Liv Strömquist - Prinssi Charlesin tunne

Naisina meidät on kasvatettu 

ottamaan vastuu kaikenmaailman idioottien tunteista!

Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne on railakasta feminististä sarjakuvaa Ruotsista. Nimensä albumi on saanut kaikkien tuntemasta kuninkaallisesta kolmiodraamasta. Charlesin, Dianan ja Camillan soppa ei suinkaan ole ainoa Strömquistin ruotima onneton rakkaustarina, vaan myös Whitney Houston laulaa häntä huonosti kohdelleelle Bobbylleen And I will always love you - ja menehtyy huumeisiin. Strömquist tutkii mitä rakkaus on ja miten tähän on tultu; miten älykkäästä ja lahjakkaastakin naisesta on tullut miehelle näin alisteinen.

Skandinaavisen mytologian jumalattaret, mm. Freija ja Frigg, olivat nimittäin itsenäisiä ja omapäisiä, seksuaalisesti paljon vapaampia kuin myöhemmät siskonsa. Ikävä kehitys on toki monimutkainen kulttuurihistoriallinen juttu, mutta suurimmat syylliset ovat viktoriaaninen naiskuva ja se, että avioliittoja alettiin solmia rakkaudesta. Kyllä, näin on.

• 1800-luvulla liu’uttiin viktoriaaniseen ja kaksinaismoralistiseen naiskuvaan: nainen oli joko madonna tai huora. Kunnon kristillisen aviovaimon ja äidin ei ollut sopivaa nauttia seksistä, eikä ylipäätään käyttäytyä normeista poikkeavalla tavalla. 
• Naisen ainoa valuutta avioliittomarkkinoilla oli seksi. Ei siis pitänyt suostua seksiin ennen avioliittoa, koska siten naisen ainoan kauppatavaran arvo oli vaarassa devalvoitua. 
• Rakkausavioliitot loivat yhteiskunnan, jossa rakkauden arvoa pidetään suhteettoman suurena. Tärkeydestä rummuttavat viihdekirjat ja elokuvat.

Rakkauteen osana kuuluvan seksuaalisen omistusoikeuden kuvaus oli hulvatonta ja osuvaa. Tämän omistusoikeuden loukkaaminen synnyttää toisessa osapuolessa - niin miehessä kuin naisessa - äärimmäisen vahvoja vihan ja mustasukkaisuuden tunteita. Strömquist kuvaa näitä loukattuja tunteita todella mainiosti ja osuvin sanankääntein. Uskoton nainen päätyy tänäänkin usein - traagista kyllä - kumppaninsa pahoinpitelemäksi, pääsee jopa hengestään. Nykyään rakkaus sisältää lupauksen täydellisestä onnesta, ennen tämän lupauksen antoi uskonto. Strömquist vetää johtopäätöksen: rakkaus on kahdenvälinen miniuskonto.

Miehet antavat itsestään parisuhteessa paljon vähemmän, naiset taas panostavat suhteeseen ja ovat uhrautuvia huolenpidossaan. Miehet ovat egoisteja ja kykenemättömiä todelliseen läheisyyteen, mutta siitä huolimatta me naiset matelemme heidän edessään ja anelemme hyväksyntää. Strömquistin Hoivaa miestä MM oli aika mainio veto. Kisassa mitalin saivat mm. rouva Hemingway, joka hoivasi pahasti alkoholisoitunutta Ernestiä 10 vuotta, miestään 36 vuotta nuorempi Oona Chaplin sekä Alzheimeriin sairastunutta miestään Ronaldia hoivannut Nancy Reagan. Ronaldin sairauden kuvaus hipoi tosin hyvän maun rajoja.

Strömquist on kärjekäs ja liioitteleva, mutta monesti hillittömän riemastuttava. Kuvitus oli minusta paikoin todella taiteellista ja upeaa. Tekstiä oli aavistuksen liian paljon ja joskus se oli vaikeasti luettavaa. Strömquist on ihailtavan terävä ja oivaltava, sanottavaansa feministiseen suuntaan liioitteleva. Silmille lävähtivät monet rakkauden normaaleina ja hyväksyttävinä pitämämme omituiset ja koomiset piirteet.

Learnig to love yourself is the greatest love of all.

Ruodin lopuksi kirjan kansikuvaa: minusta se on tavattoman ruma ja mauton. Varmasti taustalla on jotain (amerikkalaisen) romanttisen rakkauden parodiaa, joka ei avaudu minulle. Kuvituksena Stömquist käyttää joutsenia kirjassaan monessakin kohtaa, sillä nehän symboloivat ikuista parisuhdetta. Jos huonosti käy, sanoma ehkä kuuluu ’nalkissa oot ikuisesti’. Kun Strömquist on loistava piirtäjä, kysyn eikö esimerkiksi tästä kirjan aukeaman kuvasta olisi saanut puhuttelevamman ja lukemaan houkuttelevamman kannen?

Liv Strömquist

Prins Charles känsla 2010
Prinssi Charlesin tunne

Suomentanut Helena Kulmala

Sammakko 2017
ERITTÄIN HYVÄ ****
S. Lahtinen Sammakolta muisti minua ystävällisesti Strömquistin sarjakuvilla - kiitän lämpimästi!

______________

Kirjavarkaan tunnustuksia, Mitä luimme kerran, Oksan hyllyltä

Länsimaisen kulttuurin totuuksia riemukkaasti kyseenalaistava Strömquist tutkii Prinssi Charlesin tunteessa parisuhdetta, romanttista rakkautta ja avioliittoa – sekä niihin kuuluvia valta-asetelmia ja hullunkurisia ehtoja, joita olemme tottuneet pitämään normaaleina ja jopa ”romanttisuuden” määritelmänä. 

Tulossa suomeksi keväällä 2019:

Einsteins nya fru : Samlade serier av Liv Strömquist 2018

Shiwu - Kaivoin lammen kuuta varten #runosunnuntai

Jumalaksi tai buddhaksi ryhtyminen on helppoa,

mutta vaikeinta on olla munkki.

Väsyttää jatkuvasti eikä ehdi levätä riittävästi:

jos ei polttopuita tai vettä, temppelitehtävien hoitamista.

Kaivoin lammen kuuta varten vie kiehtovalle matkalle 1300-luvun Kiinaan ja chanmunkki Shiwu Qinggongin (Kivimajan) elämään ja ajatuksiin. Ajatuskokoelman on suomentanut ja toimittanut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki. Kirjan lopun selitykset avaavat joitakin suomalaiselle lukijalle outoja ilmauksia ja Pölkki kertoo mielenkiintoisesti chanbuddhalaisuudesta. Lyhyt kuvaus Shiwun elämästä avaa hänen ajatuksiaan.

Shiwu (1272-1352) syntyi Jangtse-joen suistoalueella sijaitsevassa Changshun kaupungissa. Elettiin mongolivallan ja Kublai-kaanin perustaman Yuan-dynastian aikaa (1271-1368). Mongolit syrjäyttivät kiinalaisia oppineita valtion viroista, jolloin nämä usein vetäytyivät vuorille kirjoituspuuhiin. Kulttuuri ja kirjallisuus hyötyivät. Parikymppisestä lähtien Shiwu opiskeli useita vuosia eri chanmestareiden johdolla, kunnes hänet kutsuttiin mietiskelymestariksi Hangzhoun temppeliin.

Sinne tänne seilaavat ihmisjoukot täyttävät hallintokäytävät,

heidän viestijuoksunsa jatkuu yötä päivää.

Virkamiehet havittelevat suosiota ja mainetta,

kauppiaat mukavuutta ja voittoja.

...

Skorpionihännät ja susisydämet hallitsevat maailmaa,

jokaisella keinonsa päästä eteenpäin.

Mutta kuinka monesti puhkeaa hymyyn elinaikanaan,

kuinka monta rauhallista hetkeä koittaa päivässä?

Virkamiehen hälisevä elämä vallanhimoisten pyrkyreiden keskellä ei kuitenkaan viehättänyt ja niinpä nelikymppinen Shiwu vetäytyi vuorille yksinäisyyteen. Punapilvivuoren vaatimattomassa ruohomajassa vierähti parikymmentä vuotta. Vielä kerran, jo kuusikymppinen Shiwu hylkäsi rakkaan vuoristomajansa ja lähti keisarin kutsusta temppeliin apotiksi. Kahdeksan vuoden kuluttua hän hylkäsi lopullisesti vallan oravanpyörän ja vetäytyi loppuelämäkseen majaansa Punapilvivuorelle, jossa hän kuoli 81-vuoden iässä.

Hopeakynttilöitä jadehallissa, laulun täyttämiä öitä,

Kultalaaksoa tai varakkaiden talojen silkkiverhoja

ei voi verrata syrjäilijän ruohomajaan,

jossa luumunkukat hohtavat pilvettömässä kuutamossa.

...

Me kukimme ja lakastumme kuin kukat,

keräännymme ja hajaannumme kuin pilvet.

Maalliset ajatukset unohdin ajat sitten,

nyt olen vain virttymässä pois vuoren laella.

Yritin hahmottaa millaiselta Kiinan vuoristoseutu näyttää. Vuoret ovat vihreitä mäntyjen peittämiä ja terävähuippuisia. Ne ovat eittämättä erittäin vaikeakulkuisia tänäänkin, saati sitten 700 vuotta sitten. Katseltuani kuvia ymmärsin paremmin, mistä Shiwu puhui: vain harva jaksoi kulkea vaivalloisen matkan ylös vuorille, vieraita kävi Punapilvivuorella harvoin - eikä Shiwu satunnaisista kulkijoista innostunutkaan. Mutta kun merkityksellinen ystävä tuli vieraaksi hän nuortui ja innostui juttelemaan koko yön.

Majani sijaitsee Punapilvihuipun laella,

vain harvat vieraat uhmaavat kielekkeitä ja rotkoja.

Kantaessani polttopuita torille liukastelen sammaleissa,

ja kantaessani riisiä takaisin ylös uin hiessä.

Vähä riittää kun nälkä ei lopu,

ei auta ahnehtia kun aikaa on rajallisesti.

En halua pilata toisten iloja,

vain näyttää miten joutavuuksista vapaudutaan.

Vuoristosyrjäilijän elämä oli niukkaa ja työntäyteistä. Toisin kuin jotkut vuorille vetäytyneet munkit Shiwu halusi olla omavarainen eikä kulkea kulho kourassa almuja anelemassa. Hän istutti mäntyjä ja keräsi polttopuita, ja kantoi niitä myytäväksi alas kylään. Hän muokkasi pengerrettyjä kasvatuspenkkejään, kuokki, kylvi ja korjasi, ja keräsi myös luonnosta syötävää. Ruokavalio koostui kulloisenkin vuodenajan antimista: vuoristoriisiä, jamssia, bataattia sekä bambunversoja ja -juuria. Hurmaavalta kuulostivat keväisen sinisateen silmut. 

Hiukan ristiriitaisesti Shiwu puhuu työn paljoudesta ja uuvuttavuudesta, mutta sanoo toisaalta laiskottelevansa ja kuluttavansa aikaa jouten ollen. Yhä uudestaan hän ylistää luonnon kauneutta, kuun valoa ja lintujen laulua - ja tottakai luumupuitten hurmaavaa kukintaa. Monissa runoissa tulee esiin vastakkaisuus Shiwun itsensä valitseman ja temppeleissä mainetta hamuavien elämäntavan välillä. Hän miettii mikä on elämässä tärkeää. Kun ihmisen elämä kestää maksimissaan sata vuotta, kannattaako kerätä tavaraa?

Harvoin yltää elämänkaari sataan vuoteen, 

miksi siis tavoitella voittoja ja mainetta?

...

Sata vuotta vilahtaa ohitse hetkessä,

mutta pohtiiko kukaan tätä läpikotaisin?

Jos ei ole selvillä siitä mitä tekee,

elämän ja kuoleman reuna tulee vastaan äkisti.

Vanheneminen ei tunnu chanmunkistakaan ylevältä: voimat ovat huvenneet ja mies on luuta ja nahkaa. Hatarassa majassa on hytisyttävän kylmää talvisin ja vaatteet ovat resuisia ja riekaleina.  Niitä hän paikkailee lootuksen lehdillä ja pilvipaikoilla. Joskus hän on päivän töistä täysin uupunut, rojahtaa vain kovalle ruohomatolleen ja painaa päänsä puiselle tyynylle. Vanhemmiten hän nukkuu mielellään pitkään. Bambuseinämä kahisee ja gibbonit huhuilevat. Tähdet loistavat taivaalla ja kuu valaisee satumaisesti maiseman ja heijastuu Taivasjärven lähteeseen. Shiwun todellinen ilo on tässä hetkessä.

Kun suljin silmäni kaikki oli hyvin,

mutta avaan silmäni jälleen,

koska rakastan vuoria.

Suomalainen voi kokea syvän luontoyhteyden, kaikkeuden läsnäolon ja zen-hetken vaikka varhain sumuisena aamuna mökillä kun maailma herää uuteen päivään. Moni kohtaa skorpionihäntiä ja susisydämiä työelämässä. Vaikka emme voi eristäytyä maailmasta Shiwun tavoin, voisimme joskus miettiä rajallista aikaamme. Ehkä silloin monet asiat asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin. Shiwun mietteet veivät minut kauas Kiinan vuorille ikiaikaiseen rauhaan. Kaivoin lammen kuuta varten on lisäksi kirjana kaunis kuin koru. Se on pieni ja kompakti; kannen satiininen pinta ripauksella kultaa ja bambun lehvien takaa pilkottavine kuineen on ihastuttava. Valloittava ja viehättävä zen-matka.

Shiwu Qinggong

Kaivoin lammen kuuta varten
Suomentanut Miika Pölkki
Kansi Satu Kontinen
Art House 2018
ERITTÄIN HYVÄ ****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Kaivoin lammen kuuta varten on ensimmäinen suomennettu kokoelma Shiwun ajatuksista. Sen on suomentanut ja kommentein täydentänyt ansioitunut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki (s. 1975), joka on kääntänyt itäaasialaista kirjallisuutta ja julkaissut kirjoja muun muassa zenbuddhalaisuudesta.

Temppeliaiheinen tapetti täältä
Jangtse-joen kuva täältä
Vuoristomaisemia Kiinasta haulla tianmenshan mountain

#runo18-haaste

❤︎
Tuija luki rakkausrunoelman Aina
Takkutukka rauhoittui myös Shiwun ajatuksissa - Kaivoin lammen kuuta varten
Estherin runossa Hämärä laskeutuu

Lisa Mosconi - Aivoruokaa. Syö paremmin, ajattele kirkkaammin

Tyydyttynyt rasva ei kuulu aivojen ostoslistalle.

Elintason nousun ja lääketieteen kehityksen myötä elinajanodote on sadassa vuodessa noussut länsimaissa useita kymmeniä vuosia. Vuonna 2017 naisten elinajanodote Suomessa oli 84,2 vuotta, miesten 78,7. Samanaikaisesti ns. elintasosairaudet oat saavuttaneet epidemian mittasuhteet. Sydän- ja verisuonitaudit ovat kuolinsyytilastoissa ykkösiä, kakkostyypin diabetes on räjähtämässä meilläkin. Seuraava räjähtäjä on Alzheimerin tauti. Sitä sairastaa tällä hetkellä Suomessa yli 70 000 henkilöä, Yhdysvalloissa 5,3 miljoonaa. Määrän arvellaan nousevan siellä 15 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, ja maailmanlaajuisesti 132 miljoonaan.

Useimmilla meillä on lähi- tai tuttavapiirissä joku muistisairas, ja tiedämme mitä kärsimystä se potilaalle itselleen ja hänen läheisilleen tuottaa. Tämän hetkiset Alzheimer-lääkkeet eivät tehoa kovin hyvin. Siksi on äärimmäisen kiinnostava kysymys, voisiko ruokavalion avulla sairauden puhkeamisen estää, sitä lykätä tai pysäyttää sen eteneminen. Neurotieteilijä Lisa Mosconi väittää, ettemme ole vain geeniemme armoilla, vaan voimme itse tehdä paljonkin - muuttamalla ruokavaliotamme!

Extra-neitsytoliiviöljy on must.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat Mosconin mukaan todistaneet kiistatta sen, että ruokavaliolla ja elintavoilla voimme vaikuttaa perimässä saamamme DNA:n toimintaan:

... elämäntapavalinnoillamme on keskeinen asema siinä, sammuvatko vai käynnistyvätkö saamamme geenit. Niin kummalliselta kuin se saattaakin kuulostaa, geenit voi todella aktivoida tai vaientaa, ja tätä keksintöä sanotaan epigenetiikaksi.  (...) Uusi näkökulma on antanut uuden merkityksen vanhalle sanonnalle, jonka mukaan ”olet mitä syöt”, sillä se on osoittanut nauttimamme ruoan määrittävän sen, mitä meistä tulee. (...) Jotkin ruoat vaikuttavat suoraan DNA:han käynnistämällä taudeilta suojaavat hyvät geenit, kun taas toiset sammuttavat ne samat geenit ja saavat meidät todennäköisesti sairastumaan.

Aivoja tutkitaan sekä MRI- että PET-kuvauksella. Teoksen alussa Mosconi näyttää kuvan kahden terveen viisikymppisen naisen aivoista. Toinen on noudattanut Välimerellistä ruokavaliota, toinen syönyt tyypillisen amerikkalaisen tavoin. Erot henkilöiden aivoissa ovat shokeeraavia. Tottakai aivojen terveyteen ja skarppiuteen vaikuttaa kaikki muukin: liikunta, uni, älyllinen toiminta ja vahva sosiaalinen verkosto. Mutta Mosconi keskittyy tässä teoksessa pääosin ravintoon ja tekee sen todella mielenkiintoisesti, viimeisimpiin tutkimuksiin nojaten.

Kirja on sivu sivun perään tiukkaa faktaa, joista jokainen voi poimia itselleen aivojensa terveyttä edistäviä vinkkejä. Mukana on myös lukijan tilannetta kartoittava testi. Testin perusteella kuuluu joko aloittelijoihin, keskitasolle tai edistyneisiin ja kukin ryhmä saa täsmävinkkejä suositusten, esimerkkiruokavalioiden ja reseptien muodossa. Mosconi kehottaa lukijaa noudattamaan oman ryhmänsä ohjeita nelisen viikkoa ja katsomaan uudella testillä miten tilanne on muuttunut. Tärkeää on tietenkin arvioida ennen kaikkea onko oma vointi kohentunut.

Mosconin mukaan ruokailutapojen muuttaminen kannattaa missä iässä tahansa. Vaikka olisi nuori eikä pelkäisi muistisairautta, tottahan paremmin toimivista ja terävistä aivoista on iloa. Ja vaikka ei heittäytyisikään terveysterroristiksi, miksei kokeilisi helposti muutettavia pikkujuttuja? Itse kuuluin ryhmään edistyneet, mutta ajattelin kiinnittää enemmän huomiota alla olevan luettelon asioihin: huolehtia tärkeiden ravintoaineiden riittävästä saannista ja korvata huonoja valintoja paremmilla. Kirjassa on selitetty miksi mikäkin vitamiini tai ruoka-aine ovat aivoille eduksi. Uutta minulle oli se, että nimenomaan monen tekijän yhteisvaikutus on se jutun ydin.

HUOMIOITAVAA & MUISTETTAVAA

Vesi, PUFA, MUFA, omega-3, oliiviöljy, pähkinät, mantelit, avokado, rasvainen kala, chiansiemenet, raakakaakao, glukoosi, tasainen verensokeri, stevia, matalan GI:n ruoat, A-, C- ja E-vitamiini, vitamiinit B12, B6, B9 = folaatti, koliini, valkosipuli, suoliston kunto, kuitu, prebiootit, hapatetut ruuat, jugurtti, antibiootit, liha, teolliset ruoat, antioksidantit, glutationi, yön yli paasto, 5:2-dieetti, tuoreus, marjat...

Liiku, rakasta, naura ja voi hyvin - kokonaisuus ratkaisee

Mikään ei itse asiassa riitä yksin. Avaimia jatkuvaan terveyteen ovat synergia ja holistinen näkökulma. Meidän on aika oppia ajattelemaan kehoamme kokonaisuutena ja elämäämme yhdistelmänä erilaisia ravinnon lähteitä, eikä ravinto silloin rajoitu pelkästään syömäämme ruokaan.

Mosconi esittelee myös maapallon viisi aluetta, joiden ihmiset ovat maailman terveimpiä ja pitkäikäisimpiä. Näitä seutuja kutsutaan sinisiksi alueiksi (blue zones) ja ne ovat Nuor-Ogliastra Sardiniassa, Kreikan saari Ikaria, Okinawa Japanissa,  Nicoyan niemimaa Costa Ricassa ja seitsemännen päivän adventistien yhteisö Loma Linda Kaliforniassa. Mosconi kertoo mikä näitä ihmisiä yhdistää ja kertoo italialaisena seikkaperäisesti Välimerellisestä ruokavaliosta.

Ihminen on monimutkainen juttu ja Mosconi puhuu myös biologisesta yksilöllisyydestä, jonka mukaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa syömistapaa, joka toimisi yhtä hyvin kaikille. Kirja antaa yleisohjeita eikä henkilö, jolla on ruokavaliorajoitteita (laktoosi-intoleranssi, keliakia, allergiat) voi ohjeita sellaisenaan noudattaa. Mutta sinisten alueitten terveet ja pitkäikäiset ihmiset syövät hyvin eri tavoin. Niinpä uskonkin, että heidän ruokavalioittensa tarkoista selostuksista allergikko saa vinkkejä.

Lisa Mosconin aivoruokapyramidi / suositellut ruoat ja annosten määrä viikossa
 - huipulla keikkuu tumma suklaa!

Kirjassa löytyy myös käteviä taulukoita, joista voi tarkistaa eri ravintoaineiden parhaat lähteet.
Listat 15 hyvistä & 15 pahista kertovat vihannesten kasvatuksessa käytetyistä torjunta-aineista.

En tiedä miten Suomessa perheissä syödään, mutta se mielikuva minulla on, että Yhdysvalloissa etenkin vähävaraisten ruokavalio on hyvin surkea ja ravinneköyhä. Raha tietysti määrää valintoja, mutta ei kaikkea. Luin Aivoruokaa suurella mielenkiinnolla. Teoksessa on hyvät lähdeviitteet aiheittain / luvuittain.  Tietoa on niin paljon, ettei se kerralla jää mieleen. Siksi kirja on hyvä olla käsillä tarkistuksia ja vaikkapa kauppalistan laadintaa varten. Jo heti kärkeen olen kaivanut esille kaappiin unohtuneet chiansiemenet ja huipputärkeät B-vitamiinit, ostanut manteleita ja pähkinöitä, käyttänyt joka päivä neitsytoliiviöljyä, valkosipulia ja ripauksen hapankaalia. Pahin aivoruokamokani on on puhdistettua sokeria sisältävä maitosuklaa, mutta ehkä neljässä viikossa opetan itseni pitämään tummasta suklaasta. Katsotaan.

Lisa Mosconi

Aivoruokaa. Syö paremmin, ajattele kirkkaammin

Brain Food: The Surprising Science of Eating for Cognitive Power 2018
Suomentanut Pirjo Thorel

Art House 2018

LOISTAVA *****

Lukukappale kustantajalta - kiitän

_______________

Lisa Mosconi (PhD) on neurotieteilijä sekä ravintofysiologi, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä aivoterveyden alalla. Hän työskentelee New Yorkissa Yhdysvalloissa Weill Cornellin lääketieteellisen yliopiston ja New York-Presbyterian -sairaalan alaisen Alzheimer-klinikan apulaisjohtajana. Aiemmin hän on johtanut New Yorkin yliopistoon perustamaansa Nutrition and Brain Fitness Lab -yksikköä sekä Alzheimerin taudin periytyvyyttä tutkivaa ohjelmaa.

Lisa Mosconin nettisivu / Kirjailijan kuva myös sieltä

Tietoa Alzheimerin taudista