Arabikevät kuohui vuosi sitten. Tunisia, Egypti... Kukaan ei uskonut vastaavaan Syyriassa, olihan al-Assadin hallinto niin rautaotteinen. Mutta keväällä 2012 mielenosoitukset kuitenkin alkoivat. Nuori kirurgiksi valmistunut Modi suoritti harjoittelujaksoaan Latakian sairaalassa. Sinne vyöryi yhtäkkiä mielenosoituksissa loukkaantuneiden aalto, ja sairaalan valtasivat satapäiset turvallisuusjoukot. Kaikki oli epäuskoa, sumua ja kaaosta.
Huomasin vähitellen, että suuri osa sairaanhoitajista oli lakannut tekemästä työtään kunnolla. He halusivat, että mielenosoittajat kuolevat! Hoitajat olivat valtaosin Assadin kannattajia ja pitivät mielenosoittajia likaisina ja vaarallisina hylkiöinä, äärisunnimuslimeina, joiden tuleekin kuolla. Olin järkyttynyt.
Potilaitten hoitoa laiminlyötiin, vakavasti loukkaantuneita pahoinpideltiin, heitä jopa katosi. Modi alkoi matalaa profiilia pitäen auttaa salaa näitä potilaita, pystyi jopa joitakin kotiuttamaan ohi tyrannian. Pelko kiinnijäämisestä kasvoi kasvamistaan. Myös Isisin rekrytoijat ottivat puhelimitse yhteyttä ja uhkailivat. Sitten tapahtui väistämätön: Modi pidätettiin. Kahden kuukauden tutkintavankeuden aikana häntä kidutettiin säälimättömästi. Hän menetti suuren osan hampaistaan ja yritti vetää murtuneita sormien luitaan paikoilleen.
Mietin, miten he voivat elää näin. He tulevat töihin autollaan kuin kuka tahansa. He parkkeeraavat virastotalon pihalle, astuvat sisään ja alkavat töihinsä, kiduttavat ihmisiä. Töistä tullessaan he menevät kotiin, ehkä perheensä luokse, syövät aterian ja menevät nukkumaan. Kuinka joku pystyy elämään näin? En pysty käsittämään sitä, en.
Modin perheellä oli varallisuutta ja äidin maksamien lahjusten ansiosta Modi pääsi tavalliseen vankilaan ja vihdoin vuoden kuluttua sieltä vapaaksi. Mutta häntä ja koko perhettä vahdittiin ja puheluita kuunneltiin. Ainoa mahdollisuus oli pako. Modi lähtee äitinsä kanssa vaaralliselle pakomatkalle, joka kulkee Isisin ja Vapaan Syyrian joukkojen alueitten halki. Ja pääsee kuin ihmeen kaupalla Turkin puolelle.
Mutta Turkissa on 2 miljoonaa syyrialaispakolaista ja täysi kaaos. Modin toiveet lääkärintyöstä - tai edes jonkunlaisesta työstä - romuttuvat kerta toisensa jälkeen. Asuntona on jäätävä kallis koppero. Sata työpaikkahakemusta ja aina vesiperä. Pikku hiljaa Modille valkenee, että Turkissa ei ole syyrialaisille tulevaisuutta. On pakko päästä Eurooppaan. Mutta lailliset reitit ovat tukossa. Ainoa keino on turvautua ihmissalakuljettajiin.
Numeroita kuoliaaksi kidutettuina, numeroita sairaalaan tuotuina potilaina, numeroita Eurooppaan epätoivottuina tulijoina, numeroita miljoonina ulkomaille paenneina. Emme ole enää ihmisiä, syyrialaisilla ei ole enää nimiä. Olemme vain numeroita.
Ensimmäinen yritys päästä laittomasti Eurooppaan epäonnistuu viikkojen tuskastuttavan odottelun jälkeen. Toisella kertaa Modi rantautuu Marmariksen kautta Rodokselle, vaikka laiva ajaa karille kapteenin ja miehistön hylättyä sen ajelehtimaan.
Me turvassa olevat järkytymme muutamiksi päiviksi luettuamme Välimerellä hukkuneista laittomista pakolaisista. Tai luettuamme taistelujen tappamista siviileistä Syyriassa tai muualla. Miljoonat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat helposti kasvotonta massaa. On helppo sivuuttaa, että jokainen näistä miljoonista tapauksista sisältää järkyttävän yksilötason tragedian. Tragedian joka ei ole ohimenevä, vaan joka kestää koko tuon ihmisen iän ja seuraaville sukupolville.
Tämän kirjan luettua pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suunnaton inhimillinen hätä säilyy kauan muistissa. Tärkeä puheenvuoro Lotta Nuotiolta.
Lotta Nuotio
Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta
Otava 2016
★★★★
Arvostelukappale. Kiitokseni Otavalle.
Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija, 4 / pakolaisesta kertova kirja
