Laura Restrepo - Hot sur

Minulla on näköjään joku masokistinen mieltymys tiiliskiviin. Tämä Laura Restrepon kirja Hot sur - Kuuma etelä on 600-sivuinen. Kirja kertoo amerikkalaisen unelman nurjista puolista ja haihtumisesta savuna ilmaan latinomaahanmuuttajien silmin.

Kirja alkaa sairaalla initaatioriitillä ja heti perään Restrepo kuvaa järkyttävää rituaalimurhaa. Lukemiseni oli tyssätä tähän shokkiin, mutta päätin kuitenkin lukea hiukan eteenpäin. Onneksi, sillä   kirja oli vauhdikas, jännittävä ja todella koukuttava.

Valkoihoiset isä ja poika Rose, Ian ja Cleve, asuvat Catskill-vuoristossa New Yorkin osavaltiossa. Lähellä sijaitsee suuri ja synkkä Manninpoxin naisvankila. Poika Cleve toimi vankilan kirjallisuuspiirin vetäjänä, mutta sitten hänen tuntinsa lakkautettiin yhtäkkiä. Ja kotvan kuluttua hän kuoli mystisessä moottoripyöräonnettomuudessa. Eräänä päivänä isä Rose vastaanottaa painavan postipaketin. Kuolleelle pojalle osoitetusta lähetyksestä löytyy laaja muistelmakäsikirjoitus, jonka on laatinut kolumbialainen María Paz, Manninpoxin vanki. 

Kirjaa rytmittävät näiden kolmen päähenkilön kirjoitukset: 

• María Paz kuvaa monikymmensivuisissa tarinoissaan opettajalleen Clevelle elämäänsä ennen ja jälkeen vangitsemistaan. Manninpoxin vankilaan on sullottu 2000 naista keskelle metsää mahtipontiseseen Draculan linnaan. Vain pieni osa vangeista on valkoisia. María kertoo lapsuudestaan Kolumbiassa, äidistään Boliviasta, työstään gallupien kyselijänä, toiveistaan, unelmistaan ja myös uskottomuudestaan: hänellä oli suhde lankonsa kanssa. 

• Cleve Rosen päiväkirjoista huokuu ihastuminen ja rakastuminen. Luovan kirjoittamisen tunneilla Cleve ja María löysivät yhteyden, ja Marían päästyä ehdolliseen vapauteen Cleve jopa piilotteli tätä huoneissaan kotinsa ullakolla, turvassa väkivaltaiselta rakastajaltaan. 

• Isä Ian Rose, luettuaan Marían tarinat ja poikansa kuoleman ahdistuksessa, ryhtyy ottamaan selkoa Maríasta ja auttaa tätä myöhemmin monin tavoin. Hän haluaa selvittää poikansa kuoleman yksityiskohdat ja kostaa.

Amerikkalaisesta unelmasta
Miljoonien kaltaistensa tavoin amerikkalaista unelmaa lähti aikoinaan tavoittelemaan Marían äiti Bolivia, kahden lapsen avioton äiti. Tyttäret María ja Violeta jäivät Kolumbiaan odottamaan matkalippua. Viiden vuoden raatamisen jälkeen rahat olivat vihdoin koossa ja toisistaan vieraantuneet äiti ja tyttäret pääsivät saman vaatimattoman katon alle. Bolivia onnistui myös saamaan green cardin. Äiti kuoli aika pian ja nuori María joutui huolehtimaan vakavasti autistisesta siskostaan.

María ei saanut green gardia. Töitä saadakseen hän käytti väärennettyjä papereita, mikä oli epäilyttävää mutta pakon sanelemaa. Hän meni naimisiin itseään 30 vuotta vanhemman ex poliisin Gregin kanssa, pääasiallisesti saadakseen oleskelu- ja työluvan. Mutta sitten Greg murhataan ja siitä alkaa Marían via dolorosa. Aviomies oli sotkeutunut laittomiin asekauppoihin, joiden jäljiltä oli kadoksissa suuri summa rahaa. Syytöntä Maríaa pidetään syyllisenä miehensä murhaan ja rahojen anastamiseen. FBI:n agentit pahoinpitelevät häntä julmasti. María teljetään Manningpoxin vankilaan, aviomiehen murhakin selviää hänelle vasta viikkojen kuluttua.

Tämä oli hieno ja dramaattinen kirja - ja myös aikamoinen trilleri. Laittomat latinot kokivat ainaista pelkoa maasta karkottamisesta, kurjuutta ja turvattomuutta; kärsimystä ja surua. Kaiken keskellä heissä riitti  ihmeteltävää sitkeyttä ja jaksamista; välittämistä ja lämpöä - sekä iloista huumoria. Restrepo on taitava kirjailija, pidin kovasti tekstistä. Kaikkien kolmen henkilön kirjoitelmissa oli avoin ja vilpitön ote ja ne valottivat tapahtumien kulkua hienosti kolmesta näkökulmasta. Tosin minua kuvotti  lukea (liian) pitkiä selostuksia Marían langon Sleepy Joen persoonasta. Hän oli uskonnollinen fanaatikko, äärimmäisen väkivaltainen, psykopaatti ja liki 10 ihmisen sarjamurhaaja. Mutta kyllä Restrepo ihailtavasti tämänkin homman hallitsi.

Restrepo kritisoi kovin sanoin amerikkalaista yhteiskuntaa, vankilajärjestelmää ja amerikkalaista unelmaa, jota miljoonat latinotkin tavoittelevat. Suurin osa laittomista latinomaahanmuuttajista saapuu maahan Meksikon kautta. Espanjaa äidinkielenään puhuvat ovat tänä päivänä Yhdysvaltojen toiseksi suurin väestöryhmä, liki 20 %. Laittomia latinosiirtolaisia on liki 9 miljoonaa, ilman kansalaisoikeuksia. Maahanmuuttajilla ja marginaaliryhmillä ei ole helppoa sielläkään.

Laura Restrepo
Hot sur 2013
Planeta
(Kuuma etelä) Ei suomennettu.
★★★★★
Kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
9 / luettu vieraalla kielellä, 25 / kirjassa yli 500 sivua, 47 / eteläamerikkalainen kirjailija

Arnaldur Indridason - Varjojen kujat

Sain islantilaisesta Indridasonista hiljattain vinkin blogiystävältäni Barbaralta. Tältä v. 1961 syntyneeltä erittäin tuotteliaalta dekkaristilta on suomennettu 12 teosta.

• Nykypäivän Reykjavikissa 90-vuotias herra Thorson löytyy kuolleena omasta vuoteestaan. Kaikki viittaa luonnolliseen kuolemaan, mutta ruumiinavauksessa selviää että Thorson murhattiin tukehduttamalla.
• 1944 II maailmansodan aikana rakenteilla olevan Kansallisteatterin takapihalta löytyy murhattu tyttö, Rósamunda. Tuota tapausta selvitti silloin sotapoliisina toiminut Thorson.

Miten nämä tapaukset liittyvät toisiinsa 70 vuoden viiveellä? Eläkkeellä oleva poliisi Konrad ryhtyy keräämään tietoa tuosta vanhasta tapauksesta henkilökuntapulan kanssa kamppailevaa entistä työtoveriaan Martaa auttaakseen.

Indridason kuljettaa tapahtumia ja juonta taitavasti kahdessa aikatasossa. Minua miellytti kirjailijan selkeä konstailematon tyyli. Ei koukeroita eikä liikaa väkivaltaa. Ja on pakko tunnustaa etten tiedä Islannista kovinkaan paljon. Siksi tapahtumien miljöö oli itselleni raikkaan uusi. Sain kurkistaa sodanaikaiseen Reykjavikiin, upeisiin vuonomaisemiin ja juhlia maan itsenäistymistä.

Erityisen hienoa oli kirjassa kulkeva mystisyys ja mytologia. Googlailin hiukan, ja näköjään aika iso osa islantilaisista uskoo edelleenkin tähän piilokansaan - Huldufolk - Hidden Elves.

Ehdottomasti luen Indridasonilta lisää.

Arnaldur Indridason
Skuggasund 2013
Varjojen kujat 2015
Blue Moon
Suomentanut  Seija Holopainen
★★★
Kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija

Andrés Neuman - Vuosisadan matkustaja

Andrés Neuman (s. 1977) kasvoi Buenos Airesissa, mutta asuu nykyisin Granadassa Espanjassa. Hänen äitinsä oli italialais-espanjalainen ja isänsä saksanjuutalainen. Sukujuurten vaikutus näkyy tässä romaanissa. Neuman on Wikipedian mukaan julkaissut 4 muuta romaania, mutta niitä ei löydy Helmetistä millään kielellä. Harmin paikka.

Katolinen Wandernburg sijaitsee saarekkeena protestanttisten alueiden keskellä. Tällä erää se kuuluu Preussille, rajojen vaihdellessa väliin Saksille. Eletään 1800-luvun alkupuolta. Ranskan suuren vallankumouksen ihanteet ovat vesittyneet, valtaa Euroopassa pitää taantumuksen keulahahmo Metternich. Ihmisillä on hiukan pettynyt olo. Wandernburg on ihastuttava pikkukaupunki, mutta jotain mystistä siellä on: kadut ja kujat tuntuvat siirtyilevän milloin minnekin eikä kukaan kaupunkiin kerran saapunut tunnu pääsevän sieltä pois.

Joulun alla Wandernburgiin saapuu salaperäiseltä vaikuttava Herr Hans. Hän on komea, hänellä on pitkä tukka ja päässä Ranskan vallankumouksellisten punainen myssy. Tarkoitus on yöpyä kaupungissa vain yksi yö, mutta Hans kotiutuukin Zeitien majataloon ja alkaa pikkuhiljaa tutustua kaupungin asukkaisiin. Hän ystävystyy Kauppatorilla soittavan rähjäisen posetiivarin ja tämän koiran Franzin kanssa. Syvä ystävyys kehkeytyy myös espanjalaiseen tekstiiliagenttiin Álvaroon. Tuttavuus neiti Gottliebin, Sophien kanssa avaa Herr Hansille ovet tämän kulturelliin perjantaisalonkiin.

Tämä oli aivan hurmaava kirja, joskin lukijalta keskittymistä vaativa. Taukoja tarvittiin. Tämä oli myös paksu kirja, 600 sivua ja kirjailija oli mahduttanut tähän tavattoman paljon. Juuri kun tunsi puhdin loppuvan, seuraavalla sivulla odotti koukku.

Tuntuu että Neuman suorastaan tuhlailee sanomattoman hienoja kielikuvia. Käsittämätöntä miten hän niitä aina keksikin, toinen toistaan upeampia.

Sophien perjantaisalongin laidasta laitaan vellovat kiihkeät keskustelut olivat aivan mahtavasti kuvattuja. Politiikkaa, kirjallisuutta, työläisten ja naisten asemaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä. Salongin jäsenten henkilökuvat ja dialogit olivat mainioita. Elävästi tunsi itsekin istuvansa jossain salongin nurkassa tai kärpäsenä katossa.

Lähimmäisenrakkautta ja hienoa ystävyyttä edusti Hansin ja vanhan posetiivarin suhde. Siinä oli lämpöä, välittämistä, toisensa arvostamista ja läsnäoloa viimeiseen päivään asti. Yhteiskunnallisen aseman erolla ei ollut merkitystä. Kaunista.

Huomatessaan isännällään olevan muitakin hoitajia Franz lähti etsimään syötävää. Sen silmät tulivat taivasta tulvilleen. Horisontti juoksi. Valo karkotti pilvet kuin soihtu paniikkia kylväen.

1800-luvun alun naiset oli alistettu isälle tai aviomiehelle. Mutta railakas Sophie oli toista maata. Hän oli hämmästyttävän taitava manipuloidessaan perjantaisalongin keskustelijoita ja (uhka)rohkea valinnoissaan. Villin ja vapaan Sophien ja Hansin välille kehkeytyy intohimoinen rakkaus, vaikkakin Sophie on kihlattu toiselle. Rakastavaiset ryhtyvät kääntämään lemmenpuuhiensa lomassa runouden klassikoita eri kustantajille. Työhuoneena ja salaisten kohtaamisten paikkana toimii Hansin pikkuinen karu huone Zeitien majatalossa.

Sophien sormet pitenivät ja sotkeutuivat toisiinsa. Hansin kengät polttivat. Kuuma ilma väreili ja pujahteli heidän käsivarsiensa välistä. Poppelit olivat hyviä, lojaaleja heille. Sophiesta tuntui että kerä alkoi purkautua hänen vatsassaan. Hansista tuntui että oksa kiipesi hänen jalkojensa välissä.

Ihailen valtavasti Neumanin juonenpunomisen ja tunnelmien luomisen taitoa sekä erityisesti kielikuvia. Suomennos oli loistava. Vaikka kirja oli näin monisivuinen ja keskittymistä vaativa, se jätti pienoisen haikeuden Wandernburgiin ja tuohon romanttiseen aikakauteen, hevosajureihin ja naisten pitkiin helmoihin.

Andrés Neuman
El viajero del siglo 2009
Vuosisadan matkustaja 2015
Tammi
Suomentanut Tarja Härkönen
★★★★★
Kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
3 / kirjassa rakastutaan, 8 / minulle uusi kirjailija