3. tammikuuta 2018

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta


Ella Milana on palannut kotipaikkakunnalleen Jäniksenselälle äidinkielen sijaisopettajaksi.  Hän havaitsee pian, että jotain outoa on kylässä tekeillä: dementoitunut isä löytyy kodin puutarhasta tonttujen (!!??) mukiloimana ja kirjaston hyllyissä majailevien Dostojevskien ja muiden klassikoiden tekstejä muuntuu aivan omituisiksi. Paikkakunnan suuri kuuluisuus on maailmankuulu lastenkirjailija Laura Lumikko, huippusuosittujen Otuksela-kirjojen kirjoittaja. Kirjailija Lumikko perusti 30 vuotta sitten Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran, jonka kaikista yhdeksästä lapsijäsenestä on tullut merkittäviä suomalaisia nykykirjailijoita, ja suurin osa heistä asuu edelleen paikkakunnalla. Ella kelpuutetaan seuran uudeksi kymmenenneksi jäseneksi. Mutta kuka oli aiempi kymmenes jäsen, vai jäikö Lumikon kaavailema kymmenes jäsenpaikka aikoinaan täyttämättä?

Jääskeläinen luo vinksahtaneen reaalifantasian miljöön ja pohdiskelee tässäkin teoksessa muistoja ja niiden hataruutta. Ellan muistot temppuilevat, joskus ne ovat hukassa, joskus taas kirkkaina mielessä. Isän muistojen katoaminen ainakin on varmaa: herra Alzheimer on ne napannut. Mutta entä sitten kirjaston klassikoiden peukalointi, kuka tai mikä on asialla? Kirjastonhoitaja-kirjailija Ingrid Kissala sanoo vitsausta kirjarutoksi ja yrittää kirjoja polttamalla pitää aisoissa tämän juonia muuntavan oudon viruksen. Pseudonyymillä Arne C. Ahlqvist kirjoittava ihailtu scifi-kirjailija on todellisuudessa vaaleanpunaiseen toppa-asuun pukeutuva touhukas perheenäiti Aura Jokinen, kirjailija Martti Talvimaa taas muuttunut pulleaksi pakkomielteiseksi ahmijaksi.

Jääskeläinen päästää mielikuvituksensa vinhaan liitoon, ja pohtii vallan riemastuttavalla tavalla mm. miten seuran jäsenet saavat ideat teoksiinsa. Tärkeässä asemassa ideoinnissa on totuusseerumin avittama Peli, jota pelaamalla kylän kirjailijat vuotavat kipeimmätkin kokemuksensa ja tunteensa vastapuolen hyödynnettäviksi. Kohtaus paikallisessa marketissa oli aivan mieletön!

Jäniksenselkä on merkillinen paikka, asukkaat tilaavat tonteilleen Mytologisia kartoituksia ja näkevät tavattomasti unia; Laura Lumikko haihtuu juhlissaan kuin tuhka tuuleen häviten lumipyörteen syövereihin. Onpa teoksessa yksi vanha murhaepäilykin ja tuore murha-aie. Ella päätyy tekemään kirjallisuudentutkimusta Laura Lumikosta ja Jäniksenselkäläisestä Kirjallisuuden Seurasta ja sen jäsenistä. Hän toivoo selvittävänsä kaikki ilmassa leijailevat salaisuudet, ja löytää kuin löytääkin edeltäjänsä, aikaisemman kymmenennen jäsenen, Oskar Södergranin. Oskariin liittyvä paljastus ja kirjan loppuhuipennus yllättivät minut täysin ja nostattivat hymyn huulille. Seuran jäsenet kokivat suuren huojennuksen: kaikki heidän luovuutensa ja idearikkautensa olikin itsestä lähtöisin eikä muualta plagioitu.

Hämmentyneen lukijan mietteitä
Laura Lumikon arvoituksen suhteen olin pihalla kuin lumiukko. Minulla ei ollut aavistustakaan kuka hän todellisuudessa oli. Siispä kysyin asiaa suoraan kirjailija Jääskeläiseltä, ja hän lähetti ystävällisesti tämän englanninkielisen ohjeen, jolla arvoituksen pitäisi selvitä. Samainen salapoliisiohje löytyi kirjailijalta suomeksikin, ja sivunumerot olivat yhteneväiset minulla olleeseen pokkaripainokseen. Mutta taitaa olla niin, että rationaalinen mieleni ei Jääskeläisen scifi-aivojen hurvitteluihin taivu: ei selvinnyt. Toivotan sinulle hyvä lukijani parempaa menestystä - jos ratkaisu selviää, kerro minullekin!


Lumikko ja yhdeksän muuta on hassunhauska ja absurdi fantasiaseikkailu, jossa tapahtuu hurjiakin juttuja. Maaginen mystisyys ja Jääskeläisen kehittämät reaalifantasian jekut leijailevat joka sivulla ja arvuuttavat lukijan mieltä. Lumikko ei vienyt minua aivan niin lujaa kuin Väärän kissan päivä - mutta hauska ja viihdyttävä Lumikko toki oli.

Muualla: Kiiltomato, Kartanon kruunaamaton lukija, Kirsin kirjanurkka

Pasi Ilmari Jääskeläinen
Lumikko ja yhdeksän muuta
Atena 2010
****
Kirjastosta

2. tammikuuta 2018

Xiaolu Guo - Once Upon a Time in the East

Kiitän Elegiaa tästä loistavasta kirjavinkistä. Olen lukenut aiemmin Guolta neljä teosta, mutta en ollut huomannut lainkaan tätä uusinta. Once Upon a Time in the East - a Story of Growing Up kertoo kirjailijan vaiheikkaasta elämästä: vanhemmat hylkäsivät hänet kylmästi vauvana; hän opiskeli elokuva-alaa kiihkeässä Pekingissä ja joutui sensuurin tiukkaan syyniin. Uskomaton onnenpotku toi pääsyn Englantiin, mutta maahanmuuttajan  masentava yksinäisyys siellä oli hyvin raskasta. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, olisin varmasti lukenut Guon teoksia toisin silmin, sillä kaikissa romaaneissa heijastuu Guon oma kokema.

Xiaolu Guo on syntynyt 1973 ja hän pääsi brittiläisen Chevening-stipendin turvin opiskelemaan Englantiin vuonna 2002, ja sille tielle hän jäi. Guo oli lapsi kun Mao kuoli 1976 ja kulttuurivallankumous tavallaan loppui, mutta eivät sen lonkerot tai kommunistinen sensuuri minnekään hävinneet. Toisinajattelijoita pakeni maasta tai he painuivat maan alle, ihmisoikeuksia ei tunnustettu  eikä niitä tunnusteta vieläkään. Guo kertoo kirjassa kuinka kotona pelättiin veljen puolesta kun tämä oli mukana Tiananmenin mielenosoituksissa 1989. Hurjia kuvia täällä. Guon elämä on sadunomaisia sattumuksia täynnä, mutta hän on ponnistellut väsymättä saavutustensa eteen. Itse hän sanoo kunnianhimonsa ja draivinsa kumpuavan onnettomasta lapsuudesta.

Hylätyn tyttövauvan köyhä ja kylmä varhaislapsuus
Kiinan yhden lapsen politiikkaa ei ollut varsinaisesti vielä julistettu Xiaolun syntyessä, mutta siitä huolimatta hänen vanhempansa hylkäsivät vastasyntyneensä. Tyttövauvoille ei ole perinteisesti annettu mitään arvoa Kiinassa. Xiaolun vanhemmilla oli ennestään parivuotias poika, jonka olemassaolosta tyttö sai tietää vasta 7-vuotiaana. Parivuotiaaksi pieni ja laiha Xiaolu eli köyhässä lapsettomassa perheessä kunnes hänet vietiin isovanhempien luo asumaan. Näistä Shitangin kalastajakylän vuosista oli raskasta lukea, sillä isoisä oli katkeroitunut ja äärimmäisen väkivaltainen mies joka hakkasi vaimoaan. Kyttyräselkäinen sidotuin lootusjaloin kulkeva isoäiti oli tytön turva ja suhde lämmin. Vanhemmat asuivat suhteellisen lähellä, Wenlingissä mutta eivät käyneet viiteen vuoteen kertaakaan tytärtään katsomassa.

Isä propagandamaalari, äiti punakaartin jäsen
Kun isoisä kuoli dramaattisesti, 7-vuotias Xiaolu muutti 'kotiin' Wenlingiin, tai pikemminkin vanhempiensa ja veljensä luokse asumaan. Välit veljeen ja erityisesti äitiin eivät koskaan lämmenneet. Xiaolu tunsi itsensä koko ajan ei-toivotuksi, ja äiti pieksi häntä. Sen sijaan maalari-isä tuki tytärtään. Isä oli nuoruudessaan joutunut mielipiteidensä vuoksi työleireille, mutta nyt hänen maineensa oli palautettu ja hän oli päässyt arvostettuun valtion propagandajulisteiden maalarinvirkaan. Tuon ajan propagandajulisteita löytyy runsaasti googlaamalla ja paljon tietoa mm. tästä kulttuurivallankumouksen idolista Lei Fengistä. Haulla Chinese ink paintings, löytyy satumaisia taideteoksia, kirjailijan isän tyyliä. Oli hämmästyttävää lukea myös kuinka Guon perhe katseli televisiosta Madame Maon, Jiang Qingin oikeudenkäyntejä viikkokausia vuonna 1981.

Lahjakkuudella ja sitkeydellä läpi harmaan kiven
Guon elämäkerta ja kasvutarina hengästyttävät. Kirjassa kulttuurivallankumouksen aikainen kiinalainen yhteiskunta avautuu länsimaisen demokratian kasvatille järkyttävänä ja käsittämättömänä: naisten elämä - a dog's life! - naisten pahoinpitelyt, tyttövauvojen tuhoaminen - nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö - kaiken vapauden puute, lukemattomat säännöt, luvat ja ilmiannot - sananvapauden olemattomuus ja sensuuri - työleirit ja rehabilitointi - ja uskomaton köyhyys ja nälkä vielä 80-luvullakin. Ihme ettei Xiaolu Guo murtunut kaiken kokemansa alle. Hänet valittiin Pekingin elokuva-akatemiaan 7000 hakijan joukosta ja Chevening-stipendiaatiksi Englantiin 500 hakijan joukosta.

Alkuajoista Briteissä oli riipaisevaa lukea. Guo eli yksin ankeilla slummiutuneilla asuinalueilla Lontoossa; ei ymmärtänyt englantia, ei pystynyt puhumaan, ei lukemaan; näön kanssa oli myös suunnattomia ongelmia. Yksinäisyyttä lieventääkseen oli hankittava rakastaja. Guon ensimmäinen englanniksi kirjoittama teos A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers 2007 syntyi näinä ankeina aikoina.

Once Upon a Time in the East on tavattoman kiinnostava ihmisten elämää lähihistorian Kiinassa valottava teos, joka kirjailijan kohdalla vastaa tyhjentävästi myös henkilökysymyksiin kuin Kuka kukin on kirja. Guo ei ryve itsesäälissä kovien kokemustensa vuoksi, marttyyriyttä ei ole havaittavissa eikä kirja ole erityisen raskas lukea - mutta valtavan hyvä se on.

Xiaolu Guo
Once Upon a Time in the East, a Story of Growing Up
Chatto & Windus 2017
*****
Kirjastosta

1. tammikuuta 2018

Runo valuu iholle #runosunnuntai


RUNO VALUU IHOLLE

Kuin kallio se jää paikalleen
ei liiku
vain kuluu ajan saatossa.

Särmät jäävät tulevan alle
muuttavat muotoaan
kadottavat iskevän voimansa.

Unohdettuina
kunnes ne ylös kaivetaan
taiteena nähdään
luovana oikkuna sateen pieksemässä maassa.

Kuka muistaa kirjoittajaa
tai sanojen tarkoituksen,
kuka kuuntelee miten oksisto natisee myrskyn alla
vanhuuttako vai arkuuttako kitisevät.

Aika rullaa palloa
siirtäen pimeää valoa kohden
kuutamossa kissa naukuu
puut ovat varjoissa ylväät, vielä paikoillaan.

Kylmä käsi lepää
pitäen sanoja otteessaan
kunnes raketit ovat lentäneet
silloin kirjaimet alkavat tanssimaan.

Runo valuu iholle
jättäen kosketeltavat jäljet.

- Esther Helmiä, sitaatti runoilijan luvalla
Tämä postaus aloittaa kirjavuoteni 2018 ja #runosunnuntai-postaukseni. 
Ei, en ole uuden vuoden juhlinnasta sekaisin, tiedän ettei ole sunnuntai :)
Ensi sunnuntaina uusi runopostaus. 
Jos haluat julkaistavaksi omia runojasi tai lempirunojasi Runosunnuntai-bloggauksissani 
lähetä säkeet tai vinkki sähköpostiini, riittacita@gmail.com
Hyvää Uutta Vuotta - Hyvää Runovuotta ❤︎

Tämän päivän runo ja kuva: Esther Helmiä
Lisää Estherin runoja hänen blogissaan Luovasti vinossa