Mike Pohjola - Sinä vuonna 1918

Vuoden 1918 kaaoksessa kohtalon oikut 

ja hetken valinnat sinetöivät kohtalon.

Pelisuunnittelija-kirjailija Mike Pohjola on luonut interaktiivisen sisällissotaromaanin. Valikon ohjeita seuraamalla voi itse kokea hahmonsa kautta miltä sadan vuoden takaiset tapahtumat tuntuivat ja olivatko tehdyt valinnat 'oikeita' vai 'vääriä'. Ensin valitaan henkilön kotimaakunta ja sukupuoli; hyvin pian on valittava myös hänen aatemaailmansa.

Sinä vuonna 1918 koskettaa ja järkyttää; se valottaa noita kaaosmaisia ja kuohuvia aikoja minun ja sinun kokemana. Historian melskeissä yksittäinen ihminen oli kuin heittopussi, jota aatteet ja hänen omat valintansa heittelivät minne sattui. Noina väkivallan, epäilyksen ja palavien aatteiden aikoina, inhimillisyys olisi pitänyt kuolettaa itsestä tyystin, sillä pienenkin inhimillisyyden osoitus saattoi maksaa oman hengen. Valitsin viisi eri maakunnista kotoisin olevaa huutolaiseksi joutuvaa orpoa ja tutkin mitä heille tapahtui.

• Isänmaallinen Kaarlo tuli Pohjanmaalta. Hän pääsi huutolaiseksi Gyldenhjelmin kartanoon ja myöhemmin rouvan ottopojaksi. Kaarlossa löytyi ripaus inhimillisyyttä, mikä sinetöi hänen kohtalonsa. Piiloteltuaan punaista pientä poikaa, edessä oli valkoisten (= omien) kenttätuomio, syylliseksi toteaminen ja kuolema vankileirillä.

• Saamelainen Oula oli isänmaallinen nuorimies ilman poliittista kantaa. Häntä pidettiin isänmaallisuutensa vuoksi valkoisena, tietysti punaiset vihasivat häntä. Oula koki karmeita juttuja siviilinä vihollisalueella ja päätyi lopulta punaisten (= vastapuolen) teloittamaksi.

• Uskovainen Einari oli kotoisin Hämeestä. Hän oli onnellinen päästessään uskovaisen Pylkkään huutolaiseksi, mutta kun Kuisma-renki lähenteli oli lähdettävä pakoon. Einari piileskeli jonkun aikaa metsässä, mutta palasi sitten kyläänsä. Hellämielinen kun oli, hän piilotteli nälkiintynyttä valkoista poikaa navetan heinissä. Punaisten (= omien) kenttätuomio totesi hänet syylliseksi vihollisen kanssa vehkeilyyn  ja teloitti hänet.

• Viipurinvenäläisellä Natashalla ei myöskään ollut poliittista kantaa. Hän oli punainen siviili, joka päätyi syntyperänsä vuoksi valkoisten (= vastapuolen) teloittamaksi. Sisällissodan loppuvaiheissa valkoiset teloittivat 400 siviiliä etnisistä syistä Viipurin valleilla.

• Suomenruotsalaisen Ivarin kotikunta oli Uusimaa. Hänestä tuli tiukka suojeluskuntalainen, silti punaisen Olgan puoliso; heille syntyi myös poika Göran. Ivarista sukeutui kylmäverinen tappaja, ja hän toimi myös vartijana vankileirillä. Vapun tienoilla Ivar seisoi yhtenä teloituskomppanian jäsenenä Viipurin Pyhän Annan kruunussa, kenties osui edelliseen hahmooni Natashaan. Ivarissa eli vielä vähän inhimillisyyttä, sillä sisällissodan jo päätyttyä hän murhasi sadistisen, vankeja raiskanneen ja kiduttaneen vankileirin johtajan, kenties kostoksi vaimonsa Olgan kokemasta. Ivar oli hahmoistani ainoa, joka säilyi hengissä.

Pohjolan kirjasta on luettavissa eri valinnoin satoja kohtaloita. Hiljaiseksi vetää näitä elämänkohtaloita tutkaillessa. Sinä vuonna 1918 vie lukijan yksilöiden elämään, mutta ennen kaikkea räväyttää noiden aikojen kaaosmaisuuden silmille. Oli niin pienestä kiinni millaiseksi yksilön kohtalo muodostui. Suurin osa ihmisistä traumatisoitui tai vammautui, ja kaikilla oli nälkä. Rikolliseksi muuttui äärimmäisen helposti: varastit leipäpalan tai puukotit jotain päällesi hyökkäävää. Joko oman tai vastapuolen kenttätuomioistuimeen joutui mitättömistä syistä. Hyvällä onnella todettiin syyttömäksi, huonolla teloitettiin tai joutui vankilaan.

Luin myös niiden tapahtumien kuvauksia, joihin hahmoni eivät vieneet. Erityisesti minua kiinnostivat Viipurin vapun tienoon tapahtumat, koska olen juuriltani karjalainen. Näistä olen jo lukenut aiemmin Martti Backmanin teoksesta Harriet ja Olof. Viipuri oli sodan loppupäivinä täydessä kaaoksessa; punaiset listivät valkoisia ja juopunut punainen revohka ryntäsi lääninvankilaan tappaakseen. Pohjolakaan ei anna vastausta siihen, kuka käski ampua nuo 400 viipurinvenäläistä, heidän joukossaan naisia ja lapsia.

En ole aiemmin vastaavaa interaktiivista lukukokemusta kokenut. Valintojen tekeminen osoitti konkreettisesti, miten pienestä ihmisen kohtalo ja elämä olivat kiinni. Kaikki inhimillisyys olisi pitänyt kitkeä pois ja jokainen päätös harkita ja punnita tarkoin. Mutta miten ihmeessä? Ei ollut aikaa harkintaan, ei ollut tietoa päätöksenteon pohjaksi, ympärillä hätä ja kaaos. Jokainen toimi siinä hetkessä, tapahtumien vyöryn viemänä. Olivatko valinnat oikeita vai vääriä, teot hyviä vai huonoja? Minusta me emme voi täältä sadan vuoden päästä arvottaa.

Sinä vuonna 1918 oli vaikuttava ja vavahduttava lukukokemus. Vaihtoehtojen kanssa puuhastelu tuntui aluksi hankalalta, mutta sitten alkoi sujumaan. Joidenkin annettujen ohjeiden kanssa olin pulassa ja jouduin hakoteille, liekö joku virhe pujahtanut satojen vaihtoehtojen joukkoon. Mutta päätin jättää nämä virheet huomiotta, ja manipuloin hiukan henkilöideni kohtaloa - täältä sadan vuoden päästä se on mahdollista. Pohjola vie lukijan konkreettisesti sisällissodan keskelle, osoittaa miten elämän sattumanvaraiset oikut ja silmänräpäyksessä tehdyt valinnat sinetöivät kohtalosi - olitpa punainen tai valkoinen.

Muualla: Kirjamies, Nousu

Mike Pohjola
Sinä vuonna 1918
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitos

Pirjo Puukko - Mutkanlukutaito

Ihmissuhteet ja sosiaalisen kanssakäymisen kuviot suistavat itse kunkin välillä kiperiin tilanteisiin. Esikoisteoksessaan Mutkanlukutaito Pirjo Puukko havainnoi huumorilla, mutta myös koskettavasti tilanteita, joissa mutkanlukutaito ja kyky ymmärtää elämää olisivat tarpeen. Teos pitää sisällään 18 lyhyttä novellia, joita kutsuisin pienoisnovelleiksi, sillä ne ovat pituudeltaan vain muutaman sivun. Puukolla on mielestäni hyvä psykologinen ote ja erinomainen tiivistämisen kyky, sillä hän saa lyhyissä tarinoissaan ihailtavalla tavalla hahmoteltua tilannekuvan ja kerrottua olennaisen.

Puukon novellit sijoittuvat nykypäivään ja kertovat meistä, sinusta ja minusta, aivan tavallisista ihmisistä, jotka kantavat jotain menneisyyden traumaa - piilossa tai näkyvillä. Henkilöhahmot ovat eri-ikäisiä ja eri elämänvaihetta eläviä miehiä ja naisia; niin sinkkuja, kuin parisuhteessa eläviä. Henkilöiden nykyhetkeen limittyy usein muistumia menneisyydestä, mikä ei aina niin onnellinen ole ollut. Novellit on jaettu kolmen otsikon alle: Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa; Asiat väistävät suunnitelmia & Vinoja katseita.

Universumin yksinäisin mies

Tämä pienoisnovelli puhutteli minua eniten. Vain 9,5 sivulla kirjailija saa kerrottua koko Ilmarin yksinäisen ja osattoman elämänkaaren. Lapsena äpärä, syrjitty ja kiusattu, mikä sinetöi kaavan myöhemmälle elämälle. Mies on päätynyt Varkaudesta Aleksis Kivenkadulle Helsinkiin, ankeaan pieneen ja yksinäiseen yksiöönsä. Ei ihmiskontakteja, täyttä eristäytyneisyyttä; jos joku yrittää lähelle, Ilmari väistää.

Nyt mies makaa hiukan huonovointisena yksiönsä lattialla äitinsä Tyynen kutoman räsymaton päällä. Maton raitojen värit tuovat Ilmarin mieleen menneisyyden tapahtumia ja henkilöitä. Keltaisella raidalla juoksee selvästi naapurin Riitta, punaisella raidalla ilkkuu lapsuuden Varkaus kiusaajineen ja vihreällä hypähtelee ihana, saavuttamaton Hanna. Novelli on koskettava ja todentuntuinen. Tämmöisiä kosketuksesta ja elämästä osattomaksi jääneitä ja marginaaliin pudonneita, lapsuuden kiusaamisen traumoja kantavia miehiä kätkeytyy varmasti paljonkin kaupunkien yksiöihin - etelästä pohjoiseen, kuin myös autioituvien maaseutujen rapistuviin taloihin.

Hyvin aidonoloinen naapurien välinen riitasointu kuvataan novellissa Omenapuun oksat; niminovelli Mutkanlukutaito on hullunhauska tarina Mirjamiin rakastuneesta vähän vanhemmasta Voitosta, joka jotuu peruuttamaan treffinsä kadotettuaan hammasproteesinsa; Olemattomia-novellissa entiset työkaverit tapaavat toisensa vuosien jälkeen - eläkeikä ei kaikille ole auvoista aikaa, vaan saattaa viedä rappioonkin; Punaisen kukon viiteen sivuun mahtuu koko nuoren Petrin ja hänen äitinsä elämän tragiikka.

Ristiriitoja ja törmäyskursseja tulee eteen jokaisen elämässä: itse elämän tai läheisten kanssa. Me tiedämme mielestämme paremmin miten tuon tai tuon pitäisi elämäänsä elää. Annamme kärkkäästi ohjeita toiselle, mutta ehkä emme osaa luovia itse; ja onhan aina syytä ajatella mitä muut sanovat! Mutkanlukutaito vei huumorilla, mutta myös koskettavasti kahdeksaantoista elämänkohtaloon,  toiveiden karikoille ja eriävien mielipiteiden yllätyksellisiin hetkiin. Ehkä me lukijat opimme jotain tarkkailemalla miten naurettavasti Puukon hahmot käyttäytyvät; tai ehkä vain jatkamme tekopyhää pörhistelyämme sanoen en minä vaan.

Kirjailijan psykologinen ote oli napakka, kerronta modernia ja pinnanalaiset jutut taitavasti esitetty. Mutkanlukutaito oli hieno esikoisteos, luen mielelläni kirjailijalta lisääkin. Saapa nähdä tarttuuko Puukko seuraavaksi romaaniin vai jatkaako novelleilla. Pidin myös kirjan runokirjamaisen pienestä koosta, ja kansi on kaunis & valoisa. Mutta yksi pieni toivomus Stresalle jatkoon: suurempaa fonttia - kiitos!

Mutkanlukutaitoa ovat opetelleet myös:
Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakko ruispellossa, Mannilainen,
Stresa- kustantamon kuudesta kirjailijasta voit lukea lisää täältä.

Pirjo Puukko

Mutkanlukutaito
Kansi Amelia Nyman
Stresa 2017

****

Lukukappale kustantajalta - kiitos

Blogistania 2017 - äänestys

Blogistania-äänestyksessä kirjabloggaajat valitsevat vuonna 2017 julkaistuista ja bloggaamistaan teoksista omasta mielestään parhaat. Äänestää voi neljässä kategoriassa. Tänään bloggaajat julkaisevat samanaikaisesti omat listansa klo 10.00. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa huomenna klo 10.00. Kätevimmin pääset kurkistamaan tunnelmiin Kotimaiset Kirjablogit -blogista. Itse äänestän kaikissa kategorioissa. Tässä pisteet mielestäni parhaimmille:

BLOGISTANIAN FINLANDIA  - emännöi Hurja Hassu Lukija -blogi

Blogistanian Finlandia 2017 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

• 3 pistettä - Anneli Kanto - Lahtarit ***** Gummerus 2017 
• 2 pistettä - Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä ***** Atena 2017
• 1 piste - Marianna Kurtto - Tristania ***** Wsoy 2017

3 pistettä:

'Saatana ensiks tuli punaset pyssyjen kanssa ja vei porsaan. Jättivät paperilapon muka toristeeks, että nytten on tyäväenvalta ottanut teitiltä evästä nälkää näkevälle köyhälistölle ja kuhan valta on tyäväen niin tää teko palkitaan, että orota ämmä huamispäivään asti, sillon on kansat veljet keskenään ja tää on viimenen taisto. '- emäntä Ida Korpela 
Lahtareissa Kannon näkökulma on valkoisten: puhutaan siis vapaussodasta ja komeasti ja ylevästi vapaussotureista. Kovin hohdokkaana ja ylevänä tämä sekalainen ja resuinen sakki ei kuitenkaan näyttäydy, mutta kaikkia heitä ajaa aate ja hurja ryssäviha. Loistava romaani!

BLOGISTANIAN GLOBALIA - emännöi Oksan hyllyltä -blogi

Blogistanian Globalia 2017 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

• 3 pistettä - Han Kang - Vegetaristi **** Gummerus 2017
• 2 pistettä - Pierre Lemaitre - Silmukka **** Minerva 2017 
• 1 piste - Haruki Murakami - Rajasta etelään, auringosta länteen **** Tammi 2017

3 pistettä:

Eteläkorealaisen naisen osa näyttäytyy (koti)eläimen osaan verrattavana, jolloin ainoa asia johon nainen voi itse vaikuttaa on hänen oma kehonsa. Yeong-hyen sairas ja epätoivoinen valinta oli näännyttää itsensä nälkään. Perhe ei nähnyt varhaisia skitsofrenian merkkejä, vaan tulkitsi kaikki käytöspoikkeamat vegetarismilla. Vegetaristi on koruton, brutaali ja ravisuttava. Loistavasti kerrottu ja upeasti keksityt juonen yksityiskohdat, etenkin toisen osan mongolitäplä ja sen langossa aiheuttama seksuaalinen himo. Viidakkomaisen runsas, värikäs ja kukkaisa vartalomaalaus hehkui visuaalisesti silmissäni. Ilmeisesti Vegetaristissa on myös poliittisesti kuohuttavat tekijänsä, koska kirjailija joutui mustalle listalle.

BLOGISTANIAN TIETO - emännöi Hannan kirjokansi -blogi

Blogistanian Tieto 2017 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2017 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2017 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.

• 3 pistettä - Hanna-Reetta Schreck - Minä maalaan kuin jumala ***** Teos 2017
• 2 pistettä - Diane Ducret - Diktaattorien naiset ***** Atena 2017
• 1 piste - Riitta Konttinen - Täältä tullaan! ***** Siltala 2017

3 pistettä:

Minä maalaan kuin jumala on tarkka ja upea tietoteos, kunnianosoitus Ellen Thesleffille ja hänen taiteelleen. Ellen oli omapäinen ja päättäväinen ja niin itsenäinen kuin nainen hänen aikanaan voi olla. Hän oli nuorena läheinen ystävä avoimesti homoseksuaalin Magnus Enckellin (1870 - 1925) kanssa. Jotain säröä syntyi myöhemmin, mutta nämä kaksi olivat tekemisissä Enckellin kuolemaan asti. Ellen kirjoitti paitsi hurmaavia kirjeitä myös runoja. Tämän Enckellin muistolle:

Minun nuoruuteni sinä. /Yö saapuu - ja hän, joka kaikki tähdet sytytti / hän sammuttaa hehkun sinun rinnastasi / ja piirtää kristalliruusun / minun jäätyneeseen ikkunaruutuuni.

BLOGISTANIAN KUOPUS - emännöi Yöpöydän kirjat -blogi

Blogistanian Kuopus 2017 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

• 3 pistettä - Angie Thomas - Viha jonka kylvät **** Otava 2017
• 2 pistettä - Riina Katajavuori, Salla Savolainen - Mennään jo naapuriin **** Tammi 2017 
• 1 piste - Mauri Kunnas - Koiramäen Suomen historia **** Otava 2017 

3 pistettä:
Kirjassa eniten ihastutti Thomasin Starrista luoma aito henkilöhahmo ja hänen tytölle antamansa ääni. Starr puhui rennosti slangia nykynuorten tapaan ja Kaijamari Sivillin suomennos istui hänen suuhunsa valloittavasti. Poikaystävänä oli varakas valkoinen Chris, eikä sekään niin ongelmatonta ollut. Starr itsekin pohti sitä, kieltääkö hän omat mustat juurensa seurustelullaan ja hienossa Williamsonin yksityiskoulussa opiskellessaan. Viha jonka kylvät on tärkeä mustan tytön kirjoittama kirja mustille ja muille ei-valkoisille nuorille. Thomas on itsekin musta ja kasvanut missisippiläisessä slummissa. Kirja on ollut Yhdysvalloissa menestys ja siitä on suunnitteilla myös elokuva.

Blogistania-tulokset selvillä huomenna klo 10.00 emäntäblogeissa! Nyt sitten vaan jännätään!