4. huhtikuuta 2017

Alice Munro - Jupiterin kuut


On älykästä rakkautta joka tekee älykkäitä valintoja. Sellainen rakkaus naidaan. Ja sitten on rakkautta joka on kaikkea muuta kuin älykästä, joka on kuin pakkomielle. Ja se on se, se mitä kaikki oikeasti arvostavat. Sitä vaille ei kukaan halua jäädä.

Siinä totuuslauseke Munron terävään tyyliin - ja niin oikeaan osuva. Kaikki me naiset haluamme kokea tuon päättömän ja pakkomielteisen rakkauden ja rynnätä suin päin sen hulluuteen järjen pienestä äänestä tai seurauksista piittaamatta. Novellikokoelma Jupiterin kuut kertoo omapäisistä ja rohkeista naisista, jotka ovat uskaltaneet kokea. Rakkaus, onni, intohimo - mitä se nyt sitten olikin, kesti aikansa, mutta elämä jatkui. Mutta oli eletty, oli koettu.

Useimmat novellien naiset ovat yli neljänkymmenen ja muistelevat tyynesti mennyttä kiihkoaan ja niitä miehiä, jotka aikanaan saivat heidän päänsä sekaisin. Mutta uskallusta seikkailuun löytyy toki heistä myös myöhemmällä iällä. Munro on aika vekkuli kertoja. Asiallisen ja terävästi kuvailevan tekstin sekaan putkahtaa äkisti - 80-luvun alussa ja Munrolta! - ehkä uskaliaita ja pikkutuhmiakin välähdyksiä. Nämä pikantit lisät piristävät kummasti kerrontaa ja suomennos tuo nämä pirskahdukset hienosti esiin.

Kokoelmassa on 11 novellia, joista yksi on kaksiosainen. Chaddeleyt ja Flemingit kertoo kirjoittajan äidin- ja isänpuoleisten sukujen naisten huikeista eroista. Äidinpuoleiset Chaddeleyn vanhapiikaserkukset olivat melkoisen villejä, maailmannaisia ja kaupunkieläjiä, jotka eivät ymmärtäneet maaseudun päälle yhtikäs mitään. Vanhapiika olisi ollut liian heiveröinen luonnehdinta, se ei sopinut heihin. Heillä oli isot ja pelottavat ryntäät - tiukasti haarniskoitu povi - ja heidän mahansa ja ahterinsa olivat yhtä muodokkaat ja korsetilla kuriin pannut kuin kenellä hyvänsä naimisissa olevalla naisella. Naisten vartalot näyttivät tuohon aikaan paisuvan ja kypsyvän muhkeiksi, jos he ylipäätään pääsivät nauttimaan elämästä. Isän puoleisen Flemingin suvun naiset olivat taas juroa ja vaiteliasta maaseudun kuivakkaa kansaa, täysi vastakohta noille rempseille ja iloluontoisille Chaddeleyn naisille.

Novellin Levää Lydia on yksinään lomaileva nelivitoinen eronnut nainen, jonka lapset ovat jo omillaan. Ihmiset eivät enää halunneet tutustua häneen. Ei niin, että hänen ympärillään olisi aikaisemminkaan kuhistu, mutta oli hänessä jotain puoleensavetävää ollut. (..) Hän ei ollut lihonut eikä laihtunut eikä vanhentunut silmiinpistävästi, mutta yhtäkaikki hän oli lakannut olemasta tietynlainen nainen ja muuttunut toisenlaiseksi, ja sen hän oli havainnut tällä matkalla. Hän yritti tosissaan, kerran toisensa jälkeen. (...) Joskus hän ei olisi millään jaksanut. Majatalossa New Brunswickin saarella majailee myös muutaman miehen asennusporukka, jonka kanssa Lydia pelaa iltaisin korttia. Lydiaa kirvelee vastikään myttyyn mennyt rakkausjuttu entisistä naisystävistään koko ajan puhuvan Duncanin kanssa. Korttiporukan naisiin ja seksiin kiertyneet puheet saavat Lydian yöllä vuoteessaan fantasioimaan ja haikailemaan minkälaisia nuo miehet mahtaisivat olla rakastajina. Rahvaanomainen Lawrence, kokematon Eugene vai hampaaton Vincent? Kyllä, Lydia hyvä - yksinäiset fantasiat on parempi vaihtoehto kuin alistuminen tympeiden, omaan napaansa tuijottavien duncaneiden tylyttävään itseriittoisuuteen!

Novellissa Onnettomuus Francesilla on salasuhde naimisissa olevan suomalaissyntyisen opettajakollegansa Tedin kanssa. Rakkauskohtaukset tapahtuvat autossa, kirkossa ja koulun tarvikevarastossa, aina kiihkeästi ja suurella himolla. Seuraava sitaatti on varsin riehakas, toki poikkeus Munron tekstissä: Kiharainen häpykarvoitus ja rusottava, hilpeä siitin, pystyssä ja valmiina hommiin. Pienet karheat karvat Francesin suussa. Juuri tuolloin ovelle koputettiin. Tässä novellissa on aika mainioita ns. faktoja suomalaisten alkuperästä ja muinaisista jumalistamme. Francesin omaksikin ihmeekseen hän sai elämässään kaipaamansa suuren käännekohdan, jota hän iäkkäänä muistelee näin:  Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään.

Bardon bussin päähenkilö pohtii näin: Mietin millaista olisi ollut olla vanhapiika jonkin edellisen sukupolven aikana. Suvussamme on ollut runsaasti ikäneitoja. Tulen hyvin vaatimattomista oloista, meillä salailtiin asioita, oltiin jääräpäisiä, saitoja. Naisella on kuuma suhde naimisissa olevan antropologi X:n kanssa ja he asuvat yhdessä tutkimustöittensä aikana Australiassa kuin vanha  yhteenhitsautunut aviopari ikään. Kaikki on ihanaa ja täydellistä, mutta sitten suhde tietysti loppuu. Olen todella alamaissa. En pysty käsittelemään kaikkea mieltäni kaihertavaa, jollen saa apua, ja on vain yksi ihminen jolta apua haluan ja se on X.

Jupiterin kuut kertoo meistä naisista, rakkauden kaipuustamme ja onnen etsinnästämme. Se kertoo mitä kaikkea olemme valmiit tekemään miellyttääksemme miestä ja pitääksemme hänet. Munron naiset ovat tekemisissään syvästi inhimillisiä, rakkauden etsintä on välillä surkuhupaisaa ja tehdään hävettäviä ja noloja asioita. Munro saa lyhyessä novellissaan kerrottua ilmeikkään elämäntarinan, johon joku toinen tarvitsee sata sivua. Vähin lausein hän maalaa henkilökuvat, piirtää unelmat ja elämän käänteet, onnistumiset ja pettymykset. Haaveet eivät suinkaan aina täyty, mutta unelma vielä kerran saapuvasta suuresta rakkaudesta pitää Munron naiset elämässä kiinni.

Novellihaasteeseen lisää 11 novellia, yht. 204. Olen iloinen että sain nyt paremman otteen Munron kerronnasta, Kalliille elämälle en osannut lämmetä. Novelleista nauttiminen vaatii näköjään tottumusta.

Tätä mieltä olivat KirjaluotsiTakkutukkaSinisen linnan kirjasto

Alice Munro
The Moons of Jupiter 1982
Jupiterin kuut
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammi 2017
****
Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle

1. huhtikuuta 2017

Paula Ritanen-Närhi - Nykyaikainen kaupunkipuutarha



Pienen kaupunkipihan omistajia on yhä enemmän, kun kaupunkirakenne tiivistyy ja isoja tontteja lohkotaan puoliksi; myös rivitalon kokee moni itselleen parhaaksi asumismuodoksi. Vähäisen koon vuoksi ei tarvitse luopua vihreästä puutarhaunelmastaan. Hyvällä suunnittelulla ja kekseliäillä ratkaisuilla syntyy se toiveitten vihreä ja vehreä keidas - koko kesän olohuone, josta voi nauttia lyhyen kesämme ajan, keväästä syksyyn..

Paula Ritanen-Närhi jos kuka tietää miten tämä lumoava pieni keidas luodaan! Paulan taidoista kertovat ne kuvat, joita olen nähnyt eri medioissa hänen ihanasta puutarhastaan ja hurmaavasta kasvihuoneestaan. Nykyaikainen kaupunkipuutarha on näppärä ja kattava tietopaketti uutta pihaa laittavalle tai uuteen kotiin muuttaneelle; ja niin ajankohtainen juuri nyt kun uusi kasvukausi odottaa ja sormet syyhyävät innosta! Kirjassa on tavattoman paljon hyödyllistä tietoa puutarhanoviisille, mutta kivoja tuoreita vinkkejä myös kokeneemmalle kotipuutarhurille. Kaiken kruunaavat tottakai Paulan silmiä hivelevät vehreät kuvat!

Kirjan aiheita faktoin & kasvilistoin & istutus- ja hoito-ohjein
Pihan suunnittelu* Vihreä nurmimatto* Maanpeiteperennat* Puut ja pensaat* Koristepensaat* Perennat* Köynnökset* Kesäkukat* Pelargonit* Hyötykasvit* Hedelmä- ja marjatarha* Puutarha astioissa* Puutarhakasvien vuosihuolto* Rakenteet: lasiterassi, puurakenteet* Kiveykset* Muurit* Aidat* Vesiaiheet* Valaistus* Monimuotoinen luontopiha*

Kiinanlaikkuköynnös vehreyttää kasvihuoneen tienoota

Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o
Tämän moni sivuuttaa, mutta uudisrakentajan on hyvä ajatella puutarhaa jo rakennusvaiheessa. Kustannuksia säästyy kun paikalla jo olevat isot koneet voivat samalla tehdä maaston kallistukset ja tasoitukset. Ja kun tietää suurinpiirtein puutarhan hahmotelman, sopivan paksu multakerros menee oikeaan paikkaan eikä turhaan - hupsista vaan! - myöhemmin laatoitettavan kulkuväylän alle.

Pihaa suunniteltaessa otetaan tietysti huomioon oman perheen ja esim. lasten toiveet ja tarpeet leikkipaikasta. Kulkuväylille pitää löytää luontevat reitit ja proosallisille asioille kuten autolle, talven lumikasoille ja roskakatokselle on varattava riittävästi tilaa. Pihapiirin aidoissa ja rakenteissa tulee ottaa huomioon kunnan rakennusmääräykset ja muistettava myös hyvä naapurisopu. Yhteinen raja-aita tai aidanne säästää kustannuksia.

Näin meillä: Muutettuamme vanhaan pihapiiriin linjasin kulkuväyliä uusiksi, mutta yksi polkupa ei tykännyt sille määräämästäni paikasta. Nurmikkoon muodostui luontevaan kohtaan kulunut rantu eikä auttanut kuin siirtää kulkupolku sinne!

Kanttauksessa sen salaisuus!
Lattiaksi nurmikko vai muu materiaali?
Tämä on kiinnostava kysymys, ja miten siihen vastataan riippuu monista seikoista. Vihreä samettinurmikko on kaunis ja pehmoinen jalan alla, ja tarjoaa myös lapsille hyvän leikkipaikan. Tosin se vaatii hyvän multavan perustuksen ja hyvän hoidon eikä kestä kauniina koirien ja lasten riehakasta riehuntaa. Kaltevilla rinnetonteilla nurmikonleikkuu on myös hankalaa eikä nurmikko viihdy ohuella multapohjalla esim. kallion päällä. No mitäs sitten tilalle?

Sammalleimua rinteessä kivien välissä
Kiveystä, puupintaa ja maanpeittokasveja!
Maanpeitekasvit ja peittoperennat eivät kestä runsasta tallaamista, joten niitä käytetään laatoitusten ja puupintojen väleissä ja ohella. Lajikkeissa on valinnanvaraa: hiekkapitoiseen & kuivaan, normaaliin puutarhamaahan, aurinkoon ja varjoon; myös kukkien väreissä on mistä valita: on roosaa, sinistä, liilaa, keltaista, valkoista... Paula listaa lukuisia lajikkeita kasvuolosuhteineen.

Näin meillä: hopeatäpläpeippi ja tuoksukurjenpolvi porskuttavat missä vaan; kuivassa ja auringossa aivan ihania ovat hopealehtinen nukkapähkämö, keltamaksaruoho ja kaukasianmaksaruoho!

Mullan laadusta ei kannata tinkiä!
Ei, ehdottomasti ei! Huokeampi, mutta kenties monivuotisten rikkaruohojen juuria ja siemeniä sisältävä multa tietää monen vuoden riesaa. Varo vuohenputkea ja peltovalvattia, osta tutkittua, rikkaruohotonta multaa!

Kerroksellisuutta puin, pensain, perennoin ja maanpeittokasvein

Kaupunkipihan puut ja pensaat - kerroksellisuus!
Kaunis lopputulos ja hyvä pienilmasto syntyvät keroksellisuudesta: puut, korkeat ja matalat pensaat, perennat ja maanpeitekasvit. Mieluiten isoina ryhminä toistensa lomaan eikä ripoteltuina sinne tänne. Pieneen tilaan ei kenties kannata haikailla kotikoivua, koska sen joutuu leikkaamaan torsoksi. Mutta luonnostaan sopivan kokoisiksi kasvavia ihania puita löytyy vaikka millä mitalla:. pylväsmäiset katajat, pihlajat, tuijat, riippajalavat ja -pihlajat, kukkivat hedelmäpuut, koristekirsikat... Puitten istutuspaikat kannattaa miettiä huolella, koska siirto myöhemmin on epävarmaa. Paula listaa eri kasvuvyöhykkeillä ja -olosuhteissa viihtyviä puita ja pensaita ja antaa myös tarkat istutusohjeet.

Kärhön kesä ruukussa,
talvet kellarissa
Kukkaloistoa ja runsautta perennoilla & köynnöksillä & kesäkukilla
Perennoiden kasvuolosuhteiden huomioiminen on ensisijainen juttu, sitten voikin keskittyä väreihin ja omiin mieltymyksiinsä. Lehtiköynnökset ja kukkivat köynnökset tuovat korkeutta uuteen pihaan kaarissa, vehreyttävät aitoja ja muureja; sirot viinikärhöt kukittavat ihanasti tummanvihreän tuijan tai heinäkuisen syreenin. Yksivuotiset kesäkukat kukkivat hyvällä hoidolla ja sopivalla lannoituksella koko kesän. Ja valinnanvaraa, lajikkeita ja värejä on loputtomiin. Niillä voi vaihtaa väriteemaa ja ideaa vaikka joka vuosi, ja kesäkukkia voi mainiosti yhdistää perennoihin.

Omat köynnössuosikit: villiviini, limenvärinen kultahumala ja monet kärhölajikkeet.


Riippajalavan katveessa ihastuttava ruukkunurkkaus!

Hyötyviljelyn vinkit
Omista intresseistä käsin hyötyviljely, yrtti- tai kasvimaa onnistuvat loistavasti pienessäkin tilassa. Yrtit viihtyvät sisälläkin ikkunalaudalla tai lavankauluksessa; hedelmäpuut säleikkömalliin leikattuina seinustoilla; marjapensaat ovat kauniita myös aidannepensaina. Kurpitsankin hyötyviljely onnistuu isossa ruukussa!



Persiljat & perennat
sulassa sovussa!
Nykyaikainen kaupunkipuutarha on mielestäni mainio peruskirja omaa uutta puutarhaa laittavalle tai vastikään puutarhanhoidosta innostuneelle. Paulan laaja tietopohja ja hänen pitkä kokemuksensa tarjoavat tärkeää ja hyödyllistä tietoa heille, mutta myös ihastuttavaa silmänruokaa ja vinkkejä jo valmiiksi enemmän tietäville. Mainio tupaantuliaislahja uuteen kotiin muuttaneelle ❤︎

Kirjan lumoissa on ollut myös Leena Lumi

Paula Ritanen-Närhi
Nykyaikainen kaupunkipuutarha
Minerva 2016
****
Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle

Federico Axat - La última salida

Bostonissa asusteleva Ted McKay on rikas ja menestynyt mies. Lähestyvä 40-vuoden ikä ei pelota, vaimo Holly on kaunis ja tyttäret Nadine ja Cindy hurmaavia, mutta kaikki ei silti ole kohdallaan. Ted on juuri painamassa liipaisinta ohimollaan, kun ovelta kuuluu itsepintainen koputus. Koputtaja ei hellitä, ja siinä ärsyyntyneenä tuumaillessaan, Ted huomaa kirjoituspöydällä postit-lapun: Avaa ovi. Se on viimeinen mahdollisuutesi. Ted ei muista tuollaista kirjoittaneensa, mutta käsiala on eittämättä  hänen omaansa. Oven takaa löytyy säteilevähymyinen Justin Lynch, jonka tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Tästä alkaa Tedin ja lukijan pyöritys.

Lynchin ehdotus on nerokas: on olemassa itsemurhaa hautovien organisaatio, jonka jäsenet tappavat ketjussa toisiaan. Murha näet tuottaa jälkeenjääneille läheisille vähemmän ahdistusta kuin itsemurha. Lunastaakseen paikkansa organisaatiossa on ensiksi jaettava omankäden oikeutta. Tedin tapauksessa tämä tarkoittaa tyttöystävänsä murhasta irti keplotelleen Blainen listimistä. Seuraavaksi on vuorossa kuolemaa haikaileva Wendell, jonka murhattuaan Ted voikin hyvillä mielin alkaa odotella omaa loppuaan.

Axat sekoittelee taitavasti Tedin unia, näkyjä ja sotkuun menneitä todellisuuksia. Miehen päätä särkee jatkuvasti, koska hänellä on aivokasvain - mutta onko sittenkään? Lääkäri Charmichael on kasvaimen todennut ja psykiatri Laura yrittää auttaa Tediä mielensä sokkeloista selville vesille. Ted elää jatkuvaa painajaista, jossa ilkeilevä opossumi riekkuu tuon tuostakin ja kaluaa mm. Holly-vaimon irtireväistyn jalan pohjetta. Ted näkee unissaan ja hereilläkin ollessaan samasta tapahtumasta eri versioita, ikäänkuin hänen muistikuvansa olisivat menneet väärään kaaosmaiseen järjestykseen.

Jossain kohtaa Ted kuljetetaan huumattuna Lavender Memorial -sairaalaan. Tedistä tuntuu, että se oli kolme päivää sitten, mutta paljastuu että hän on ollut sairaalassa hoidossa pian 7 kuukautta! Axat kutoo lukijan päätä sekoittavaa juontaan taitavasti. Keskivaiheilla kirjailija kierteli ja kaarteli melko pitkäveteisesti, mutta tarjosi loppua kohden muutamankin yllätyksellisen käänteen. Juju selvisi vasta melko lopussa, siitä täydet pisteet.

Kirja on paksu, yli 500-sivuinen, mutta helppo- ja nopealukuinen. Kuitenkin teho ja jännitys olisivat pysyneet paremmin näpeissä tiivistämällä. Nyt trillerimäinen jännitys lässähti etenkin Tedin opiskeluaikojen kuvauksissa. Espanjaksi lukevalle Axat on iloinen löytö, sillä hänen kielensä oli hämmästyttävän selkeää ja nautittavaa.

Federico Axat (s. 1975) on argentiinalainen kirjailija, jonka tarinat eivät koskaan ole sitä, miltä ne aluksi näyttävät. Viimeinen mahdollisuus on Axatin kolmas romaani ja kansainvälinen menestys – kirjan käännösoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. 

Tätä mieltä olivat Ulla, Takkutukka, Annika

Federico Axat
La última salida
Ediciones Destino 2016
***
Kirjastosta

Suomeksi: Viimeinen mahdollisuus / Aula & Co 2016