Arnaldur Indridason - Varjojen kujat

Sain islantilaisesta Indridasonista hiljattain vinkin blogiystävältäni Barbaralta. Tältä v. 1961 syntyneeltä erittäin tuotteliaalta dekkaristilta on suomennettu 12 teosta.

• Nykypäivän Reykjavikissa 90-vuotias herra Thorson löytyy kuolleena omasta vuoteestaan. Kaikki viittaa luonnolliseen kuolemaan, mutta ruumiinavauksessa selviää että Thorson murhattiin tukehduttamalla.
• 1944 II maailmansodan aikana rakenteilla olevan Kansallisteatterin takapihalta löytyy murhattu tyttö, Rósamunda. Tuota tapausta selvitti silloin sotapoliisina toiminut Thorson.

Miten nämä tapaukset liittyvät toisiinsa 70 vuoden viiveellä? Eläkkeellä oleva poliisi Konrad ryhtyy keräämään tietoa tuosta vanhasta tapauksesta henkilökuntapulan kanssa kamppailevaa entistä työtoveriaan Martaa auttaakseen.

Indridason kuljettaa tapahtumia ja juonta taitavasti kahdessa aikatasossa. Minua miellytti kirjailijan selkeä konstailematon tyyli. Ei koukeroita eikä liikaa väkivaltaa. Ja on pakko tunnustaa etten tiedä Islannista kovinkaan paljon. Siksi tapahtumien miljöö oli itselleni raikkaan uusi. Sain kurkistaa sodanaikaiseen Reykjavikiin, upeisiin vuonomaisemiin ja juhlia maan itsenäistymistä.

Erityisen hienoa oli kirjassa kulkeva mystisyys ja mytologia. Googlailin hiukan, ja näköjään aika iso osa islantilaisista uskoo edelleenkin tähän piilokansaan - Huldufolk - Hidden Elves.

Ehdottomasti luen Indridasonilta lisää.

Arnaldur Indridason
Skuggasund 2013
Varjojen kujat 2015
Blue Moon
Suomentanut  Seija Holopainen
★★★
Kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija

Andrés Neuman - Vuosisadan matkustaja

Andrés Neuman (s. 1977) kasvoi Buenos Airesissa, mutta asuu nykyisin Granadassa Espanjassa. Hänen äitinsä oli italialais-espanjalainen ja isänsä saksanjuutalainen. Sukujuurten vaikutus näkyy tässä romaanissa. Neuman on Wikipedian mukaan julkaissut 4 muuta romaania, mutta niitä ei löydy Helmetistä millään kielellä. Harmin paikka.

Katolinen Wandernburg sijaitsee saarekkeena protestanttisten alueiden keskellä. Tällä erää se kuuluu Preussille, rajojen vaihdellessa väliin Saksille. Eletään 1800-luvun alkupuolta. Ranskan suuren vallankumouksen ihanteet ovat vesittyneet, valtaa Euroopassa pitää taantumuksen keulahahmo Metternich. Ihmisillä on hiukan pettynyt olo. Wandernburg on ihastuttava pikkukaupunki, mutta jotain mystistä siellä on: kadut ja kujat tuntuvat siirtyilevän milloin minnekin eikä kukaan kaupunkiin kerran saapunut tunnu pääsevän sieltä pois.

Joulun alla Wandernburgiin saapuu salaperäiseltä vaikuttava Herr Hans. Hän on komea, hänellä on pitkä tukka ja päässä Ranskan vallankumouksellisten punainen myssy. Tarkoitus on yöpyä kaupungissa vain yksi yö, mutta Hans kotiutuukin Zeitien majataloon ja alkaa pikkuhiljaa tutustua kaupungin asukkaisiin. Hän ystävystyy Kauppatorilla soittavan rähjäisen posetiivarin ja tämän koiran Franzin kanssa. Syvä ystävyys kehkeytyy myös espanjalaiseen tekstiiliagenttiin Álvaroon. Tuttavuus neiti Gottliebin, Sophien kanssa avaa Herr Hansille ovet tämän kulturelliin perjantaisalonkiin.

Tämä oli aivan hurmaava kirja, joskin lukijalta keskittymistä vaativa. Taukoja tarvittiin. Tämä oli myös paksu kirja, 600 sivua ja kirjailija oli mahduttanut tähän tavattoman paljon. Juuri kun tunsi puhdin loppuvan, seuraavalla sivulla odotti koukku.

Tuntuu että Neuman suorastaan tuhlailee sanomattoman hienoja kielikuvia. Käsittämätöntä miten hän niitä aina keksikin, toinen toistaan upeampia.

Sophien perjantaisalongin laidasta laitaan vellovat kiihkeät keskustelut olivat aivan mahtavasti kuvattuja. Politiikkaa, kirjallisuutta, työläisten ja naisten asemaa, kaikkea taivaan ja maan väliltä. Salongin jäsenten henkilökuvat ja dialogit olivat mainioita. Elävästi tunsi itsekin istuvansa jossain salongin nurkassa tai kärpäsenä katossa.

Lähimmäisenrakkautta ja hienoa ystävyyttä edusti Hansin ja vanhan posetiivarin suhde. Siinä oli lämpöä, välittämistä, toisensa arvostamista ja läsnäoloa viimeiseen päivään asti. Yhteiskunnallisen aseman erolla ei ollut merkitystä. Kaunista.

Huomatessaan isännällään olevan muitakin hoitajia Franz lähti etsimään syötävää. Sen silmät tulivat taivasta tulvilleen. Horisontti juoksi. Valo karkotti pilvet kuin soihtu paniikkia kylväen.

1800-luvun alun naiset oli alistettu isälle tai aviomiehelle. Mutta railakas Sophie oli toista maata. Hän oli hämmästyttävän taitava manipuloidessaan perjantaisalongin keskustelijoita ja (uhka)rohkea valinnoissaan. Villin ja vapaan Sophien ja Hansin välille kehkeytyy intohimoinen rakkaus, vaikkakin Sophie on kihlattu toiselle. Rakastavaiset ryhtyvät kääntämään lemmenpuuhiensa lomassa runouden klassikoita eri kustantajille. Työhuoneena ja salaisten kohtaamisten paikkana toimii Hansin pikkuinen karu huone Zeitien majatalossa.

Sophien sormet pitenivät ja sotkeutuivat toisiinsa. Hansin kengät polttivat. Kuuma ilma väreili ja pujahteli heidän käsivarsiensa välistä. Poppelit olivat hyviä, lojaaleja heille. Sophiesta tuntui että kerä alkoi purkautua hänen vatsassaan. Hansista tuntui että oksa kiipesi hänen jalkojensa välissä.

Ihailen valtavasti Neumanin juonenpunomisen ja tunnelmien luomisen taitoa sekä erityisesti kielikuvia. Suomennos oli loistava. Vaikka kirja oli näin monisivuinen ja keskittymistä vaativa, se jätti pienoisen haikeuden Wandernburgiin ja tuohon romanttiseen aikakauteen, hevosajureihin ja naisten pitkiin helmoihin.

Andrés Neuman
El viajero del siglo 2009
Vuosisadan matkustaja 2015
Tammi
Suomentanut Tarja Härkönen
★★★★★
Kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
3 / kirjassa rakastutaan, 8 / minulle uusi kirjailija

Lotta Nuotio - Yksi miljoonista

Lotta Nuotio (s. 1978) on Istambulissa asuva vapaa toimittaja. Hän on työssään seurannut syyrialaispakolaisten tilannetta vuodesta 2011 alkaen. Tämä haastatteluihin pohjautuva kirja kertoo nuoren kirurgin Modin tarinan.

Arabikevät kuohui vuosi sitten. Tunisia, Egypti... Kukaan ei uskonut vastaavaan Syyriassa, olihan al-Assadin hallinto niin rautaotteinen. Mutta keväällä 2012 mielenosoitukset kuitenkin alkoivat. Nuori kirurgiksi valmistunut Modi suoritti harjoittelujaksoaan Latakian sairaalassa. Sinne vyöryi yhtäkkiä mielenosoituksissa loukkaantuneiden aalto, ja sairaalan valtasivat satapäiset turvallisuusjoukot. Kaikki oli epäuskoa, sumua ja kaaosta.

Huomasin vähitellen, että suuri osa sairaanhoitajista oli lakannut tekemästä työtään kunnolla. He halusivat, että mielenosoittajat kuolevat! Hoitajat olivat valtaosin Assadin kannattajia ja pitivät mielenosoittajia likaisina ja vaarallisina hylkiöinä, äärisunnimuslimeina, joiden tuleekin kuolla. Olin järkyttynyt.

Potilaitten hoitoa laiminlyötiin, vakavasti loukkaantuneita pahoinpideltiin, heitä jopa katosi. Modi alkoi matalaa profiilia pitäen auttaa salaa näitä potilaita, pystyi jopa joitakin kotiuttamaan ohi tyrannian. Pelko kiinnijäämisestä kasvoi kasvamistaan. Myös Isisin rekrytoijat ottivat puhelimitse yhteyttä ja uhkailivat. Sitten tapahtui väistämätön: Modi pidätettiin. Kahden kuukauden tutkintavankeuden aikana häntä kidutettiin säälimättömästi. Hän menetti suuren osan hampaistaan ja yritti vetää murtuneita sormien luitaan paikoilleen.

Mietin, miten he voivat elää näin. He tulevat töihin autollaan kuin kuka tahansa. He parkkeeraavat virastotalon pihalle, astuvat sisään ja alkavat töihinsä, kiduttavat ihmisiä. Töistä tullessaan he menevät kotiin, ehkä perheensä luokse, syövät aterian ja menevät nukkumaan. Kuinka joku pystyy elämään näin? En pysty käsittämään sitä, en.

Modin perheellä oli varallisuutta ja äidin maksamien lahjusten ansiosta Modi pääsi tavalliseen vankilaan ja vihdoin vuoden kuluttua sieltä vapaaksi. Mutta häntä ja koko perhettä vahdittiin ja puheluita kuunneltiin. Ainoa mahdollisuus oli pako. Modi lähtee äitinsä kanssa vaaralliselle pakomatkalle, joka kulkee Isisin ja Vapaan Syyrian joukkojen alueitten halki. Ja pääsee kuin ihmeen kaupalla Turkin puolelle.

Mutta Turkissa on 2 miljoonaa syyrialaispakolaista ja täysi kaaos. Modin toiveet lääkärintyöstä - tai edes jonkunlaisesta työstä - romuttuvat kerta toisensa jälkeen. Asuntona on jäätävä kallis koppero. Sata työpaikkahakemusta ja aina vesiperä. Pikku hiljaa Modille valkenee, että Turkissa ei ole syyrialaisille tulevaisuutta. On pakko päästä Eurooppaan. Mutta lailliset reitit ovat tukossa. Ainoa keino on turvautua ihmissalakuljettajiin.

Numeroita kuoliaaksi kidutettuina, numeroita sairaalaan tuotuina potilaina, numeroita Eurooppaan epätoivottuina tulijoina, numeroita miljoonina ulkomaille paenneina. Emme ole enää ihmisiä, syyrialaisilla ei ole enää nimiä. Olemme vain numeroita.

Ensimmäinen yritys päästä laittomasti Eurooppaan epäonnistuu viikkojen tuskastuttavan odottelun jälkeen. Toisella kertaa Modi rantautuu Marmariksen kautta Rodokselle, vaikka laiva ajaa karille kapteenin ja miehistön hylättyä sen ajelehtimaan.

Me turvassa olevat järkytymme muutamiksi päiviksi luettuamme Välimerellä hukkuneista laittomista pakolaisista. Tai luettuamme taistelujen tappamista siviileistä Syyriassa tai muualla. Miljoonat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat helposti kasvotonta massaa. On helppo sivuuttaa, että jokainen näistä miljoonista tapauksista sisältää järkyttävän yksilötason tragedian. Tragedian joka ei ole ohimenevä, vaan joka kestää koko tuon ihmisen iän ja seuraaville sukupolville.

Tämän kirjan luettua pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suunnaton inhimillinen hätä säilyy kauan muistissa. Tärkeä puheenvuoro Lotta Nuotiolta.

Lotta Nuotio

Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta

Otava 2016

★★★★

Arvostelukappale. Kiitokseni Otavalle.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

8 / minulle uusi kirjailija,  4 / pakolaisesta kertova kirja