Ángela Vallvey - No lo llames amor

No lo llames amor - Älä sano sitä rakkaudeksi
Omasta hyllystä.
Ediciones Destino 2004
**

Luin hyllystä Ángela Vallveyn sarkastisen pikku kirjasen - No lo llames amor. Kirja on minulle kulkeutunut varmaankin espanjanryhmäni vapaasti otettavien kirjojen pöydästä. Mitähän tästä sanoisin?

Täysin absurdeja pieniä cuentecitoja rakkaudesta. Olivathan ne mielikuvituksella keksittyjä, mutta minusta eivät olleet tästä maailmasta. Voi olla, että minulla on tällaiseen liikaa ikää ja jalat liian tiukasti maassa.  Ei siis sykähdyttänyt enkä suosittele. Mutta ehkä nuorempi lukija näistä innostuu...

Sobre gustos no hay nada escrito!

lmeisesti tämän vuonna 1964 syntyneen kirjailijan teoksia ei ole suomennettu, vaikka hän on ollut varsin tuottelias:

Kippel y la mirada electrónica 1995

Capitales de tiniebla 1997

Vida sentimental de Bugs Bunny 1997

Donde todos somos John Wayne 1997

El tamaño del universo 1998

A la caza del último hombre salvaje 1999

Vías de extinción 2000

Extraños en el paraiso 2001

Los estados carenciales 2002

No lo llames amor 2004

La ciudad del diablo 2005

Todas las muñecas son carnívoras 2006

Muerte entre poetas 2008

El hombre del corazón negro 2011

La velocidad del mundo 2012

Mientras los demás bailan 2014

El arte de amar la vida 2015

Mutta ei pitäisi tietenkään tuomita kirjailijaa yhden lukukokemuksen perusteella. Päätänkin suoda hänelle uuden mahdollisuuden ja tilata vaikka tuon uusimman teoksen seuraavalla kerralla kun asioin Casa del Librossa.

Isabel Allende - El amante japonés

Alman ja Ischimein koskettava rakkaustarina

Aivan ihastuttava kirja ja kaunis rakkaustarina. En malttanut kesken jättäkään, vaan luin parissa päivässä. Aikamoisen henkilökavalkadin Allende marssittaa teoksen sivuille. Uskomattomia juonenkäänteitä, mutta silti kerronta soljuu mukavasti. Aivan loppuun asti pysyi mielenkiinto yllä, koska ei voinut yhtään aavistaa mitä tuleman pitää.

Päähenkilö on juutalaistyttö Alma, joka lähetettiin Varsovan getosta 1939 San Fransiscoon sukulaistensa hoiviin. Alma päätyi varakkaaseen yläluokkaiseen Belascon perheeseen. Perheellä oli japanilainen puutarhuri, jonka poikaan Ischimeihin Alma rakastui. Nuoret joutuivat vuosiksi eroon toisistaan, kun Yhdysvallat sijoitti internaatioleireille rannikon japanilaiset. Pelättiin 'keltaista vaaraa' Pearl Harborin iskun jälkeen.

Alma ja Ischimei kokivat vuoden intohimoisen rakkauden. 1950-luvun alussa eri rotuisten ja eri yhteiskuntaluokista olevien nuorten kohdalla avioliitto ei tullut kyseeseen. Alma avioitui toisen kanssa. Se oli tavallaan yhteistyö- ja avunantosopimus, enemmän ystävyyttä kuin intohimoa. Mutta Alman ja Ischimein rakkaus ei kuihtunut. Se roihusi kuolemaan asti. Kaunista ja koskettavaa.

Tämäkin kirja kohensi yleissivistystäni. Ehkä japanilaisten internaatioleireistä koulussa puhuttiin, mutta aktiivisessa mielessäni ne eivät enää olleet. Toisen maailmansodan mielettömyyksistäkin on hyvä lukea aina silloin tällöin. Ja on hyvä todeta, että suvaitsevaisuudessa on sentään hiukan edistytty, esim. homoseksuaalien kohdalla.

En avaa juonta tämän enempää. Kun kirja ilmestyy suomeksi jonain päivänä, kannattaa ehdottomasti lukea. Suuri rakkaustarina, joka kesti elämän koukerot ja maailman melskeet.

El amante japonés

Plaza & Janés 2015

Japanilainen rakastaja, ei suomennettu vielä
*****

Lainattu kirjastosta.

Isabel Allende - La isla bajo el mar

Kirja kertoo Zarité-nimisen mulattiorjan tarinan. Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopun Haitiin, joka oli tuolloin Ranskan siirtomaa. Saarella oli isoja sokeriruokoplantaaseja, joita hoidettiin yli puolen miljoonan orjan avulla. Orjien kohtelu oli epäinhimillistä ja raakaa. Tilanne kehittyi lopulta kaiken tuhoaviksi orjakapinoiksi.

Oli työlästä saada otetta kirjasta ensimmäiset 250 sivua. Liikaa yksityiskohtaista selontekoa kapinoinnista, plantaasien raaoista päällysmiehistä ja voodoon jumalista. Mutta sitten kirja muuttui mielenkiintoiseksi toisiinsa kietoutuneitten ihmiskohtaloiden kuvaukseksi.

Kun orjuutta vastaan nousseet orjat polttivat kaikki plantaasit ja Le Capin maan tasalle, valkoiset muuttivat kotiorjineen New Orleansiin, koska Louisianakin kuului tuolloin Ranskalle. Zaritén isäntä oli plantaasinomistaja Valmorain, jolle tämä synnytti 2 lasta. Oli kurtisaani Violette, tuon miehen rakastajatar... Oli Valmorainin mielenterveytensä menettänyt vaimo Eugenie, jota Zarité hoiti vuosikaudet. Oli kapinajohtaja La Liberté eli neekeriorja Gambo. Ja muitakin värikkäitä henkilöitä, joiden kohtaloita kirja seurasi useita kymmeniä vuosia. Lopulta Zarité sai vapautensa, orjuus jäi taakse.

Haiti itsenäistyi Ranskasta 1804. Haitin esimerkki rohkaisi orjien itsenäistymispyrkimyksiä muissakin maissa. Niinpä Haitia rangaistakseen siirtomaavallat ja Yhdysvallat asettivat maan tiukkaan kauppasaartoon. Maa on pysynyt hyvin köyhänä ja sen poliittiset olot epävakaina. Vuoden 2010 maanjäristys tuhosi Haitin jo ennestäänkin surkean talouden.

Yleissivistykseni parani, kirja oli viihdyttäväkin ja herätti ajatuksia.

Tiesitkö sinä, että voodoo on Haitissa virallinen uskonto katolilaisuuden rinnalla?

La isla bajo el mar

Plaza & Janés 2009

Saari meren alla, ei suomennettu
****

Lainattu kirjastosta.

Mainio Fred Vargas

Vuonna 1957 syntynyt ranskatar Fred Vargas on yksi Keski-Euroopan suosituimpia dekkaristeja. Hänen oikea nimensä on Frédérique Audoin-Roizeau ja hän on siviiliammatiltaan keski-aikaan ja eläinten luihin erkikoistunut arkeologi. Hänen dekkareittensa tapahtumat sijoittuvat Pariisin esikaupunkeihin ja lähiöihin. Useissa päähenkilönä on komisario Adamsberg, jolle sattuu ja tapahtuu.

Minä pidän rentouttavista, hyvin kirjoitetuista dekkareista. Ja juuri tätä Fred Vargas tarjoaa! Huumoria, mielikuvitusta, rentoutumista vakavamman lukemisen välillä.

Vargas on uskomattoman tuottelias. Tässä listaa hänen suomennetuista teoksistaan. Kaikki on suomentanut Marja Luoma ja kustantaja on Gummerus.

KOMISARIO ADAMSBERG -SARJA
Sinisten ympyröiden mies. (L'homme aux cercles bleus, 1991). Gummerus, 2007.
Kuriton mies nurin. (L´homme à l'envers, 1999). Gummerus, 2006.
Painu tiehesi ja pysy poissa. (Pars vite et reviens tard, 2001). Gummerus, 2005.
Neptunuksen sauva. (Sous les vents de Neptune, 2004). Gummerus, 2017.
Ikimetsän sydän. (Dans les bois éternels, 2006). Gummerus, 2008.
Jalattomat, elottomat. (Un lie incertain, 2008). Gummerus, 2010.
Normandialainen tapaus. (L'armée furieuse, 2011). Gummerus, 2013.
Hyisiä aikoja. (Temps glaciaires, 2015). Gummerus, 2016.
Kalmankuoriaiset. (Quand sort la recluse, 2017). Gummerus 2018.


KOLME EVANKELISTAA -TRILOGIA
Pystyyn, kuolleet!. (Debout les morts, 1995). Gummerus, 2002.
Ei takkaa, ei tupaa. (San feu ni lieu, 1997). Gummerus, 2003.



Oletko sinä lukenut Vargasia? Jos et, kannattaa tutustua!

Adiós Henning Mankell

Kirjailija Henning Mankell kuoli 5.10. Göteborgissa 67-vuotiaana. Hän sairasti levinnyttä keuhkosyöpää. Mankell on Pohjoismaisen novela negran kiistaton kuningas: kirjoittanut yli 40 dekkaria ja romaania, joita on käännetty yli 40 kielelle ja myyty miljoonia kappaleita. Tuotantoon kuuluu myös lastenkirjoja ja näytelmiä. 1970-luvulta lähtien Mankell osaksi asui ja vaikutti Mosambikissa, Maputossa, jossa hän johti Teatro Avenidaa.

Jokainen on varmasti törmännyt Mankellin luomaan etsivähahmoon Kurt Wallanderiin - jos ei kirjoissa, niin sitten elokuvissa. Itse olen lukenut Mankellia sekä suomeksi että espanjaksi, luultavasti en yhtään ruotsiksi. Omaan makuuni monet hänen Wallandereistaan olivat erittäin julmia ja raakoja. Mutta minä elänkin Suomen lintukodossa, josta maailman todellinen julmuus on kaukana.

Tässä listaa muutamista Wallandereista:

• Kasvoton kuolema - Mördare utan ansikte 1991
• Riian verikoirat - Hundarna I Riga 1992
• Hymyilevä mies - Mannen som log 1994
• Väärillä jäljillä - Villospår 1995
• Viides nainen - Den femte kvinnan 1996
• Askeleen jäljessä - Steget efter 1997
• Palomuuri - Brandväg 1998
• Valkoinen naarasleijona - Den vita lejoninnan 1993
• Rauhaton mies - Den orolige mannen 2009
• Haudattu - Handen 2013

Lokakuussa Isabel Allendea

Lainasin lokakuun lukemisiksi kirjastosta 6 Isabel Allenden kirjaa. Törmäsin häneen pari vuotta sitten aivan sattumalta ja ihastuin ikihyviksi hänen mielikuvitukselliseen tyyliinsä. Tosin olen lukenut teoksia väärässä järjestyksessä. Olisi pitänyt aloittaa Henkien talosta tai Paulasta, koska kirjailija luo niissä katsauksen koko elämäänsä, lapsuuteensa ja originelliin sukuunsa. Vuonna 1942 syntynyt Allende asuu tätä nykyä Kaliforniassa. Maanpaossa eläminen on vaikuttanut vahvasti hänen elämäänsä, joutuihan hän perheineen pakenemaan Chilestä jo Pinochetin sotilasjuntan alkuvuosina 1970-luvulla.

La casa de los espíritus *****
Kustantaja Debolsillo

1983 Henkien talo, suomennettu

Voiko kellään oikeasti olla näin sekopäistä sukua?! Allende löytää isoisoäitinsä ja muiden sukunsa naisten päiväkirjoja ja pohjaa teoksen niihin marssittaen esiin toinen toistaan erikoisempia persoonia ja ihmiskohtaloita.

Paula****
Kustantaja Plaza & Janés

1994, suomennettu

Allenden 28-vuotias tytär sairasti perinnöllistä porfyriaa. Ei saatu koskaan selville miksi hänen kohdallaan sairaus oli vaikea ja johti koomaan. Allende viettää liki vuoden tyttärensä sairasvuoteen äärellä kirjoittaen tälle kirjeissä omaa ja sukunsa tarinaa. Minusta Paulaa pidettiin hengissä liian kauan, mutta teos oli riipaisevaa luettavaa.

Mi país inventado***
Kustantaja Areté

2003, Kuviteltu kotimaani, ei suomennettu

Maanpaossa vuosikaudet elänyt Allende kertoo synnyinmaastaan Chilestä. Sanojensa mukaan ei kuitenkaan ole varma mikä on totta, mikä kuvitelmaa. Minua viehätti sarkastinen ote.

Suomennetut teokset
Henkien talo - La casa de los espíritus 1982
Rakkaus ja varjo - De amor y de sombra 1984
Eva Luna 1985
Eva Lunan rakkaudet - Cuentos de Eva Luna 1989
Ääretön suunnitelma - El Plan Infinito 1991
Paula 1994
Rouva Fortunan tytär - Hija de la Fortuna 1999
Auroran muotokuva - Retrato en Sepia 2000
Petojen kaupunki - La ciudad de las bestias 2002
Kultaisen lohikäärmeen valtakunta- El Reino del Dragon de Oro 2003
Pygmien metsä - El bosque de los pigmeas 2005
Zorron tarina - El Zorro, comienza la leyenda 2005
Sydämeni Inés - Inés del alma mia 2006

On kirjojen aika

Keväällä luettuja...

Kesäni kuluu tiiviisti puutarhassa. Olen ulkona aamusta iltaan eikä aikaa tai energiaa kirjoille ole. Mutta kun puutarha on paketoitu talviasuun on aika järjestää lukunurkka kutsuvaksi, lainata kirjastosta iso pino luettavaa ja aloittaa syksyn ja talven lukuilo.

Tällä hetkellä luen pääsääntöisesti espanjaksi. Opiskelin espanjaa jo opiskeluaikoina ensimmäisen mieheni kanssa. Sittemmin kieli on välillä ollut tauolla vuosikausia pulpahtaakseen taas pinnalle. Nyt se on ollut aktiivisen intohimoni kohde jo useamman vuoden.

Espanjankielellä lukemisen aloitin käännetyistä Agatha Christien dekkareista. Kielitaidon karttuessa rohkenin tarttua alkuperäiskieleen, espanjalaisiin ja Etelä-Amerikkalaisiin kirjailijoihin. Ne veivätkin minut mukanaan uusiin kulttuureihin ja elämyksiin. Mielenkiintoista ja lumoavaa.

Ei ole käsitystä kuinka monta romaania olen espanjaksi lukenut. Niitä on kymmeniä ja taas kymmeniä. Kaikkien kirjailijoiden nimetkään eivät ole jääneet mieleeni, mikä sinänsä on harmi. Ehkä tämä blogi pitää heidätkin järjestyksessä... Syksyn ensimmäinen lainapinoni käsittää 6 lukematonta Isabel Allenden kirjaa. Oikein odotan niihin paneutumista, sillä tähän maagisen realismin taitajaan olen jo aiemmin tutustunut ja häneen tykästynyt.

Oletko sinä lukenut Isabel Allenden kirjoja?