Mitalin molemmat puolet, Both sides of the coin, 1973
Eilispäivä tänään, Yesterday, today, 1970
Olihan se juhlavaa kun puolentoista vuoden tauon jälkeen pääsi taidemuseoon! Sinkassa Keravalla on esillä Sininen planeetta -näyttely, joka on avoinna 26.9.21. asti. Näyttelyn keskiössä ovat Kimmo Kaivannon (1932–2012) teokset ja niiden ekologiset äänenpainot. Kaivanto oli uskomattoman edellä aikaansa, sillä hänen teoksissaan tärkeä teema jo 70-luvulla oli huoli planeettamme tilasta. Nyt kun ilmastonmuutos on tosiasia, Kaivannon teokset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Toinen näyttelyssäkin vahvasti esiin tuleva teema Kaivannon taiteessa on sodanvastaisuus. Isot maalaukset olivat hyvin vaikuttavia ja ne jäivät kaihertamaan mieleen pitkäksi aikaa.
Duetto, Duet, 1997
Optimistinen virhe, Optimistic mistake 1974
Museona Sinkka on minusta sopiva kooltaan ja kolme kerrosta eri tiloineen tekevät näyttelystä helposti hahmotettavan. Avaraa ja raikasta. En muista oliko museossa jo entuudestaan paikoin siniset seinät, vai oliko ne maalattu vartavasten tähän näyttelyyn tehostamaan ns. Kaivannon sinistä. Ja toden totta, monissa taiteilijan teoksissa esiintyy herkkä taivaansininen tai muu sininen sävy. Kaivannon tuotanto on näyttelyssä hyvin edustettuna: isokokoisia öljymaalauksia, pienehköjä serigrafioita, muutama veistos ja julkisten tilojen pienoismalleja. Kaunis ja vaikuttava kokonaisuus, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.
Kun meri kuolee II, When the sea dies II, 1973
Salaniitty, Secret meadow, 1973
Muistomerkki monumenteille, Monument to Memorials, 1970
Nouseva, vastakarvaan osoittava sininen mies,
A Rising Blue Man Pointing against the Grain,1992
Paketti jäällä, Package on the ice, 1973
Superkasvu, Supergrowth, 1973
Vihreällä niityllä, On a Green Meadow, 1969
Näyttelyjulkaisu esittelee hyvin ja mielenkiintoisesti sekä Kaivannon että hänen rinnalleen nostetut nuoret nykytaiteilijat. Kimmo Kaivanto säätiön hallituksen puheenjohtaja Kimmo Sarje on kirjoittanut Kaivannon osuuden otsikolla Kimmo Kaivanto - luonnon ja politiikan taiteilija. Näyttelyssä on myös katsottavissa dokumentti, joka vie mm. taiteilijan kesäpaikkaan Arkkusaareen ja seuraa hänen elämäänsä Helsingissä. Nykytaiteilijoiden videoissa ja tilateoksissa etualalle nousee ihmetys ihmisen, luonnon ja universumin edessä ja erilaiset sinisen sävyt toistuvat myös heidän teoksissaan.
Laura Könösen (s. 1980) kiiltävä sininen omena, josta on puraistu pala (Puraisu, Bite, 2019)
koristaa näyttelyjulistetta ja -julkaisua. Installaatiossaan hän pudotti sinisen taivaankannen
sirpaleiksi maahan (No Heaven Up in the Sky, 2011).
Antti Laitinen (s. 1975) rakensi itselleen pienen saaren, jolla sentään huojuu palmupuu.
Videollaan (Voyage, 2008) hän soutaa saartaan loputtoman aavalla merellä.
Kim Somervuori (s. 1975) varttui katukulttuurin parissa. Hänen sekatekniikalla
toteutettu seinän kokoinen teoksensa (Life is a huge sketch, 2020)
kuvaa nykymaailman kakofoniaa, sanoisin.
Maija Närhisen (s.1967) tilataideteos (Joki, River, 2015) on vaikuttava matala laatikko,
jonka pinnassa risteilee varmasti maailman kaikki joet - kartastoista leikattuina!
Lilli Haapala (s. 1984) on viettänyt paljon aikaa saarilla Suomessa ja Intiassa.
Hänen videoteoksensa ((Tutkimusmatkoja paikkoihin joita ei ole / Expeditions to Places
that Don’t Exist, 2020) kuvaa hienosti vedenalaista maailmaa, ehkä utopiaa.
Inspiraatiota taiteilija on saanut myös Gaston Bachelardin teoksesta Vesi ja unet,
jonka mukaan luonnonelementit ohaavat mielikuvitusta.
Oli vaikuttava ja mieleenjäävä näyttely - kiitos taide!
Vielä pari teoskuvaa. Hauska "Kunnianosoitus Fransulle (Sillanpää), Hommage to Frans, 1974"
- jos nyt oikein otin tiedot. Ja lopuksi pelottava ja surullinen näky:
umpeen rehevöitynyt meri, jonka Kaivanto maalasi jo vuonna 1973!
