Levis ku Elanto
Osuuskauppa Elanto sai alkunsa vuonna 1905 leipämyymälästä, mutta kasvoi pian Väinö Tannerin johdossa muille toimialoille. Yllä oleva slangilausahdus kuvaa hyvin Elannon toiminta-ajatusta: myymäläverkon tuli kattaa koko kaupunki ja tarjota kaikki mitä pieni ihminen tarvitsi. Elettiin erikoismyymälöitten aikaa: oli pullapuotia, lihakauppaa ja kemikalikauppaa, ensimmäinen marketti avattiin vasta 50-luvun alussa. Elanto keskitti toimintansa vahvasti Kallioon ja Sörnäisiin: pääkonttori, tuotantotiloja ja henkilöstölle asuntoja. Elannon henkilökunnan asuintalot sijaitsivat osoitteissa Viides linja 4 ja Neljäs linja 3–5. Taloissa oli yhteensä 285 asuntoa.
Meidän Kallio -teos tarjoaa aikamatkan työläiskaupunginosan lasten lapsuuteen 50-70-luvuille. Elannon taloissa lapsuutensa viettäneet tytöt ja pojat kertovat tekstein ja valokuvin muistojaan. Kasvuympäristönä noiden talojen rajaama kortteli oli ainutlaatuinen: iso korttelipiha koostui yläpihasta, alapihasta ja takapihasta; vieressä oli lisäksi vuoden 1944 pommitusten jäännöksenä seikkailuihin houkuttava rauniotontti eli Rauski. Pidetty talonmies Backström oli tuki ja turva ja lasten kaveri. Ikinä ei ollut pulaa kavereista, sillä esim. 50-luvulla lapsia asui taloissa yli 200.
Näin jälkeen päin ajatellen pihapiirimme oli jokaisen lapsen unelmapaikka; sellaista ei ole enää missään. Se oli sen ajan seikkailupuisto. Myöskään kadunylityksiä ei tarvinnut pelätä, koska kaikki oli käden ulottuvilla. - Liisa Kauppinen (os. Jauhiainen)
Olen asunut Kalliossa pariinkin otteeseen: muutaman vuoden 70-luvulla ja sitten pitempään 90-luvulla. Halusin myös tutustua mieheni lapsuusympäristöön, sillä hänen isänsä oli töissä Elannossa ja perhe asui osoitteessa Neljäs linja 3-5 E. Yläkuvan poikajoukossa myös mieheni pienenä poikana. Mieheni perheellä oli käytössään avarasti 2h ja keittiö, myös oma kylpyhuone. Monet talojen asunnoista olivat hyvin pieniä yhden huoneen asuntoja eikä aina ollut edes omaa wc:tä.
Osuusliike Elanto panosti siirtolatoiminnallaan paljon meihin lapsiin. Siirtolakesillä oli myös hyvin myönteinen vaikutus yhteiskunnallisestikin maksuttomana ja lisäksi muunkin perhe-elämän kannalta. // Me, entiset vartsikalaiset, nykyiset eläkeläiset, voimme olla ylpeitä siitä, että kuulumme niihin noin 50 prosenttiin suomalaisista aikuisista, joilla on 200 metrin määritelmän mukainen uimataito, kiitos Elannon kesäsiirtolan uimakoulun. - Helena Salminen (os. Nurmela)
Kirjan sivuilta piirtyy elävä ajankuva sotienjälkeisestä Helsingistä, jossa asuntopula oli valtava. Nykypäivän trendikäs Kallio oli pahamaineinen työläiskaupunginosa, jonka Pitkäsilta erotti porvariston alueista. Elannon järjestämät kesäsiirtolat Sompasaaressa ja Vartiosaaressa ovat painuneet unohtumattomasti muistelijoiden mieliin. Haapaniemen kentällä pelattiin ja mäkeä laskettiin huimasti Helsinginkadun yli - jonkun vahtiessa ettei autoja tullut. Lapset liikkuivat ja seikkailivat ympäristössään hämmästyttävän vapaasti.
Elannon henkilökunnan iso yhteisö oli tiivis ja piti yhtä; naapuria autettiin, missä voitiin ja toisten lasten perään katsottiin. Elanto järjesti henkilökunnalleen ja heidän lapsilleen monenlaista toimintaa: lastentarhaa, joulujuhlaa, urheiluseuraa ja teatteritoimintaa. Ehkä vastaavaa löytyy Suomen isoimmilta tehdaspaikkakunnilta, mutta Kallion linjojen työläisyhteisöt taitavat olla Helsingissä ainoita laatuaan.
Spurgujen paratiisi, hipsterlandia, Suomen Berliini - Kalliolla on monta nimeä ja imagoa, yhdessä ja samassa kaupunginosassa. // Aamuyhdeksän Alko-jono toisaalla ja kylmäuutettu luomukahvi baarista toisaalla - todellisia kalliolaisia kokemuksia molemmat. Pikkuasuntojen Kalliossa kaduilla on aina elämää, sillä kukapa 20 neliön kämpässä koko päivää viettäisi. Astut kadulle ja olet keskellä yhteistä olohuonetta. - Kaisa Hölttä - kalliolainen vuodesta 2004
Kirjan parasta antia on minusta hieno ajankuva tuon ajan lasten elämästä. Tarinat polveilevat moneen suuntaan, ja kertovat leikeistä ja hurjistakin kolttosista. Kirja on paksu ja tarinoita on paljon. Ehkä tekstejä olisi voinut hiukan lyhentää ja antaa enemmän tilaa aikakautta hienosti kuvaaville valokuville. Lopussa on pieni stadin slangin sanasto ja luettelo alueen kadunnumeroista ja mitä siellä oli. Minusta on hienoa, että työryhmä jaksoi puurtaa kaksi vuotta. Elannon henkilökunnan talojen lasten muistot ansaitsivat tulla muistiinmerkityiksi.
Meidän Kallio -teos tarjoaa aikamatkan työläiskaupunginosan lasten lapsuuteen 50-70-luvuille. Elannon taloissa lapsuutensa viettäneet tytöt ja pojat kertovat tekstein ja valokuvin muistojaan. Kasvuympäristönä noiden talojen rajaama kortteli oli ainutlaatuinen: iso korttelipiha koostui yläpihasta, alapihasta ja takapihasta; vieressä oli lisäksi vuoden 1944 pommitusten jäännöksenä seikkailuihin houkuttava rauniotontti eli Rauski. Pidetty talonmies Backström oli tuki ja turva ja lasten kaveri. Ikinä ei ollut pulaa kavereista, sillä esim. 50-luvulla lapsia asui taloissa yli 200.
Näin jälkeen päin ajatellen pihapiirimme oli jokaisen lapsen unelmapaikka; sellaista ei ole enää missään. Se oli sen ajan seikkailupuisto. Myöskään kadunylityksiä ei tarvinnut pelätä, koska kaikki oli käden ulottuvilla. - Liisa Kauppinen (os. Jauhiainen)
Osuusliike Elanto panosti siirtolatoiminnallaan paljon meihin lapsiin. Siirtolakesillä oli myös hyvin myönteinen vaikutus yhteiskunnallisestikin maksuttomana ja lisäksi muunkin perhe-elämän kannalta. // Me, entiset vartsikalaiset, nykyiset eläkeläiset, voimme olla ylpeitä siitä, että kuulumme niihin noin 50 prosenttiin suomalaisista aikuisista, joilla on 200 metrin määritelmän mukainen uimataito, kiitos Elannon kesäsiirtolan uimakoulun. - Helena Salminen (os. Nurmela)
Kirjan sivuilta piirtyy elävä ajankuva sotienjälkeisestä Helsingistä, jossa asuntopula oli valtava. Nykypäivän trendikäs Kallio oli pahamaineinen työläiskaupunginosa, jonka Pitkäsilta erotti porvariston alueista. Elannon järjestämät kesäsiirtolat Sompasaaressa ja Vartiosaaressa ovat painuneet unohtumattomasti muistelijoiden mieliin. Haapaniemen kentällä pelattiin ja mäkeä laskettiin huimasti Helsinginkadun yli - jonkun vahtiessa ettei autoja tullut. Lapset liikkuivat ja seikkailivat ympäristössään hämmästyttävän vapaasti.
Elannon henkilökunnan iso yhteisö oli tiivis ja piti yhtä; naapuria autettiin, missä voitiin ja toisten lasten perään katsottiin. Elanto järjesti henkilökunnalleen ja heidän lapsilleen monenlaista toimintaa: lastentarhaa, joulujuhlaa, urheiluseuraa ja teatteritoimintaa. Ehkä vastaavaa löytyy Suomen isoimmilta tehdaspaikkakunnilta, mutta Kallion linjojen työläisyhteisöt taitavat olla Helsingissä ainoita laatuaan.
Spurgujen paratiisi, hipsterlandia, Suomen Berliini - Kalliolla on monta nimeä ja imagoa, yhdessä ja samassa kaupunginosassa. // Aamuyhdeksän Alko-jono toisaalla ja kylmäuutettu luomukahvi baarista toisaalla - todellisia kalliolaisia kokemuksia molemmat. Pikkuasuntojen Kalliossa kaduilla on aina elämää, sillä kukapa 20 neliön kämpässä koko päivää viettäisi. Astut kadulle ja olet keskellä yhteistä olohuonetta. - Kaisa Hölttä - kalliolainen vuodesta 2004
Kirjan parasta antia on minusta hieno ajankuva tuon ajan lasten elämästä. Tarinat polveilevat moneen suuntaan, ja kertovat leikeistä ja hurjistakin kolttosista. Kirja on paksu ja tarinoita on paljon. Ehkä tekstejä olisi voinut hiukan lyhentää ja antaa enemmän tilaa aikakautta hienosti kuvaaville valokuville. Lopussa on pieni stadin slangin sanasto ja luettelo alueen kadunnumeroista ja mitä siellä oli. Minusta on hienoa, että työryhmä jaksoi puurtaa kaksi vuotta. Elannon henkilökunnan talojen lasten muistot ansaitsivat tulla muistiinmerkityiksi.
Työryhmä / Kulman kundit ja gimmat
Työryhmän pj. Aarne Huhtanen
Into 2019
***
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________
Helmet-haaste: 34 (useita kirjoittajia), 43 (lapsen kasvua aikuiseksi)
