Kuvataiteilija-kirjailija Heikki Kännö (s. 1968) on visuaalinen näkijä, joka pyörittää lukijaa maailmoissaan kuin alati kiihtyvän tornadon silmässä. Esikoisteos
Mehiläistie (2017) oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon sekä Tulenkantaja- ja Tähtivaeltaja-palkintojen saajaksi.
Sömnö perustuu kirjailijan omaan ilmestysmäiseen näkyyn, jossa valkoisiin vaatteisiin pukeutunut mies seisoi tukka hulmuten myrskyssä ulkosaariston kalliolla Wagnerin pauhatessa taustalla.
”Miehen silmissä kiilui hulluus, ja hän oli vakuuttunut kykenevänsä manipuloimaan todellisuutta maalaustensa avulla.” Sömnö on huimaavan mielikuvituksen tuote ja tarinankerronnan taidonnäyte. Se on kirja, joka venyttää genrerajoja ja polveilee pääjuonesta kiinnostaville sivupoluille. Kännö sekoittaa sukusaagaansa faktaa ja fiktiota, ropsauttaa mausteeksi fantasiaa ja mystiikkaa - ja kuorruttaa kaiken käsittämättömällä mielikuvituksellaan.
Kännö on kirjoittanut tätä teosta 11 vuotta, rinnan esikoisteoksen kanssa, ja lukenut kymmeniä lähdeteoksia perehtyen 1900-luvun aatevirtauksiin, Wagnerin oopperoihin, siirtomaavallan karmeisiin puoliin, natsien toimintaan Euroopassa. ym.
Sammakon Sanomien mukaan tekeillä on tetralogia, ja kolmas osa jo lähes valmis ja neljättä aloitettu.
Sömnö - suomeksi osuvasti Unien saari - on yksi tämän vuoden Runeberg-palkintoehdokkaista. Raati totesi kirjasta:
”Herkullisesti härnätty lukija voi vain nauraa niin kuin vuoristoradan siinä silmukassa, jossa roikutaan pää alaspäin.” Toivon
Sömnölle menestystä!
Elämäkerturi Isak Severin on kuin Kännön alter ego: henkilö, joka ei jätä yhtään kiveä kääntämättä eikä yhtään polkua tutkimatta. Severiniä on kieputtanut jo kymmenisen vuotta kulttimaineeseen nousseen kuvataiteilijan Werner H. Bergerin elämäkerta ja hänen monijäsenisen sukunsa tarina. Severin haluaa selvittää Wernerin isoisän Samuel Schmalin elämäntarinan ymmärtääkseen, miksi Werner on sellainen kuin on. Samuel, pahoinpidelty wieniläinen puoliorpo päätyi 1800-luvun lopulla ensin Belgian Kongoon, josta löysi vaimon ja jossa teki bisnestä ja hurahti elämäniäksi
Simon Kimbangun (1887-1951) omintakeiseen uskonlahkoon. Maan levottomuudet pakottivat palaamaan Itävaltaan, mutta kohta Anschlussin tuomia natseja oli paettava väärennetyillä passeilla Ruotsiin. Näin Schmaleista tuli Bergereitä - ja ruotsalaisia.
Eksentrinen, paljain jaloin kulkeva ja trumpettia soittava isoisä Samuel oli Wernerin läheisin ihminen, jolta poika peri kiinnostuksensa mystiikkaan ja Wagnerin musiikkiin. Werner oli luova nero, joka kantoi omissa geeneissään alttiutta hulluuteen ja nosti omaksi gurukseen armenialais-kreikkalaisen
G. I. Gurdjieffin (1866-1949). Gurunsa enneagrammeihin perustuva Bergerin suvusta kertova ooppera Kinshasassa oli jo ikääntyvän Wernerin suuruudenhullu elämänhuipennus. Wernerin naissuhteita väritti nuorena poikana koettu rakkaus Manishaan, isän nuoreen vaimoon. Kaikissa naisissa hän etsi tämän piirteitä ja kuvasi Manishaa töissään. Kuolemanpelossaan ja Gurdjieffin oppeihin nojaten vanha ja sairas Werner uskoi saavansa ikuisen elämän kuvasta kuvaan nuorentuvan omakuvasarjan avulla. Hän työskenteli Sömnön ateljeessaan vimmaisesti ja ämyrit huudattivat Wagnerin Nibelungenin sormusta ja Götterdämmerungia yli ulkosaariston.
Kirjan loppuhuipennus Sömnön saarella oli varsinainen spektaakkeli - loistavan visuaalinen, jännittävä ja dramaattinen.
Mitä Sömnössä tapahtui todella?, kirkuivat lööpit myöhemmin ja elämäkerturi Severin totesi, ettei se todennäköisesti selviä ikinä. Kännö luo mahtavan fiktion ja faktan kudelman, aukottoman ja mielikuvituksellisen sukutarinan, johon historian todelliset henkilöt (jopa prinsessa Madeleine) sekä tieteen kehitys, New Age ja enkeliusko istuvat saumattomasti. Loistokkaan ja polveilevan tarinan lisäksi Kännön kieli on riemastuttavan rikasta ja nautittavaa. Kirja on yli 500-sivuinen, mutta taitavasti punottu jännite ei juuri hiipunut. Huikea
Sömnö kuuluu kirkkaasti tämän vuoden lukuelämysteni kärkijoukkoon.
Heikki Kännö
Sömnö
Kansi
Sammakko 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________
Todellisetkin hahmot uivat fiktion vietäviksi ja sulautuvat kirjailijan mielikuvituksessa yhdeksi valtavaksi oopperaksi, joka tulvii viitteitä kirjallisuushistoriaan, kuvataiteisiin, maailmanselityksiin, filosofisiin koulukuntiin ja okkultistisiin teorioihin.
