3. helmikuuta 2021

Vanessa Springora - Suostumus


Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys.

Vanessa Springoran omiin kokemuksiin perustuva Suostumus on malliesimerkki siitä, miten helposti haavoittuva nuori tyttö voi joutua alaikäisiä saalistavan pedofiilin uhriksi. Tämä tapahtui 80-luvun yltiövapaamielisessä Pariisissa, jossa #metoo:sta ei ollut tietoakaan. Tämän päivän näkökulmasta kaikki tuo tuntuu käsittämättömältä ja kuvottavalta. Mutta edelleenkään nuoret tytöt eivät ole turvassa netin saalistajilta, jotka ovat kehittäneet groomingin taiteeksi ja osaavat tekeytyä luotetuksi isähahmoksi tai välittäväksi ystäväksi, jota nuori yksinäinen tyttö on vailla.

V:n koti oli riitaisa. Öisin pieni tyttö kuunteli vanhempiensa riitoja, myöhemmin vasta 6-vuotiaana äitinsä ja tämän rakastajan öisiä ääniä. Kun äiti jätti mustasukkaisen aviomiehensä, elämä muuttui hyvin vapaaksi. Nuori kaunis äiti liikkui kirjallisuuspiireissä ja äitinsä rinnalla tyttö tunsi itsensä rumaksi, mutta eräissä kirjallisissa juhlissa kaikkien ihailema ja arvostama kirjailija G osoitti tytölle huomiota. Se oli kaikki mitä isänsä hylkäämä tyttö kaipasi - hänet oli valittu, hänet oli nähty. V täyttäisi kohta 14 vuotta, G 50.

Äidin ystäville meidän suhteemme on julkinen salaisuus, mutta lähipiirin ulkopuolella on oltava varovainen. Meidän pitää olla tarkkana. Olen kuin takaa-ajettu eläin. Vaanimisen kokemus herättää minussa vainoharhaisuutta, ja lisäksi tunnen kaiken aikaa syyllisyyttä.

G aloittaa pyörityksensä, lähettelee rakkautta hehkuvia kirjeitä ja odottaa tyttöä koulun portilla. Tyttö rakastuu ja joutuu miehen manipuloivaan valtaan. Platonisuus etenee nopeasti seksisuhteeksi. Springora sanoo, että aluksi äiti ei hyväksynyt hänen ja G:n suhdetta, mutta lopulta hyväksyi sen tytön varhaiskypsyyden ja jääräpäisyyden edessä. 70-80-lukujen Ranska oli hyvin liberaali seksin suhteen ja  monet arvostetut vasemmistointellektuellit allekirjoittivat lausumia, jotka puolustivat aikuisten miesten seksisuhteita alaikäisten kanssa (mm. Jean-Paul Sartre, Simoine de Beauvoir, Roland Barthes, ja tietysti myös G). V:n ja G:n suhteesta tehtiin jonkun verran ilmiantoja poliisille, mutta charmantti, älykäs ja kuuluisa G sumutti kerta toisensa jälkeen sinisilmäisen virkavallan - syytteitä ei nostettu.

Saako kirjallisuuden varjolla kaiken anteeksi?

Ei jää epäselväksi, että kirjan G on Gabriel Matzneff, tänä päivänä 84-vuotias mies, jota vasta nyt Springoran kirjan ansiosta syytetään pedofiliasta. Matzneff on monesti palkittu ja tuottelias kirjailija, joka julkaisi päiväkirjanomaisia (paljastus)teoksiaan kirja per vuosi tahdilla. V:n ja G:n suhteen loputtua Matzneff kirjoitti tunnistettavasti heidän suhteestaan ja siteerasi suoraan V:n kirjeitä. Eikä mitään ollut tehtävissä. Kaikkihan oli vain fiktiota.

Matzneff had long described performing acts of pedophilia and hebephilia in his work; his diary Un Galop d’Enfer, published in 1985, stated that whilst in the Philippines he would regularly have sex with underage boys. He wrote that "Sometimes, I’ll have as many as four boys — from 8 to 14 years old — in my bed at the same time, and I’ll engage in the most exquisite lovemaking with them."In 1990, during an appearance on the French talk show Apostrophes, he was confronted about this by Canadian writer Denise BombardierNevertheless, he remained sheltered from any criminal prosecution for decades, and benefited from a large support within the French literary world. - Wikipedia

On selvää, että kaikki koettu löi leimansa Springoraan. Seurasi sekavaa elämää, anoreksiaa, psykoosia ja vuosien psykoterapiaa, ennen kuin tervehtyminen alkoi. Hän on syyllistänyt itseään siitä, että suostui suhteeseen. Oliko hän siis kanssarikollinen seksissä? Mutta lapsi ja aikuinen eivät ole tasavertaisia sopimuskumppaneita, siksi vastuu tässä ja vastaavissa tapauksissa on vain aikuisen. Näistä kokemuksista kertominen on vaatinut hirvittävän suurta rohkeutta. Ajan henki oli toinen, mutta Suostumuksen jälkeen ranskalainen yhteiskunta on vapissut ja katsonut itseensä. Lisäksi yhden nuoren naisen kokema laajenee yleiseksi: toivottavasti isät, äidit ja ympärillä olevat ihmiset osaavat katsoa ja nähdä mitä nuorten elämässä tapahtuu; ettei nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisi niin helposti. Järkyttävä ja taidokkaasti kirjoitettu kirja.

Voi sitä poloista, oletko varma? Hän jumaloi sinua. // Sinulla oli seksisuhde G:n kanssa, minunko tässä pitäisi pyydellä anteeksi? 
V:n äiti


Vanessa Springora - Suostumus
Alkuteos Le Consentement
Suomentanut Lotta Toivanen
Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_______________

Vanessa Springora (s. 1972) toimii johtajana ranskalaisessa Éditions Julliard -kustantamossa. Hänen esikoisteoksensa Suostumus ravisutti Ranskaa ja koko kirjallista maailmaa. Teoksen käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan, se on voittanut palkintoja, ja siitä ollaan tekemässä elokuvaa. Kirjan ilmestyminen herätti yhteiskunnallisen keskustelun Ranskassa, ja seksin harjoittamista alaikäisen kanssa koskevia lakeja ollaan Ranskassa kiristämässä.

1. helmikuuta 2021

5-vuotisblogisynttärit & tammikuun luetut


Riitan päivän tienoilla Kirja vieköön! täyttää jo viisi vuotta! Aika on kulunut uskomattoman nopeasti ja kirjabloggaaminen on antanunt paljon: tuonut yhteisöllisyyttä, uusia ystäviä ja tuttavia. Välillä bloggaaminen on kyllästyttänyt ja väsyttänyt, mutta sitten into on taas palannut. Varmasti kaikki toivovat kanssani, että edes syksystä päästään johonkin normaalimpaan ja kirjallisuuden live-tapaamisiin. Kiitos blggarikollegoille ja lukijoille!

Tammikuussa on tehnyt mieli paeta kirjoihin pakkasta ja talvea, myös tätä yleistä tilannetta. Äänikirjat ovat toimineet todellisuuspaossa loistavasti! Luin tai kuuntelin yhtensä 19 kirjaa, joista enemmistö oli äänikirjoja. Ryhdyin toimeen myös espanjani suhteen ja kuuntelin aika monta äänikirjaa espanjaksi. Olen kuunnellut enemmän kuin blogannut, intoa kirjoittamiseen ei ole oikein ollut. Elämyksellisimmiksi valitsin tässä kuussa nämä:


Keigo Higashino - Uskollinen naapuri **** Punainen silakka 2020
Heti alussa kerrotaan, kuka murhattiin, miten ja miksi. Lukijan jännite syntyy murhaa tutkivien poliisien ajatusratojen ja heidän päättelykykynsä seuraamisesta. Teksti tuntuu japanilaiselta: se on älyllistä, kohteliasta ja kuivan koleaa, mutta siitä huolimatta haluaa lukea onko loppuratkaisu niin uskomaton kuin on väitetty.⠀Murhaa tutkivat rikosetsivä Kusanagi ja hänen professoriystävänsä Yukawa. Ei rikosetsiväkään tyhmä mies ole, mutta ne varsinaiset nerot ja älynjättiläiset ovat naapuri Ishigami ja fysiikanprofessori Yukawa. Higashino näyttää lukijalle, miten nämä huippuälykkäät miehet ottavat päättelyissään mittaa toisistaan leikkien kissa- ja hiirileikkiä keskenään. Tärkein kysymys on kuka naruttaa ketäkin. Siirto siirrolta ja nappula nappulalta tämän henkirikoksen monimutkainen yhtälö ratkeaa. ⠀⠀⠀


Pirkko Soininen - Valosta rakentuvat huoneet **** Bazar 2021
Suomen kultakauden arkkitehtuurista puhuttaessa kaikki tuntevat trion Gesellius-Lindgren-Saarinen, sen sijaan heidän aikalaisensa Wivi Lönn (1872-1966) on tuntemattomampi. Lönn oli arkitehtuurin alalla uranuurtajanainen: Suomen ensimmäinen omaa toimistoa pyörittänyt naisarkkitehti, joka voitti useita arkkitehtuurikilpailuita ja suunnitteli suuren joukon niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia. Valosta rakentuvat huoneet on tarkka sekä Lönnin uran että yksityiselämän suhteen ja Soininen eläytyy hienosti Lönnin suunnittelufilosofiaan ja ajankuva on aitoa ja elävää. Kirjailijalla on takana kahden vuoden tarkka perehtyminen historiallisiin faktoihin, hyvä kuvittelukyky ja ajankuvan aitous. Kirjan lopusta löytyy pitkä lähdeluettelo. 


Hanna Weselius - Sateenkaariportaat **** Wsoy 2021  #äänikirja
Sateenkaariportaat on merkillinen teos, jossa seurataan epäsympaattisen helsinkiläisen valtiotieteilijän Egonin elämää. Ajelehtivan päähenkilönsä avulla Weselius saa kerrottua muutamankin faktan Helsingistä ja maailmasta ympärillämme.
Weselius keinahtelee todellisuudesta ja ajasta toiseen ja alun hämmennyksen jälkeen keinahtelin kiinnostuneena ja ihastuneena mukana.⠀
Kuva Egonista on luotaantyöntävä ja nuhjuinen. Kuva ajastamme ja historian tapahtumista on illuusioton. Weselius kirjoittaa taitavasti ja omaperäisesti tavoittaen sen, mikä liikkuu ajassa. Terävä ja taidokas romaani, jonka kukin lukija kokee ja jota tulkitsee omalla tavallaan. Ehkä jonkun tietoiskun olisi voinut jättää pois, mutta romaanin loppuhuipennus on huikea.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
MUUT KOTIMAISET
Patrik Borg - Tunne nälkä / Gummerus 2018
Rispa Koskinen-Papunen - Rispaus parempaa elämää / Tammi 2021 #äänikirja
Päivi Ollikainen - Hyppy / BoD 2020
Pia Sievinen - Näkymätön ** Aho & Aho Publishers 2020 #äänikirja
Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii ** Into 2021 #äänikirja

MUUT ULKOMAISET
Sandra Barneda - Un océano para llegar a tí / Planeta 2020 #äänikirja
Mónica Carrillo - La vida desnuda / Planeta 2020 #äänikirja
Armando Lucas Correa - La niña alemana **** Ediciones B 2016 #äänikirja ❤︎
Alicia Giménez Bartlett - Ritos de muerte **** Grijalbo 1996 #äänikirja
Almudena Grandes - La madre de Frankenstein **** Tusquets 2020 #äänikirja ❤︎
Elvira Lindo - A corazón abierto **** Planeta 2020 #äänikirja
Emma Mussol - Ladrones de memoria **** Storytel Original 2018 #äänikirja
Guadalupe Nettel - Después del invierno **** Anagrama 2014 #äänikirja
Juan del Val - Candela **** Planeta 2019 #äänikirja 
Virginia Woolf - Oma huone *** Tammi 1980 #äänikirja
Ljudmila Ulitskaja - Köyhiä sukulaisia **** Siltala 2020 #äänikirja ❤︎

Ljudmila Ulitskajan novellikokoelma Köyhiä sukulaisia oli aivan ihana kuuntelukokemus. Kuuntelin kirjaa riemastunein mielin ja upposin Ulitskajan maagiseen realismiin. Novelleissa näyttäytyy neuvostoarki kaikessa karuudessaan, mutta niissä on myös ripaus sadun lumoa ja fantasiaa. Äänikirjan lukijana loistava Riitta Havukainen.


Toivottelen kaunista ja aurinkoista helmikuuta!

31. tammikuuta 2021

Virginia Woolf - Oma huone


Naisella on oltava rahaa ja oma huone, 
jos hän aikoo kirjoittaa fiktiota.

Tuo Virginia Woolfin (1882-1941) feministinen lausahdus sadan vuoden takaa on tunnettu ympäri maailman. Teos Oma huone perustuu kahteen esitelmään, jotka hän piti vuonna 1928 kahdessa Cambridgen yliopiston naisten collegessa. Esitelmissään Woolf rohkaisee nuoria naisopiskelijoita ajattelun vapauteen ja sanoo heidän olevan onnekkaita akateemisen koulutuksensa vuoksi. Hän itse jäi sitä paitsi, koska isä koulutti vain veljiä. Woolf väittää, että kirjallisuuden historiassa naiskirjailijoiden vähyys on seurausta pikemminkin mahdollisuuksien kuin lahjakkuuden puutteesta. Tädin perintö tarjosi Woolfille itselleen taloudellisen riippumattomuuden. 

Oma huone on hieno kaunokirjallinen esitys. Teksti on hurmaavan elävää, joskin kiinnittyy tiukasti silloiseen englantilaiseen yhteiskuntaan ja sen ajan brittiläisiin kulttuurihenkilöihin. Paljon jää siis ymmärtämättä suomalaiselta nykylukijalta. Mutta Woolfin pääpointti on kristallinkirkas: patriarkaatin hallitsemassa maailmassa naisilla ei ole ollut koulutusta eikä mahdollisuuksia luovaan työskentelyyn. Heillä ei ole ollut päätäntävaltaa omaan elämäänsä, vaan naisen tahto on ollut isän, veljen tai aviomiehen taskussa. Englannissa naiset saivat äänioikeuden 1918.

Älyllinen vapaus riippuu aineellisista seikoista. 
Runous riippuu älyllisestä vapaudesta. 
Ja naiset ovat aina olleet köyhiä, 
ei ainoastaan kahden sadan vuoden ajan vaan aikojen alusta.

Woolf käy läpi naisten kirjoittaman kirjallisuuden historiaa ja pohtii yksityiskohtaisesti 1800-luvun naiskirjailijoiden merkitystä: Brontën sisarusten kapeaa elämänpiiriä sekä miesten nimillä kirjoittaneita George Eliotia (Mary Ann Evans) ja George Sandia (Amantine-Lucile-Aurore Dupin). Se, että naiset alkoivat ansaita rahaa kirjoittamisellaan, teki kirjoittamisesta ammatin. Woolf luo jopa fiktiivisen kirjoittavan siskon Shakespearelle ja leikittelee ajatuksella, että vaikka tämä olisi ollut veljeään lahjakkaampi, kuolemattoman kirjallisuuden syntymiseen ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Jane Austen ei piiloutunut miehisen pseudonyymin taa, vaan kirjoitti omana itsenään.

Yhdessä kohtaa, turvallisessa naisyleisössä Woolf sanoo törmänneensä ilmaukseen Chloe piti Oliviasta. Hän pyytää kuulijoitaan, etteivät nämä hätkähtäisi tai punastuisi, sillä tällaisia asioita tapahtuu piilossa yhteiskunnalta. Jossain englanninkielisessä jutussa vihjattiin, että Woolf olisi saapunut esitelmätilaisuuksiin paikalle rakastettunsa Vita Sackville-Westin kanssa. Ehkä totta, ehkä ei. Joka tapauksessa Woolfin ja Sackville-Westin syvä ystävyys ja kiintymys kestivät kaksikymmentä vuotta, aina Woolfin kuolemaan saakka. Woolfin Orlando kertonee jotain näiden kahden naisen suhteesta.

Teos oli mielenkiintoinen kuunneltava ja Kirsti Simonsuuren suomennos teki tekstille oikeutta. Tekstissä vilahti joitain ihastuttavia ja raikkaita sanontoja. Simonsuuren esittelyteksti kirjan lopussa avasi teosta lisää. Kyllä tämä feministisen kirjallisuuden klassikko kuunnella kannatti.

Virginia Woolf - Oma huone
Alkuteos A Room of One’s Own 1929
Suomentanut Kirsti Simonsuuri
Tammi 1980
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
_______________



Osallistun tällä postauksella kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen #12,
Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:
#11: Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad
#10: Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi
#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3