). Ensimmäisenä ihastelin alla olevaa pienikokoista maalausta, jossa valon ja varjon käsittely on häikäisevää.

Valmistautuminen tutkintoon, 1864

Vain 20-vuotias Ilja Repin maalasi kuvaan lähes oman ikäisensä veljekset Aleksandr ja Aleksei Ševtsovin, joille kummallekaan lukeminen ei juuri nyt näytä maittavan. He olivat Repinin tulevan vaimon Vera Ševtsovan veljiä. 

Taiteilijan vaimo Vera Ševtsova, 1869

Vera Ševtsova (1854–1918) oli Repinin vaimo vuosina 1872–1884. Heille syntyi neljä lasta: Vera (1872–1948), Nadežda (1874–1931), Juri (1877–1954) ja Tatjana (1880–1957).  Vera oli 17-vuotias ja hänellä oli hyvä pohjakoulutus, muodollisesti parempi kuin Repinillä itsellään, ja hän oli pidetty Repinin kollegoiden ja tukijoiden keskuudessa.  Kuitenkin avioliitto muuttui vähitellen onnettomaksi. Moskovan vuosina 1877–1882 Repin pani alulle kolme eri lasta perheen palvelijoiden kanssa, ja vuonna 1882 tapahtuneen Pietariin muuton jälkeen aviopuolisot muuttivat erilleen 1884. Vuonna 1887 he erosivat.

Pyryharakka, Repinin esikoistytär Vera Repina, 1884 - luonnossa kerrassaan hurmaava työ!


Herkkä maalaus taiteilijan tyttärestä Nadeždasta (Nadjasta), 1881.


Vera Repina, 1896



Omakuva Natalia Nordmanin kanssa, 1903

Repin solmi suhteen Natalia Nordmanniin ja rakennutti ateljeekodin Terijoen Kuokkalaan (nyk. Repino). Pariskunta asettui sinne pysyvästi vuonna 1903. Penatyssa toteutettiin, paljolti Natalia Nordmannin aloitteesta, uudenaikaista elämää kasvisruokavalioineen ja seisovine pöytineen. Terijoki oli suomalaisten suosima kesänviettopaikka, jossa erityisesti eri alojen taiteilijat viihtyivät. Penatyn keskiviikkoiset vastaanotot toivat paikalle venäläisiä emigrantteja ja myös Repinille tuttuja suomalaisia taiteilijoita.   Natalia kuoli tuberkuloosiin 1914, mutta Repin jäi Kuokkalaan.

Bolshevikkivallankumous sulki Suomen ja Venäjän rajan huhtikuussa 1918. Repin jäi emigrantiksi Suomen puolelle ja solmi suhteet suomalaiseen taidemaailmaan. Hän lahjoitti taideteoksia Ateneumille, ja sen kunniaksi Repinille pidettiin suuret juhlat Helsingin Seurahuoneella. Taiteessaan hän kuvasi lähipiiriään, mutta hakeutui myös nostalgisesti nuoruutensa Ukrainaan sekä uskonnollisiin kokemuksiinsa. Repin kuoli 1930, ja hänen hautansa on Kuokkalassa ateljeekodin pihamaalla. 

Peltomies (Kirjailija Leo Tolstoi kyntämässä), 1887


Leo Tolstoi

Tolstoi oli Venäjän kirjailijoista Repinille läheisin. Ensimmäisen kerran he tapasivat Moskovassa 1880 ja sittemmin esimerkiksi Tolstoin tiluksilla Jasnaja Poljanassa 1887 ja 1891. Repin arvosti Tolstoin julistamaa elämänohjetta, jossa korostui lähimmäisenrakkaus ja jota kirkon, hallitsijan tai yhteiskunnan asettamat normit eivät saaneet horjuttaa. Tolstoin käsitykset taiteesta eivät kuitenkaan miellyttäneet Repiniä, koska Repin katsoi, että taiteen ei kuulunut olla vain aatteiden julistusta, vaan sen piti ilmentää myös luonnossa piilevien harmonisten muotojen ja sävyjen tasapainoa.


Kirjailija Leonid Andrejev, 1904

 M. P. Mussorgsky, 1881

Modest Musorgski (1839–1881) oli venäläinen säveltäjä ja Repinin hyvä ystävä. Repin ikuisti hänet aamutakissa taiturilliseen ja rehelliseen muotokuvaan. Se on tehty maaliskuussa 1881 Pietarissa, Nikolain sotilassairaalassa. Maalaus valmistui neljässä sessiossa vain muutama päivä ennen säveltäjämestarin kuolemaa. Vaikka Musorgski oli väsynyt ja alkoholisoitunut, on hänen katseessaan vielä voimaa. Repin käytti muotokuvasta saamansa rahat säveltäjän muistomerkin hankkimiseen.  

Nikolai Murashko, 1882

Nikolai (Mikola) Murashko (1844–1909) oli ukrainalaissyntyinen taiteilija ja 
yksi Repinin läheisimpiä opiskeluajan taiteilijatovereita.


Ukrainatar, 1875

Omakuva, 1887


Mikä vapaus!, 1903

Tämä isokokoinen maalaus on Public Domain -kuva netistä. Se hämmästytti erilaisuudellaan. 

Repin luonnosteli maalauksen Suomenlahden rannalla Kuokkalassa. Hänen aikalaisensa, Vladimir Stasov etunenässä, antoivat teokselle vertauskuvallisia tulkintoja: Mikä vapaus!” oli kuin ylistyslaulu nuorisolle ja opiskelijoille, jotka olivat valmiita suuriin mullistuksiin ja luonnonvoimien lailla eteneviinmuutoksiin. Stasov olikin vakuuttunut, että tässä teoksessa Repin ”siirtyi hetkeksi pois hänelle luontaisesta realismista ja totuudellisuudesta ja astui vertauskuvien, allegorioiden ja arvoituksellisten pähkinänkuorten alueelle”. Repin itse torjui kaikki maalauksensa piilomerkitykset: ”Mikä muka vertauskuva! … siinä vain opiskelija tanssii masurkkaa kurssilaistytön kanssa, siinä kaikki!” Yhden tulkinnan mukaan maalauksessa voisi nähdä Repinin riemuitsevan sitä, kuinka Kuokkalan kodista oli tuolloin tullut hänen ja Natalia Nordmannin pysyvä asunto. 


Ateneumissa pidettiin huolta turvaväleistä ja kävijämäärää rajattiin. 
Liput ostetaan ennakkoon Lippu.fi:stä. Näyttely on avoinna 29.8. saakka, joten vielä ehtii.

22. joulukuuta 2019

Helene Schjerfbeck Ateneumissa


Äiti ja lapsi, 1887


Hiljaisuus, 1902



Ateneumin Maailmalta löysin itseni esittelee laajalti Helene Schjerfbeckin (1862–1946) töitä. Saavuttuaan Lontoon Royal Academystä meille, näyttelyä on suomalaisen taideyleisön iloksi laajennettu huomattavasti. The Guardian hehkutti Schjerfbeckiä ja kutsui häntä Suomen Munchiksi ja sanoi, että Schjerfbeckin omakuvat sijoittavat hänet Goyan, Rembrandtin, Francis Baconin ja Lucian Freudin seuraan.

Minulle näyttely oli ekstaattinen kokemus! Olen lukenut Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta ja myös Konttisen aivan ihanan elämäkerran Oma tie. Oli hienoa muistella Schjerfbeckin elämänkaarta näiden huikeiden teosten äärellä. Miten niin vähällä ja vähin värein voi ilmaista niin paljon  ❤︎ Mikään ei tietysti korvaa teosten näkemistä luonnossa, mutta jos et pääse näyttelyyn, ehkä valokuvistani on iloa. Esillä oli paljon sellaisia teoksia, joita en ole nähnyt edes taidekirjoissa.




Schjerfbeck on ehdoton suosikkini naismaalareittemme joukossa. Hän oli niin, niin lahjakas ja jo yksitoistavuotiaana sai luvan opiskella Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä yhdessä aikuisten taideopiskelijoiden kanssa. 18-vuotiaana hän matkusti ensimmäistä kertaa Pariisiin ja myöhempinä vuosina jälleen Pariisiin, Bretagneen, St. Ivesiin & Fiesoleen. Hänen maalauksensa uran varhaisvuosina olivat naturalistisia, mutta sitten hän kehitti ainutlaatuisen tyylinsä, jota leimaa pelkistys ja hillityt värit. Onneksi hän oli itsepäinen ja pitäytyi tyylissään, vaikka maalarisiskot, Helena Westermarck & co eivät häntä aina ymmärtäneetkään.




Vihreä asetelma, 1930


Tanssiaiskengät, 1882
Tätäkin mieskriitikot moittivat sanoen, että tytön sääret ovat epäsuhtaiset!


Toipilas 1888



Pikkusiskoaan ruokkiva poika, 1881
Tämä maalaus sai osakseen valtaisan moiteryöpöyn. Nämä bretagnelaislapset 
eivät olleet tarpeeksi kauniita!



Madonna de la Charité, 1943


Blogi hiljenee nyt joulun viettoon.
Toivotan kaikille lukijoilleni ja kanssabloggareille riemastuttavaa joulun aikaa!



The history of the English Wassail actually dates back much farther 
than most written English carols, and can be traced to the time of the Norman conquests 
of 1066 A.D. In the Middle Ages, wassailing was a means for the feudal peasants 
who lived on the land of their lord to be invited to the lord's manor 
and to dine and drink together and enjoy the bounty of his table. 

9. elokuuta 2019

Ateneum - Hiljainen kauneus


Kyllikki Salmenhaara, vaasi 1959



Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttely oli upea, mieltä tyynnyttävä kokemus. Työt oli taidolla ryhmitelty eri saleihin ja maalausten, kimonoiden ja keramiikan kokonaisuus oli tarkoin harkittu. Nähtyäni näyttelyssä esillä olevaa keramiikkaa, ymmärsin paremmin, mitä Minna Eväsoja ja Beth Kempton mm. wabi sabista sanovat. Ja toden totta, 1900-luvun pohjoismaalaisilla ja itä-aasialaisilla taiteilijoilla oli paljon yhteisiä inspiraation lähteitä. Parhaillaan olen lukemassa japanilaisesta metsäkylvystä enkä ole aikaisemmin tiedostanutkaan, että Japanissa on niin paljon metsiä ja he ovat ’metsäkansaa’ kuten me suomalaisetkin. Pohjoismaiselle taiteelle on luonteenomaista hiljainen pohdiskelevuus ja yhteys luontoon. Tätä samaa on löydettävissä Japanin taiteessa. Kaunis ja lumoava näyttely, kannattaa käydä katsomassa.

Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Heidi Blomstedt, Shoji Hamada, Erkki Heikkilä, Rune Jansson, Aimo Kanerva, Carl Kylberg, Maija ja Ahti Lavonen, Bernard Leach, Ufan Lee, Ulla Rantanen, Kyllikki Salmenhaara, Key Sato, Helene Schjerfbeck, Jaakko Sievänen, Per Stenius, Zao Wou-Ki ja Samiro Yunoki. 

Pohjoismaiden ja Itä-Aasian taidetta yhdistävät ajatus arjen kauneudesta ja yhteys luontoon. Näyttely esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisilta, ruotsalaisilta, japanilaisilta, korealaisilta ja kiinalaisilta taiteilijoilta. Näyttelyssä nähdään yli 200 teosta, joista noin kolmasosa on Ateneumin kokoelmista. - Ateneum



Yoshitaka Yanagi, kimono 1977



Tämä helmi, josta en ole nähnyt kuvaa missään!
Helene Schjerfbeck, Puut tuulessa 1918, yksityiskokoelma
❤︎



Kulho, Takea-Karatsu -keramiikkaa, 1700-luvun loppu - 1900



Haori, 1800-luku



Kimmo Kaivanto



 Zao Wou-Ki, Maalaus 1959



Shōji Hamada, Kulho 1956



Anitra Lucander, asetelma 1954





Einar Ilmoni, Saari 1910-1911



Key Sato, Kivien syntymä 1958



 Punaisessa salissa oli punaista taidetta. Teksti seinällä kertoi japanilaisten erottavan 
lähes 10 eri punaisen sävyä. Punainen symboloi rohkeutta, iloa, energiaa ja siunauksia, 
mutta myös hulluutta, stressiä ja vaaraa. Monissa kulttuureissa aurinko kuvataan keltaiseksi,
mutta Japanissa ja Koreassa se kuvataan punaiseksi.






Kaikista minulla ei ole teostietoja, kannattaa käydä itse ihastelemassa
ja tutkimassa tätä hurmaavaa näyttelyä.
Kaunis esillepano ja upeat työt rauhoittavat mieltä.

18. toukokuuta 2019

Kupka vielä huomenna Ateneumissa!



František Kupkan upeaan retrospektiiviin ehtii tutustua vielä huomenna klo 10-19.
Entuudestaan en tuntenut juuri ollenkaan tsekkiläistä Kupkaa (1871-1957). 
Hämmästelin hänen monia tyylejään, joita pitkällä uralla oli uskomaton määrä.
Näyttely oli hienosti koottu ja erityisesti pidin hänen töistään, joissa oli murretut sävyt.



Ateneum  on tietysti jo itsessään upea elämys, uusrenessanssirakennus, joka valmistui 1877 . 




Näyttelyssä oli seinänkorkuisia mustavalkoisia valokuvia Kupkasta
työnsä ääressä ja hänen aiemmista näyttelyistään.










Oli kertakaikkiaan upea näyttely, joten jos et ole vielä käynyt, huomenna on
vielä mahdollisuus!
❤︎❤︎❤︎