Sami Liuhto - Canti di Assisi #runosunnuntai

Liuhdon Heroiini vaikutti minuun yllättävän vahvasti. Mutta olen makuuttanut Canti di Assisia yli puoli vuotta siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole uskaltanut tarttua siihen. Kirja on komea, kovakantinen, paksu, punainen ja pelottava. Minun aivoissani ei ole ripaustakaan tämän runoteoksen lukemiseen vaadittavaa analyyttisyyttä, kammoan numeroita ja sanaruudukkoja; aivoni eivät osaa hahmottaa palindromeja, eivätkä ymmärrä Liuhdon omituisia sanajonoja. 'Olin ulalla, ulapalla ja kaikilla U-alkuisilla selittämättömyyksien aalloilla' kuten bloggarikollega Tuija viikko sitten Kangaskosken Pääkalloneuvotteluissa.

Takakansi kertoo että runominä on kirjailija Liuhto itse, joka sekoilee ja matkailee Italiassa, etenkin Assisin kaupungissa vuonna 2014. Loputtomiin ja kekseliäästi luotuihin sananeliöihin tuon saapasmaan kaupungit lyövät oman leimansa. Matkailijalla on pakkomielle Casa Malapartesta Caprin saarella. Sinne matkustus sumentuneilla aivoilla on hyvin monimutkaista, turistitkin ärsyttävät ja vouhkaavat. Pyhä Fransiscus Assisilainen puuhasteli sitä sun tätä noilla tienoilla: lauloi auringon / siivosi kirkot luuti / pöllysi Spelloon asti. Ezra Poundin Pisan Cantos kuumottaa ja kiehuu runominän päässä.

Sanon runominän sanoja muokaten Sananeliö ain't my kinda poem, certainement. Pyydän anteeksi, arvoisa runoilija. Koska aivoni eivät taivu neliöihin eivätkä ruudukoihin, keskityn jatkossa enimmäkseen kirjoitettuun sanaan, mutta lukijan iloksi julkaisen postauksessa pari sananeliökollaasia.

Enpä tiedä löytyykö Liuhdon visuaalisten ynnä muiden keinojen valikoimasta vielä jotain, jota ei ole käytetty Canti di Assisissa. Tässä on vaikka mitä: loputtomasti sana- ja numeroneliöitä, ylä-, ala- ja keskiviitteitä; viittauksia muuhun kirjallisuuteen, katkonaisia, loputtomiin juoksevia lauseita ja niitä palindromeja joita en ymmärrä. Jotkut tekstiblokit ovat niin pientä fonttia, että ne lienevät lähinnä visuaalisuuden vuoksi. Sekavaa vuodatusmaista kerrontaa näiden välissä:

Ehkä kirjoitan tästä matkakertomuksen johonkin hyvinmaksavaan lehteen. Kuten tunnettua en enää anna kynäni töitä ilmaiseksi jakoon, sillä rahvaan kuuluu maksaa kauneudesta ja maksaminen on rahvaalle aina hyvin vaikeaa...... Onpa miellyttävä puinen mäki tuossa, tahdon asua täällä...... Casa Malapartesta tulee malapartelainen seikkailu, missä ei ole järjen hiventäkään. Järven. Oligomineraali. Narni. Rouva istui viereen......Mitä jos kirjoittaisin sunnuntaina matkastani hupaisan selosteen? Esittelisin siinä poetiikkaani, kertoisin metrorunoista, neliöistä ynnä muusta. Sellainen viiden liuskan hölötys.

Näin jatkuu runoilijan harhainen ajatus ja matka. Runoretki Casa Malaparteen väsyttää hänet siinä määrin, että  hän pohtii jotta tokkopa rasituksesta toipuukaan. Jossain vaiheessa runoilija joutuu Sveitsiin ja sanoo pitävänsä sveitsiläisistä kun on yhden tavannut. Kotimatka on kimurantti juttu, sillä lentokentän portit vaihtuvat ei'eitistä joksikin muuksi ja koneessa pikkulapset itkevät, pelkäävät ja itkevät.

Julkaisemisella ei ole väliä, kirjoittamisella on, kokonaisuudella, jatkumolla, kohta ollaan maassa...... Valoja näkyy......Olen tarpeeksi hermostunut jo nyt. Helvi Hämäläisen kommentti Aronpurosta, Selosta & Saarikoskesta olisi hyvä liittää johonkin......

Canti di Assisi on jo runogenrensä puolesta marginaalikirjallisuutta, mutta sen tyyli viskaa sen marginaalin marginaaliin. Se on sääli. Kokoelma on ilottelevan kokeileva ja älykäs eikä sen arvoa vähennä yhtään se, ettei se minulle avautunut. Ei voi kuin ihailla sitä, miten Liuhdon aivot toimivat ja raksuttavat.  En laskenut sana- ja numeroruudukoiden määrää enkä uskalla tehdä diagoosia; onko kyse pakkomielteisestä neuroosista vai vaan vahvasta persoonallisesta viehtymyksestä. Kustantamon sivulla sanotaan - ilmeisen sarkastisesti tai ironisesti tai vaan vitsinä, että runoilijan aivosolut ovat kadonneet. Mutta eihän se niin mene, muitakin mielipiteitä on:

1)

Kirjallinen neliö, kuutio ja ristikko. Totaalisuuden ylittävä mestariteos pakkoneuroottisen realismin alalla. Canti di Assisin jälkeen suomalainen kulttuuri ei voi palata entiseen. Allekirjoittanut jää odottamaan mahdollisuutta palkita teos korkean profiilin kirjallisuuspalkinnolla. - Maaria Ylikangas, insinöörin rouva

2)

Sanassa on kaikki. Mutta sanassa on kaikki vain koska sanojen ja kirjainten välissä ei ole mitään. Sanat ja kirjaimet ilmestyvät tyhjästä. Ilman tyhjyyttä ei ole tekstiäkään. Sami Liuhto osaa ladata molemmat. - Karri Kokko

3)

Tuli ja savu puolestaan tuumi näin.

4)
Kokoelmasta Reijo Valta.

Sami Liuhto

Canti di Assisi

Ntamo 2016

Omasta hyllystä

Runosunnuntaissa tänään mukana:

Luovasti vinossa / Esther Helmiä 

Harmaasusi / Harri Markoff  
SusuPetalin kuvaruno

❤︎

Sami Liuhdon taudinkuvan esityksiä löytyy runsaasti Youtubesta.

Klikkaa vaikkapa tähän riemastuttavaan ja tarttuvaan  - Peut-être qu'un jour!

Arturo Pérez-Reverte - Eva

Eva on Pérez-Reverten Falcó-sarjan kakkososa. Ensimmäinen on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Vakooja (Like 2018). Tässä linkki  Kirjaluotsin postaukseen; Takkutukka taisi viihtyä hiukan paremmin Falcón matkassa... Mutta nyt Evaan.

Kirjan miljöö on kiehtova 30-luvun lopun Tanger, vakoojien, salakuljettajien ja varjoissa viihtyvien hämärämiesten kansoittama kaupunki, jossa itä ja länsi kohtaavat. Tangerista muodostettiin jo 20-luvulla kansainvälinen, puolueeton alue, jossa vallan jakavat Ranska, Britannia ja Espanja. Kullakin maalla on kaupungissa omat konsulinsa, lennättimensä ja lehtensä. Kylmäverinen Falcó palvelee tällä erää Francon kansallismielisiä ja saa tehtäväkseen kaapata Tangerin satamaan ankkuroidussa laivassa, Mount Castlessa, majailevat kolmekymmentä kultaharkkotonnia tulevalle diktaattorille.

Tästä on kyse:
Espanjan sisällissota autioittaa maata vuonna 1937 ja Francon joukot etenevät. Tasavaltalaiset ovat laivanneet Espanjan keskuspankin kullan tarkoituksenaan kuljettaa se turvaan Venäjälle. Mutta seitsemän kuukautta myös Mussolinin laivoja Välimerellä pakoiltuaan Mount Castle etsiytyi turvaan Tangerin satamaan. Laivalla on nyt väliaikainen turvapaikka, mutta sen on nostettava ankkuri pian. Viereisessä laiturissa kyttää Francon sotalaiva, Martín Álvarez, joka hyökkää heti kimppuun kun kultalasti liikahtaa avomerelle. Kulta, vastapuolten merikapteenit ja heidän kunniansa ovat keskeisen draaman ainekset. Kumpikin merikapteeni, Quiros ja Navia, ovat ylpeitä laivastaan ja miehistöstään, mutta toisen on tuhottava toinen miehistöineen kaikkineen. Keksiikö Falcó juonen, jolla ihmishenget pelastetaan ja kulta saadaan 'kotiin'? 

Falcó on noin nelikymppinen espanjalainen keikari ja kylmäverinen agentti. Hän nauttii huippupalkkaa ja asuu viiden tähden hotelleissa. Pukeutuminen on moitteetonta, tummat hiukset suittu kiiltävällä hiusvahalla taakse; ylellisyys miellyttää ja kalliit cocktailit. Kauniit naiset ovat miehen heikkous, ja heitähän kaatuu. Koko hämäräperäinen maailma Istanbulista Meksikoon on ollut Falcón leikkikenttänä jo parikymmentä vuotta. Hän on kasvattanut silmät selkäänsä eikä epäröi hyökätä ja tappaa kuin susi. Häikäilemättömyys on noissa piireissä ainoa tapa säilyä hengissä. Ainoa 'vika' tuntuu olevan ajoittain ilmaantuva migreeni - niin, ja naiset, jos heidät viaksi lasketaan.

Kultalastiaan suojelevassa tasavaltalaislaivassa Mount Castlessa majailee myös kolme NKDV:n agenttia, heidän joukossaan huippuvakooja, vaarallinen bolsevikki Eva Neretva, jonka kanssa Falcólla on ollut sutinaa ja jonka hengen mies on pari vuotta sitten pelastanut. Kumpi nykyisessä leikissä on kissa, kumpi hiiri? Falcólla on Tangerissa useitakin apureita: absinttia naukkaileva ja hassista poltteleva viisikymppinen Moira, dekadentin homon perikuva Paquito, nuori morsettaja Villarueba sekä paksukainen Rexach. 

Pérez-Reverte kirjoittaa tykittävällä tyylillä lyhyin lausein. Toki niihin sisältyy terävää kovaksikeitetyn dekkarin tyylistä dialogia ja kylmää bogartmaista huumoria - mutta. Ensimmäiset 200 sivua tuntuivat pitkästyttävältä johdannolta. Sitten tapahtui jotain outoa: tarina otti kierroksia ja kirjoitustyyli rikastui. Olin loppukirjan Falcón vietävissä. Naisjuttuja oli odottamaani vähemmän, sen sijaan paljon pohdiskelua aatteista, fasismi vs kommunismi, ja tottakai toimintaa, verta ja fyysisyyttä. Hienointa minusta oli noiden kahden eri puolia edustavan merikapteenin keskustelut.

Näin Pérez-Reverten kerronnan kuvina: sumuinen Tangerin satama levittäytyi eteeni ja kuljin eksyen kapeilla ja jyrkillä kujilla ja värikkäissä Medinan basaareissa. Tästä saisi hienon elokuvan. Linkkaamassani haastattelussa kirjailija tosin sanoo, ettei filmaussuunnitelmia toistaiseksi ole. En voi kertoa juurikaan juonesta, sillä eiköhän tämä suomenneta pian. Kerron sen sijaan pari minua huvittanutta pientä yksityiskohtaa:

• Falcó ja Eva pyörivät maassa kaameassa käsirysyssä, kyseessä on tapa tai tule tapetuksi -tilanne. Pyssyt ovat lennähtäneet jonnekin kauas, aseina ovat paljaat nyrkit. Evan takoessa huohottaen Falcón rintaa miehen päällä, miehen yllättää mahtava erektio.

• Kun Falcó ja Paquito etsivät turvaa Moiran talosta henkihieveriin hakattuina, Falcó esittelee ystävänsä naiselle sanoen lakonisesti: Éste es mi amigo, y tampoco baila. - Tämä on ystäväni eikä hänkään tanssi.

Että sellaista. Alun tuskastuminen vaihtui lopulta mukiinmeneväksi viihteeksi. Kovaksikeitettyjen dekkareiden, agenttien ja vakoojien ystävälle Falcó on mainio valinta.

Samoihin Espanjan sisällissodan vuosiin ja Tangeriin sijoittuu myös ennen blogiaikaa lukemani María Dueñasin El tiempo entre costuras, suomennettu nimellä Ommelten välinen aika (Wsoy 2013). Tästä on toteutettu myös hieno Tv-sarja.

Sangre, sexo y espías en la Medina - Verta, seksiä ja vakoojia
Tässä espanjankielisessä artikkelissa kirjailija kertoo heittäytyneensä sankarinsa nahkoihin: 'Olen ryhtynyt tupakoimaan uudestaan ja käyttäydyn kuten hän: luen samaa, syön samoin ja ajatttelen kuten hän'. Tangerista Pérez-Reverte sanoo että se on 'käärmeiden ja susien pesä, jossa Falcó pelaa uhkapeliä elämällään, viettelee, rakastaa, tappaa ja juonittelee.'

Tánger es un nido de víboras y lobos, en el que Falcó vuelve a jugársela, a seducir, amar, matar e intrigar. He vuelto a fumar para comportarme como él; leo que leía, como lo que comía y pienso lo que pensaba.

PS Likestä kerrottiin, ettei toistaiseksi ole suomennosta suunnitteilla.

Arturo Pérez-Reverte

Eva
Alfaguara 2017
***
Kirjastosta

Riitan päivän arvonta & 2-vuotissynttärit

Itse asiassa kirjoitin ihka ensimmäisen kirjabloggaukseni lokakuussa 2015, tuolloin toiseen blogiini. Alkoi tuntua sekavalta kun oli kirjajutut ja muut jutut sekaisin. Mieheni keksi nimen Kirja vieköön! ja helmikuussa 2016 postasin tänne ensimmäisen postaukseni. Synttäripäiväksi päätin viime vuonna ottaa sopivan lähellä olevan Riitan nimipäivän. Kaksi vuotta on siis täynnä ja kivaa on ollut. Kiitos mukavasta ajasta ja kommenteista kaikille lukijoilleni & bloggarikollegoille!

Arvon kolme tuoretta jännäriä kommentin jättäneiden kesken, olitpa rekisteröitynyt lukija tai et. Laita kommentti vastauksena sen kirjan alle, joka sinua kiinnostaa - vaikkapa jokaiseen... Suoritan arvonnan viikon päästä torstaina 8.2. klo 20.00. Se on Lainan päivä - mikä sopiikin kirjaihmisille oikein hyvin. Onnea arvontaan!

Fiona Barton - Leski, Bazar 2018

Barton kehittää kihelmöivän jännittävän juonikuvion. Itse rikostarkastaja Sparkes tuntui melko värittömältä poliisimiehen perikuvalta. Karmivin henkilöhahmo oli tietysti tuo lapsipornoon addiktoitunut ja vaimoaan alistava Glen. Mies oli täysiverinen narsisti: eristi, vähätteli ja määräsi kaikesta vaimonsa elämässä. Vaimo Jeanien oli tanssittava miehensä pillin mukaan, tuettava tätä myötä- ja vastamäessä ja pidettävä koti sairaalloisen siistinä. Pidin kovasti tavasta, jolla Barton pani Jeanien puhumaan ja tapahtumista kertomaan. Mutta lopulta paljastui, että naisessa oli kaksi persoonaa: alistuva ja kuuliainen Jeanie sekä määrätietoinen ja laskelmoiva Jean. Tunsin suurta myötätuntoa Jeanieta kohtaan ja ymmärsin häntä oikein hyvin.

Lina Bengtsdotter - Annabelle, Otava 2018

Sarja laajenee kuulemma trilogiaksi, joten on syytä tutustua lähemmin Charlie Lageriin. Hän on 33-vuotias sinkkunainen, joka harrastaa rajua ryyppäämistä, yhdenyön suhteita ja syö myös masennuslääkkeitä ja rauhoittavia. Sekakäyttäjä siis. Gullspång herättää Charliessa ahdistavia muistoja, sillä ennen kuin sossu otti hoteisiinsa, tyttö asui alkoholisoituneen äitinsä Bettyn kanssa. Kotina oli ironisesti Onnela, kaunis vanha talo puutarhan keskellä, mutta talo oli alinomaa äidin alkoholistikavereitten ryyppyjuhlien näyttämö. Onnettomasta lapsuudestaan huolimatta Charlie on edennyt hyvin virassaan: hän on huippuälykäs ja superterävä työssään pitäen tutkinnan langat aina tiukasti näpeissään. 

E. O. Chirovici - Peilien kirja, Otava 2017

Chirovicin tapa kirjoittaa ja hänen luomansa sotkuinen kuvio viehättivät minua suuresti. Kerrankin oli riittävästi irtonaisia langanpäitä, mahdollisia syyllisiä ja heillä motiiveja niin että ratkaisua ja syyllistä ei osannut arvata! Tarinassa oli mukavaa vanhan ajan dekkarin lumoa, tosin trillerimäisen jännittävä se ei ollut. Peilien kirja oli enemmänkin upeasti kirjoitettu kaunokirjallinen romaani ja minulle oikein oivallinen lukukokemus. Henkilöhahmojen elämät olivat rosoisia, heillä oli ylä- ja alamäkensä. Taustalla leijaili ihmisen muistamisen ja havainnoimisen mysteeri mikä sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Viihdyin loistavasti tämän kirjan parissa.

Olinpa huomaamaton, nyt puute korjattu :)

Kakkua olkaapa hyvät - skål & kippis!