Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii

Tässä iässä mulla ei ole mitään rajaa mitä voin näytellä. 

Kaikenikäiset Seelat on mun sisällä. Ne on mun käyttövara.

Muuttuuko nainen näkymättömäksi vanhetessaan? Loppuuko elämä vaihdevuosiin ja viiskymppisiin? Ei lopu, sillä tyttöjen eliniänodote oli 84,53 vuotta vuonna 2019. Mutta totta on, että sanat vanhuus ja vanha ovat tabuja. Niihin liittyy niin paljon kielteisiä mielikuvia, että sekä media että monet vanhustyötä tekevät yhteisöt haluavat piilottaa ne kiertoilmauksiin. Sellaisiin kuin ikäihminen, seniori, ikinuori, varttunut, kypsään ikään ehtinyt, ikääntynyt tai jopa harmaa pantteri. Tätä vanhuuden häivytystä harrastetaan muuallakin kuin Suomessa. Japanissa 65-75-vuotiaita sanotaan yoldeiksi. Yold on yhdistelmä sanoista young ja old. Vaikka vanha mies vielä menettelee eikä hänen pätevyyttään tai jaksamistaan epäillä (Joe Biden, 78), moni nainen pelkää ja häpeää, kieltää olevansa vanha. Mutta vanheneminen on väistämätön fakta eikä kukaan voi välttyä vanhuudelta, jos elämää riittää. 

Tätä taustaa vasten on hyvin positiivista, että Eveliina Talvitie tuo esille vanhoja naisia kirjassaan Vanha nainen tanssii. Hän pohtii naisen vanhenemista omien kokemustensa sekä haastattelemiensa 11 eri-ikäisen tunnetun naisen elämäntarinan valossa. Talvitie itse on 50-vuotias ja hänen haastattelemansa naiset 50-80-vuotiaita. Kirjassa elämästään ja ajatuksistaan kertovat toimittaja Pirkko Arstila, psykologi Pirkko Lahti, toimittaja Marketta Mattila, elokuvafestivaalin johtaja Leena Pasanen, toimittaja Raisa Rauhamaa, entinen Pamin puheenjohtaja Ann Selin, näyttelijä Seela Sella, näyttelijä Anu Sinisalo, tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén, mallitoimiston toimitusjohtaja Laila Snellman ja kirjailija Katariina Souri. 

Ikä on vain numero, väitetään, mutta ei se niin kevyesti käy. Nykyisin vanhat ihmiset, niin miehet kuin naiset, ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Toinen kokee itsensä vanhukseksi eläkkeelle jäädessään, toinen ei missään tapauksessa. Suomessa ei onneksi ole vielä niin valtaisaa kauneusleikkausbuumia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Meillä on monta esimerkkiä pätevistä, fiksuista ja viehättävistä naisista, jotka antavat piut paut iälleen ja joita sopii ihailla: on lenitaa, airaa, kirstiä ja tarjaa. He eivät ryhtyneet vanhuksiksi saavutettuaan eläkeiän, eivät edes 70-vuotiaina. Mutta on totta, että nuoruutta ja nuorekasta ulkonäköä ihaillaan - kuten meidän edustavia kolmevitosia (nais)ministereitämme. Ja sietääkin ihailla, mutta iän tuomaa elämänkokemusta kannattaa arvostaa myös.

Minun ikäni on julkeasti kasvava numero, 

joka on paljon muutakin kuin numero. Se on itkua, iloa, surua, 

katkeruutta, petosta, kipua, hurmiota, häpeää. 

Viimeksimainittua koko ajan vähemmän.

Talvitien haastattelemat naiset kertovat nuoresta minästään ja itsestään tänä päivänä vanhana naisena. Elämänkokemukset eroavat, mutta yksikään ei haikaile takaisin nuoruuteensa. Vanhuus ja vanhat ihmiset ovat olleet esillä paljon koronavuotena, onhan ikä iso riskitekijä vakavalle koronataudille. Vanhat tunnustavat elämänsä rajallisuuden, nuoret eivät mieti kuolemaa. Me kuolemme jonain päivänä, mutta kaikkina muina päivinä olemme elossa, sanoo Frank Martela. Miksi siis surisimme ryppyjämme ja valittaisimme hiukan hidastunutta menoamme - olemme elossa ja pääsemme liikkeellekin!

Näiden eri aloilta tulevien naisten haastatteluja oli voimaannuttavaa kuunnella. Eniten minua inspiroivat tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén (73) ja näyttelijä Seela Sella (84). Kirjassa on Jyri Pitkäsen upea kuvitus, josta jäin paitsi äänikirjaa kuunnellessani. Naisten taidemuotokuvia löytyy linkkaamistani lehtilinkeistä. Pelkän äänikirjan varassa en voi myöskään palata tekstiin ja Talvitien mainitsemiin tilastoihin ja muihin kiinnostaviin faktoihin. Se, missä iässä nainen on vanha riippuu pohtijan iästä. Näin on käynyt omallakin kohdalla - olen vanha vaan en vanhus, kaikki on suhteellista. Jokaisen naisen, nuoren tai vanhan, pitäisi ottaa hellivämpi ja armollisempi asenne itseään kohtaan. Jos se tuppaa unohtumaan, kannattaa lukea ihanan Eeva Kilven (92) runo mummoista ja tämä:

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 
- Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii
Kansi ja kuvat Jyri Pitkänen
Into Kustannus 2021
Äänikirjan lukija Eveliina Talvitie
________________

Tuula’s life   /   Iltalehti   /   Helsingin Sanomat

Eveliina Talvitien (s. 1970) esi­koisromaani Kovakuorinen ilmestyi 2019. Tietokirja Ilkka Kanervasta ilmestyi vuonna 2006 ja Matti Vanhasesta 2011. Varsinaisen läpimurron Talvitie teki 2013 Keitäs tyttö kahvia ­-teoksel­laan Muita Talvitien teoksia ovat Hieno vai huono (2015), Miten helvetissä minusta tuli feministi (2016) ja yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa tehty Noin 10 myyttiä feminismistä (2018). Syyskuussa 2019 ilmestyi Erilaiset, joka kertoo vammaisten lasten arjesta 11 eri maassa. Talvitie on to­teuttanut Erilaiset­-projektin (www.erilaiset.fi) yhdessä valokuvaaja-­dokumentaristi Jyri Pitkäsen kanssa.

Juan del Val - Candela

Tengo estrías, celulitis y una perra fea que se llama Chelo. 

Al principio era bonita, pero cuando creció se le ensanchó el culo.

 Lo mismo que me pasó a mí, salvando las distancias…

Näin alkaa Juan del Valin romaani Candela, joka voitti vuonna 2019 Premio Primavera de Novela -palkinnon. Palkintoraadin mukaan romaani kertoo tuoreella tavalla ja osuvalla huumorilla nykyelämästä ja sen henkilöhahmot on elävästi piirrettyjä. Romaanin minäkertoja on nelikymppinen sinkkunainen Candela, joka pitää äitinsä ja isoäitinsä kanssa lähiökuppila El Cancerberoa Madridissa. Candela on yksinäinen ja tarkkaileva syrjästäkatsoja, mutta suhtautuu hurtilla huumorilla elämäänsä, josta ei tragikoomisia piirteitäkään puutu.

Lapsuudessa Candela oli kaikkien silmätikku, koska hänen äidillään oli lasisilmä. Äidin silmä sokeutui lähisuhdeväkivallan seurauksena ja tapahtuma on tietenkin vaikuttanut Candelan miessuhteisiin. Hän on seurustellut oikeastaan vain yhden kerran eikä seksi ole koskaan ollut hyvää. Yksinäisen Candelan perheen muodostavat baarin työntekijät ja sen vakituiset asiakkaat. On vanha Fermín, joka ulkoiluttaa hänen koiraansa; on läheisen poliisilaitoksen lounastamassa käyvät poliisit, Matías ja poliisipäällikkö Cifuentes; on äidin paras ystävä, seksikkäästi pukeutuva Loli ja poikansa Iván sekä tämän tyttöystävä Lorelai.

Elämän yksitoikkoisuus ei masenna Candelaa. Hän on lämminsydäminen nainen, joka innostuu herkästi ja tyytyy tyynesti arkipäiväiseen elämäänsä, mutta unelmoi silti suurista. Äiti kuolee tragikoomisesti pudottuaan jakkaralta ripustaessaan verhoja baarin ikkunaan ja Candela säilyttää äidin lasisilmän ja juttelee sen kanssa kaikesta eteen tulevasta. Konstaapeli Matíaksen kanssa on mitätön seksisuhde. Ei ihme, sillä mies paljastuu homoksi, joka löytääkin elämänsä rakkauden ja menee tämän kanssa naimisiin Valenciassa. Mutta poliisipäällikkö Cifuentes herättää Candelan uinuvan seksuaalisen intohimon Toledossa, jonne vie kaikki valloituksensa. Suhde kestää vain hetken, mutta se avaa estyneen Candelan seksin iloille.

Romaanin Candela on sympaattinen ja suora nainen, jolle toivoo kaikkea hyvää - ja onneksi elämä tuntuu sitä hänelle suovankin. Joskus unelmien prinssi vaikuttaa ensi tapaamisella valjulta, kuten charmikkaasti harmaantunut Tomás, mutta hänen kanssaan Candela löytää vihdoin jotain pysyvämpää. Del Valin Candela oli hurmaava, viihdyttävä ja lämminhenkinen, mutta ei ollenkaan liian makea. Pidin kovasti.

Juan del Val - Candela

Planeta 2019
Äänikirjan lukija Marta Martín Jorcado

__________________

Premio Primavera de Novela 2019

Juan del Val (s. 1970) on työskennellyt sanomalehdissä ja aikakauslehdissä sekä radiossa ja televisiossa ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja juontajana. Tällä hetkellä hän on yksi talkshow El Hormigueron käsikirjoittajista.

Emma Mussoll - Ladrones de memoria

Viime vuoden luettujen listaa tutkaillessa huomasin, että olin blogannut vain yhdestä espanjan kielellä lukemastani kirjasta. Minä joka olen kuuden blogivuoden aikana blogannut sentään yli 60 espanjankielisestä teoksesta! Lainasin joulukuussa kirjastosta muutaman kirjan, vaan enpä saanut teksteistä otetta. Sitten keksin etsiä Storytelistä espanjankielistä kuunneltavaa ja kuuntelu sujuikin odotettua paremmin, joten kielitaidon pelastusoperaatio on aloitettu. 

Elämäni ensimmäinen espanjaksi kuuntelemani äänikirja oli Storytel Original -sarjaan kuuluva Emma Mussollin Ladrones de memoria / Muistin varkaat. Se on koukuttava psykologinen trilleri science fiction -twistein ja sen tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan ja Madridiin. Ympäristöä ei tosin paljonkaan kuvailla, vaan teos keskittyy päähenkilön mieleen. Kolmikymppinen Amanda Noriega on hyväosainen ja hyvin toimeentuleva. Hänen miehensä Sebastián on arvostettu neurokirurgi ja parilla on kaksi poikaa, 7-vuotias Igor ja 6-vuotias Pol. Perhe asuu Sarriàn hienostokaupunginosassa, jossa Amandalla on myös eksklusiivinen muotiliike.

Naisen toistuvat pyörtymiskohtaukset ja oudot unet pannaan stressin ja työuupumuksen piikkiin. Mutta hämmentäviä muistikuvia leijailee Amandan mieleen yhä useammin. Eräänä päivänä hän huomaa ymmärtävänsä ukrainaa! Amanda arvelee, että joku hänen lapsuudenystävänsä on ollut ukrainalainen, siinä olisi järkevä selitys. Niinpä hän penkoo ullakon laatikkoja etsien valokuvia ja kouluaikaisia päiväkirjojaan, mutta kaikki laatikot ovat tyhjiä - päiväkirjat poissa, yhden yhtäkään luokkakuvaa ei löydy. Amandan psykiatri antaa hänelle älykellon ja pyytää pitämään sen avulla äänipäiväkirjaa kaikista havainnoista ja tunteista.  Amanda alkaa jäljittää menneisyytensä palasia eikä ymmärrä ollenkaan mistä on kysymys. Eikö hän kasvanutkaan Burgosissa, vaan Madridissa? Missä hän opiskeli vaatesuunnittelua ja missä & milloin tapasi miehensä? Hämmentynyt Amanda alkaa kyseenalaistaa koko elämäänsä, menneisyyttään ja nykyisyyttään. 

Muistin varkaat oli jännittävä ja toteutettu hienosti äänitehostein kuin radiokuunnelma. Pidin Amandan äänestä ja hänen salaiset ja hätäiset äänityksensä ja päivittelynsä lisäsivät jännitystä. Mussollin teksti oli selkeää ja lukijoiden ääntämys hyvin ymmärrettävää. Loppupuolella oli joku pitkitetyltä tuntuva luku, mutta kaiken kaikkiaan varsin hieno kuuntelukokemus. Suositan, ei ollenkaan liian vaikea kuunneltavaksi.

Emma Mussoll - Ladrones de memoria

Storytel Original 2018

Äänikirjan lukijat Nacho Gijón, Esther Minguito, Ana Isabel Rodriguez
_______________

Entrevista con Emma

Emma Mussollista en löytynyt paljonkaan tietoa. Hän on syntynyt Barcelonassa, opiskellut Yhdysvalloissa käsikirjoittamista & kirjallisuutta ja tuntuu keskittyvän äänikirjoihin.