Minä pelkään vaimoni silmiä. Hän ei näe ulos, eikä kukaan näe sisään. Katsokaa nyt, silmät ovat kuin kivet, harmaat kivet, meren hiomat kivet. Katsokaa häntä. Katsokaa, kuinka hän istuu sängynlaidalla, hänen yöpaitansa on valahtanut lattialle, hän pyörittelee Mohammedin marmorikuulaa sormissaan ja odottaa, että minä pukisin hänet. / Hänen naurunsa oli ennen kultaa, olisitte paitsi kuulleet myös nähneet sen. Katsokaa häntä, sillä luulen, että pian hän katoaa.
Christy Lefterin Aleppon mehiläistarhuri kertoo yksilötasolla, mitä Syyrian sisällissota tekee ja on tehnyt miljoonille syyrialaisille. Keskiössä on aviopari Nuri Ibrahim ja vaimonsa Afra. Ennen sotaa Afra oli taiteilija ja pienen Sami-pojan äiti. Nurilla oli kukoistava 500 mehiläispesän tarha serkkunsa Mustafan kanssa. Elämä oli keveää ja yksinkertaista, tulevaisuuteen luottavaa. Mutta sitten vandaalit tuhosivat Nurin ja Mustafan elämäntyön ja pommit Aleppon. Afra todisti jotain, mitä kukaan äiti ei halua todistaa ja koettu järkytys sokeuttaa hänet.
Tarinaa kertoo sydäntä raastavasti Nuri. Kaikki hajoaa ympärillä ja miehiä värvätään sotaan. Serkku Mustafa lähtee poikansa kuoltua pakomatkalle, mutta sokeutunut ja traumatisoitunut Afra ei halua lähteä. Pariskunta viivyttelee pakoaan liian pitkään, mutta vihdoin Afrakin ymmärtää, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Alkaa pitkä ja vaarallinen matka Välimerellä Turkin kautta Kreikkaan. Nämä maat ovat kaaoksessa pakolaistulvan alla.
Ibrahimit ovat onnekkaita siinä, että heillä on rahaa maksaa salakuljettajille paostaan ja silloin tällöin Nuri saa Englantiin päässeeltä Mustafalta sähköposteja, jotka ovat rohkaiseva oljenkorsi epätoivon keskellä. Serkku on päässyt Yokshireen ja aloittelee siellä mehiläistarhausta ja odottaa Nuria vaimoineen saapuvaksi.
Hyvin koskettavaa kirjassa on Nurin suhtautuminen vaimoonsa. Tämä ei puhu ja on traumatisoituneena täysin aloitekyvytön. Mies pukee ja syöttää vaimoaan, yrittää piristää tätä lahjoilla. Hän ei pysty fyysisesti lähestymään vaimoaan, vain muistelemaan, miten kaunis ja elämäniloinen tämä oli ennen. Vaimonsa takia Nuri tekeytyy vahvemmaksi kuin onkaan, mutta sisältä hän on yhtä rikki ja saa posttraumaattiseen stressioireistoon liittyviä kohtauksia. Särkynyt mieli rakentaa oman pojan kuvajaiseksi elävältä tuntuvan Mohammedin ja Nurilta vie kauan aikaa huomata, että poika oli vain hänen mielensä tuote.
Meidän länsimaalaisten on helpompi ummistaa silmämme aikuisten hädältä, mutta lasten hätä raastaa. Pieni Mohammed kysyy Nurilta veneessä toistamiseen hukummeko me? Nuri tietysti kieltää, mutta poika inttää: entä ne pojat siinä veneessä silloin ja silloin? Christy Lefteri on itse kyproslaisten pakolaisten lapsi ja sai aiheen romaaniin toimiessaan vapaaehtoistyössä Ateenassa pakolaisleireillä. Koskettava ja liikuttava yksilötason pakolaistarina. Olen aiemmin lukenut Lotta Nuotion teoksen Yksi miljoonista. Modin pako Syyriasta, joka sekin oli ravisuttava.
Alkuteos The Beekeeper of Aleppo 2019
Suomentanut Leena Ojalatva
Kustantamo S&S 2021
Äänikirjan kertoja Ilkka Villi
___________________
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo. Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.
Christy Lefteri on isobritannialainen kirjailija ja kyproslaisten pakolaisten lapsi. Lefteri työskenteli vuosina 2016 2017 Unescon vapaaehtoisena pakolaiskeskuksessa Kreikassa, missä hän tapasi ja auttoi satoja pakolaisia, joista monia hän myös haastatteli.
