SusuPetal - Taikkarin mäellä & omakustantamisesta #runosunnuntai

Joka paikkakunnan nuorisolla on omat lempipaikkansa. Imatralla se oli Napinkulma, Turussa Taikkarin mäki. Itse en kouluaikaan paljoakaan jengeissä pyörinyt, mutta SusuPetalin esikoisrunokokoelma kertoo nuorisojengistä, joka liehuu ympäri Turkua. Kirjalla on eittämättä omaelämäkerrallinen pohja, mutta en mene arvelemaan missä faktan ja fiktion raja kulkee.

Luin Taikkarin mäellä -kokoelman Issuussa, josta löytyy kuusi SusuPetalin kirjallista teosta ja lisäksi hänen taidettaan. Minähän olen paperikirjamieltymysteni kanssa aivan antiikkinen, mutta lukeminen sujui tietokoneelta hyvin, ipad sen sijaan takkuili. Bloggauksen lopussa on pohdintaa omakustantamisesta: sekä SusuPetalin näkemys & kokemus että linkki tosi mielenkiintoiseen Nuoren Voiman juttuun.

Taikkarin mäellä -kokoelman esipuheessa Issuussa SusuPetal kertoo kirjoittaneensa kokoelman runot alun perin Turun murteella, mutta koska Suomessa oli jo Heli Laaksonen eikä murrerunoille löytynyt kustantajaa, hän suomensi ne ja julkaisi BoD:n kautta 2007. Kun kymmenvuotinen sopimus BoD:n kanssa päättyi, runot päätyivät Issuuhun kaikkien ilmaiseksi luettavaksi.

ei ollut muita

muille me ei oltu ketään

ei mitään

hetkeksi unohdettiin muut

ne jotka ei ymmärrä

jotka ei välitä

oltiin vaan me

pidettiin kiinni toisistamme

ei hukuttu ei kadottu ei päästetty putoamaan
...

Murrosikä on monesti täynnä uhoa ja uhmaa, aikuiseksi kasvaminen ei kaikilta nuorilta suju sileän siloisesti. On riehuttava, riekuttava ja koeteltava rajoja. On kiire näyttää, että on jo iso ja aikuinen. Kokoelmassa seurataan apen, iskan, pekun, jiin ja runominän elämänympyröitä 70-luvun Turussa.  Nuoret kuluttavat aikaansa kadulla ja puistoissa dokujen ja lähentelevien aikuisten miesten keskellä. Kekseliäät alaikäiset teinit löytävät aina jonkun muulin, joka roudaa nutikkaa tai muuta alkosta; röökittäkään ei tarvitse olla. Nuppi pitää saada sekaisin, jotta Slade, Led Zeppelin ja Hurriganes työntyvät paremmin sieluun. Apteekista ostetaan, tai äidin laatikosta tai dokuilta vohkitaan, valkoisia pillereitä. Joukossa jäsenillä on bestiksensä, mutta on myös heitä, jotka eivät oikein istu joukkoon vaan norkoilevat siinä liepeillä. Muutaman nuoren elämä saa surullisen lopun.

Taikkarin mäen nuorten elämä näyttäytyy kovana ja karuna. Kokoelmassa ei mainita heidän vanhempiaan, on vain kaverit. 70-luvulla ei käytetty sanoja syrjäytynyt tai seksuaalinen häirintä, me-too'stakaan ei tiedetty mitään. Niinpä keski-ikäiset ruotsalaisturistit ja norjalaiset nilsit ja jensit huutelivat härskejä ehdotuksiaan pikkutytöille. Piti esittää kovista, vaikka sisältä oli arka, herkkä ja yksinäinen. Monesti itketti.

joka ilta minä itkin

sama se

nutikkaa

kaljaa

pillereitä

mitä vaan

kaikki ne itkettivät

join

nappasin tabuja

tein mitä vaan

kaikki se itketi

jeesus rakasti minua

ei kukaan muu

se itketti
...

SusuPetal ei sanojaan silottele, hän sanoo asiat niin kuin ne on. Runopuhe tuntuu harkitulta ja riisutulta, yksikään sana ei ole liikaa. Sopivasti puhekielenomaisuutta, ei liikaa 'rumia' sanoja. Ajankuva lakkanahkatakkeineen ja fritsuliinoineen oli osuva, samoin tyttöjen seksikäs meikkausuho luumunpunaisine huulineen ja kajalilla korostettuine silmineen. Minusta Taikkarin mäellä -kokoelman runot voisivat hyvin kertoa myös nykypäivästä. Joka paikkakunnalta löytyy vastaavia jengejä, nuoria jotka lorvailevat kadulla ja joille päihteiden käyttö on liki jokapäiväistä. Monet ovat hukassa elämänsä kanssa. Erona vain se että kamavalikoima on nykyään kovempi.

katso mua
mä hyppään nyt!

niin se huusi
ja minä katsoin

              oli, oli se kiivennyt
              parvekkeen laidalle

katso mua
mä rakastan sua!

niin se huusi
ja minä katsoin

            se hullu, se hyppäsi
            helvetin roomeo

parveke ekassa kerroksessa
...

Tiesin jo entuudestaan, että SusuPetalin runoista löytyy särmää ja realismia, mutta aivan näin rajuksi en osannut kokoelmaa aavistaa. Mutta kukin nuorisopolvi vuorollaan etsii, kokeilee ja rikkoo rajojaan ja aikuisten normeja. Näin on ollut aikojen alusta asti, ja pitääkin olla. Useimmissa tapauksissa mahdottomasta, itseään etsivästä  ja kapinoivasta nuoresta tulee järjestäytyneeseen yhteiskuntaan kelpo kansalainen. Koskettava ja rajun karu, sopii luettavaksi niin teinille kuin mummolleen.

SusuPetal
Taikkarin mäellä
Alkup. julkaisuvuosi 2007 / BoD
Issuu.com
***
______________

Kuvituskuvat SusuPetal
Turun Sanomat / Juri Nummelin

Juhani Tikkasen blogista mm. nämä sanojen selitykset:

• Taikkarin mäki = Turun taidemuseon mäki
• Nutikkapullo = Nordforsin pöytäviini

Aiemmin kirjailijalta bloggaamaani - Vanhat poikaystävät, Pellen muotokuva & Sairaalapäiväkirja. Olen myös lukenut vaan en blogannut: Kultainen talja - Golden Fleece / SusuPetalin tekstit Lasse Ansaharjun kuviin. Hauska ja oivaltava valokuvakirja. Suosittelen  kaikkia.

__________________________________________________________________________

OMAKUSTANTAMISESTA

SUSUPETALIN NÄKEMYS JA KOKEMUS BoDista

"Vuonna 2007 julkaisin ensimmäisen kirjani Taikkarin mäellä. BoD oli juuri rantautunut Suomeen, kyseessä oli siis omakustanne. Tuohon aikaan omakustantamista pidettiin jonkin verran surkuteltavana. Oikeat kustantamot julkaisivat oikeiden kirjailijoiden/runoilijoiden teoksia. Omakustantamista pidettiin harrastajamaisena, kieliopillisesti virheitä täynnä olevana ja mielenkiintoa vailla olevana itsetilityksenä

Vuonna 2015 omakustantajista alettiin käyttää nimitystä indie-kirjailija (HS Suvi Ahola, 7.9.2015). Ite-kirjailijoiksi ja -runoilijoiksi muutuimme vuonna 2017 (Nuori Voima, Sanna-Kaisa Hongisto, 3/2017).

BoD toimii print on demand -periaatteella eli kirjat painetaan yksi kerrallaan sitä mukaa kuin niitä tilataan. Nykyään tuo on demand -tapa on yleistynyt etenkin pienkustantamoiden kohdalla, joista jotkut tekevät painoyhteistyötä juuri BoDin kanssa, esimerkiksi ntamo, Helmivyö.

Kirjan julkaiseminen BoDin kanssa oli aika vaivatonta. Paketti (BoD Classic), jota aikanaan käytin, maksoi silloin alle satasen per julkaisu, kun tein itse taiton ja kannen. Tämän lisäksi tuli tiedoston ylläpitokorvaus, noin 20 €/per vuosi. BoDin kautta tulee ISBN, vapaakappaleet Kansalliskirjastoon, kirjan tietojen välittäminen Kirjavälitykseen ja muihin paikkoihin, joista kirjan tiedot päivittyvät verkkokirjakauppoihin. Kirja on samalla mahdollisuus tehdä myös e-kirjaksi, jolloin se on hankittavissa esimerkiksi Elisa-kirjasta.

Nykyään BoD Classic maksaa 69 €, eikä vuosittaisia tiedoston ylläpitokorvauksia ole eli hinnat ovat halvenneet. Lisämaksusta BoD tarjoaa perinteisiä kustannuspalveluja, kustannustoimittamista, taittoa, kansisuunnittelua ja markkinointiapua.

Oman kirjan ostopakkoa ei ole.

Markkinointi jää kirjailijalle itselleen.

Voin kertoa, että itsensä myyminen ei ole herkkua, vaikka teinkin sitä hyvin, hyvin matalalla profiililla. En kiertänyt kirjastoissa kertomassa kirjoistani, en pitänyt kivijalkakirjakaupoissa lukuiltoja, en ollut näkyvillä fyysisesti niin kuin kirjailijoiden nykyään oletetaan olevan. Yhä enemmän kirjojen markkinointi on siirtynyt kirjailijoiden harteille. Monet kustantamot ”haluatko kirjailijaksi”-sivuillaan kertovat odottavansa kirjailijoiltaan aktiivisuutta markkinoinnin suhteen, some-näkyvyyttä ja ulospäin suuntautunutta olemusta. Tällaisena introverttina erakkona nuo em. ehdot tuntuvat kohtuuttomilta, kuristavilta ja ahdistavilta. Onneksi en omakustantajana kuulunut noiden vaatimusten piiriin.

Lopetettuani viime vuonna BoDilla julkaisemieni kirjojen ylläpitosopimukset siirsin kirjat uusine taittoineen ja kansineen nettiin luettaviksi Issuun avulla. Kätevä ohjelma ja ilmainen lukijalle."

....

Kuva: Nuori Voima

NUORI VOIMA 3/2017 / Sanna-Kaisa Hongisto:

RAHALLA KYNNYKSEN YLI

Pitkä ja mielenkiintoinen juttu runojen omakustantamisesta. Haastateltu mm. Mediapinnan Juhani Vesikkoa, Sanasadon Erkki Kiviniemeä, runoilija Tommi Parkkoa, Kirjailijaliiton puheenjohtajaa Jyrki Vainosta, Wsoy:n Anna-Riikka Carlsonia ja Tampereen Metso-kirjaston Raili Sihvosta.

#runo18-haaste

❤︎
Tuija luki Kaija Rantakarin kokoelman Koko meren laajuus
Esther julkaisi upean taidekortin ja kirjoitti pari runoa Unelmista
Päivän runoilija SusuPetal julkaisi blogissaan uuden runon Erehtymätön

Ari Kokkonen - Runoja kolmesta kokoelmasta

KULKEA VARJOJEN PÄÄLLÄ PUTOAMATTA***

BoD 2012

Runokokoelmassa on 43 runoa, jotka on jaettu neljään osioon: Kastun, mutta en vuoda sanoja / Hän neuloi tähdet kiinni / Olivatko ne viestejä jostain toisesta ajasta? / & Hämärän hiljaisuuden kuningatar. Tässä kokoelmassa Kokkosen tyyli on yhtä kaunis ja eteerinen kuin aiemmin lukemassani kokoelmassa Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa *****. Rakkauden sijaan runoilijaa askarruttaa nyt valon ja varjon suhde. Hän puhuu sanoista kuin ystävistään, ja haluaa niiden viihtyvän kodissaan. Runot eivät aina synny helposti, sillä sanat keljuilevat, ovat itsepäisiä eivätkä suostu tottelemaan. Saamme myös nostalgisen välähdyksen lapsuuden hellekesän muistoista maalla ja astumme ajan railon yli. Kirjan upea kansikuva on valokuvausta harrastavan Kokkosen itsensä ottama.

Avaan ikkunan, päästän valon

sisään, tunnen sen lämmön

jokaisessa solussani, olen

oppinut jotain, onko se

muistamista, vai pelkkä vaiheinen

reaktio kasvamiselle. Olen

nähnyt maailman pimeän puolen,

muistan siitä nyt vain valon, sen

himmeän hohteen joka sai minut

elämään, astumaan ajan railon

ylitse.

Kielikuvat olivat keveitä ja kuulaita, varsin ihastuttavia. Kuitenkin minusta tuntui, etten aina tavoittanut runon ideaa, sen sanomaa. Omakustannerunoilija on omillaan, tiedän. Sitä en tiedä käyttääkö Kokkonen esilukijoita, mutta minusta runot olisivat hyötyneet pienestä lisäviilauksesta ja -harkinnasta. Postauksen lopusta löytyy kappale Kielellisiä huomioita. Siinä mainitsemani seikat pätevät erityisesti tähän kokoelmaan.

'Tämä on viides runoteokseni, joka on tyylillisesti muuttunut proosarunouteen. Nämä ovat enemmän minua, lähempänä sydäntäni. Runoistani kuvastuu ihmisen elämä kuin maalauksina, sanat ovat tärkeitä.'

Runot on lukenut myös SusuPetal / Kirjaa löytyy Adlibriksestä

RUNOJA****

BoD 2009

Tämän kokoelman 50 runoa ovat hyvin lyhyitä, aforismin luonteisia. Pidin näistä tavattomasti ja koin montakin hyvältä tuntuvaa oivalluksen hetkeä. Runoilija itse sanoo yllä, että tuntee pitemmät proosarunot enemmän omaksi ilmaisutavakseen, mutta soisin ettei hän tätä lyhyempääkään ilmaisua jättäisi. Mainioita! Mukana on myös muutama hauskan humoristinen loppusoinnuillaan ilotteleva runo.

IRRALLAAN

Niin sinä kuljit,

läpi peltojen ja metsien,

etkä löytänyt ruohonkorttakaan,

joka olisi sinut juurruttanut

maahan.

SANAT

Kätkeytyvät pimeyteen,

valossa päästän leijailemaan,

kylmyydessä jäädän,

kuumuudessa sulatan,

kirjaimen kerrallaan.

ERÄÄNÄ YÖNÄ

Eräänä yönä,

taivas putosi.

Kuinka palelinkaan.

'Olen hyvin ylpeä saadessani julkaistua ensimmäisen runoteokseni, Runoja. Se on ollut eräs elämäni suurista haaveista. Runot kertovat ajatuksia elämästä, ihmisyydestä, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Sanoilla voi kertoa paljon enemmän, sen mitä ei pysty sanomaan ääneen.'

Tämän kokoelman ovat lukeneet Arleenan S, Rakastuin runoon / Löytyy BoD:n verkkokaupasta

MAAILMOJEN VÄLISSÄ**

Issuu.com 2016

Tämä kokoelma löytyy vain netistä. Koin runot tässä synkempinä ja dramaattisempina enkä löytänyt aiheille oikein punaista lankaa. Ilmeisesti ne olivat tarkoituksella maailmojen välistä, välähdyksiä sieltä täältä. Pääset itse lukemaan ja kokemaan runot vaikka heti yllä olevasta linkistä.

Tytön mustassa pipossa teksti

Fuck you,

violetinväriset hiukset

peittivät lohikäärmeen silmät,

jos katsoit niihin

saatoit palaa,

jos uskalsit katsoa syvemmälle

näit pienen hennon sydämen,

jonka ympärillä oli

läpipääsemätön kivinen muuri,

jonka ovi oli raollaan.
***

Galaktiset lampaat hyppivät mustien aukkojen ylitse,
en saa unta,
tähdet ovat liian kirkkaita,
vedän tähtisumun niiden eteen,
ja nukahdan.

Kielellisiä huomioita

Kiinnitin huomiota runsaaseen pilkun käyttöön. Monta kertaa pilkkua ei olisi siinä kohtaa tarvittu, tai olisin sen itse sijoittanut toisin. Havaitsin myös että korrelaatit viittasivat usein väärään sanaan. Yksittäisissä runoissa preesens ja imperfekti vuorottelivat tapauksissa, joissa itse olisin käyttänyt vain jompaa kumpaa. Vain muutama oikeinkirjoitusvirhe, eli kaiken kaikkiaan siistiä jälkeä omakustanteiksi. Niin toivoisin että Kokkosella olisi mahdollisuus käyttää asiansa osaavaa kustannustoimittajaa. Hänen hienot runonsa ansaitsisivat sen ❤︎

EDIT 1

Huomasin että issuu.comissa on vielä toinenkin Kokkosen runokokoelma - Kaukaisten lampaiden tähdistö. Kurkkaa linkkiin. Tätä en ole itse vielä  lukenut.

EDIT 2
Omakustannerunoilija SusuPetalin terveiset Arille:

'Luettuani Arin runoja muutaman kerran, alkoi surettaa, sillä kustannustoimittamisella, esilukemisella ja oikolukemalla kokoelma olisi mielestäni läpäissyt seulan ja olisi voinut tulla julkaistuksi jossain suuremmassa kustantamossa. Omakustantajana tiedän, miten sokeaksi sitä tulee oman tekstinsä kirjoitusvirheille, kielioppivirheille ja toistoille. Tämän takia olen viimeisten kirjojeni kohdalla käyttänyt pariakin esilukijaa (kiitos heille). Kokoelmassa silmääni pistäneet em. ongelmat eivät onneksi poistaneet lukunautintoa, sillä sitä nämä runot ovat. Nautinnollisia.'

Ari Kokkosen nettisivu 
Kirjailijan spekulatiiviseen Usva-verkkolehteen kirjoittamia Raapaleita-runoja käännetään parhaillaan saksaksi ensi vuonna ilmestyvään scifi-antologiaan!