Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki

Kiitän Marikaa tästä loistavasta lukuvinkistä, sillä Suruttoman kaupungin sivuilla 1920-luvun Helsinki todella heräsi eloon. Ehkei Helsinki niin iloinen ollut, mutta kuohuva se kyllä oli. Sisällissota oli takana, kaupunki kehittyi valtavin harppauksin ja ihmiset imivät itseensä kiihkeästi kaikki maailmalta rantautuvat virtaukset. Tämä kymmenluku on kiehtonut kirjailijoita: Kjell Westön Missä kuljimme kerran on edelleen vahvasti mielessäni ja Suruton kaupunki vahvisti värikästä aikakauden kuvaa. Myös Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja ajoittuu 20-luvulle, samoin Nina Hurman Noir-dekkarit.  Oli hienoa saada lukea lisää tuon ajan maailmankuvasta ja ilmiöistä.

Kieltolaki saa paljon tilaa kirjassa, piinasihan se helsinkiläisten ja koko maan elämää pitkään ja hartaasti. Sanonta taskumatti ilmeisestikin juontaa juurensa kieltolain isäksi tituleeratusta Matti Helenius-Seppälästä... Kiivas polemiikki puolesta ja vastaan vyöryi lehdistössä, kirjallisuudessa ja kupleteissa. Salakapakat täyttyivät illasta toiseen ja riehakas meno kovaa teetä juoden  sai ihmiset valtoihinsa. Raittiusvalvojien keinot olivat surkuhupaisan heikot. Samanaikaisesti apteekit jakoivat laillisesti tuhansia pulloja huippukonjakkia, laatuviinejä ja virolaista pirtua. Aikamoista menoa!

Raittiusvalvojat nuuskii ja tonkii, Suomenlahdella uistaa ja onkii
ja heittävät pitkää siimaa, näin etsivät kanisterimiinaa.
- Tatu Pekkarinen 1919 -

Jazz ja kupletit valtasivat kaupungin. Salakapakoissa juhlittiin, juovuttiin ja tanssittiin aamuun asti, kokaiiniakin kaupungissa tavattiin. Naisten helmat lyhenivät ja savuke ilmaantui holkkiin, elokuvissa lumouduttiin Rudolf Valentinosta. Moderneja jazztyttöjä ja meikkaavia jazzpoikia halusivat olla nuoret ja dekadentit!

Sukupuolten välinen kanssakäyminen vilkastui ja seksuaalimoraali löystyi, ja se näkyi myös rikoslaissa. Vuonna 1926 poistettiin rikosluettelosta salavuoteus eli esiaviolliset suhteet. Jos toinen osapuoli oli naimisissa, kyse oli edelleen rangaistavasta huorinteosta.

Autojen määrä kasvoi, liikennesääntöjä rustattiin, katuverkosto oli kovilla ja jalankulkijat vaarassa. Suuri nimistöntarkistus saatiin päätökseen 1928, jolloin melkein kaikki Venäjään viittaavat kadunnimet muutettiin suomalaisiksi. Kadunnimien muutosinto oli saanut alkunsa Kallion Linjojen nimien muutosvaatimuksesta, mutta ne jäivät ennalleen.

Mainonta otti ensiaskeleitaan ja reklaamit loistivat talojen julkisivuissa. Hotelli Torni ja Stockmann valmistuivat, Stadionia suunniteltiin. Taide, teatteri ja kirjallisuus olivat ajassa mukana, Tulenkantajat jäsenineen näkyivät yhteiskunnassa. Kirjassa vilisee tuon ajan kirjailijoita ja kulttuuripersoonia. Yksi josta oli pakko hakea lisää tietoa oli Minna Craucher, joka piti salonkia Freesenkadulla, toimi Lapuanliikkeessä ja oli vuosia Olavi Paavolaisen rakastajatar...

Pohjolan valkea kaupunki
Tämä vielä tänäänkin käytössä oleva Helsingin iskulause oli Suomen Kuvalehden tunnuslausekilpailun satoa vuodelta 1930.


Suruttoman kaupungin sivuilla 20-luvun Helsinki kuohuu ja sykkii. Tuntuu tapahtuvan todella paljon lyhyessä ajassa, Helsinki ei ole enää mikään syrjäinen maailmankolkka vaan osa Eurooppaa ja maailmaa. Kirjan runsas kuvitus on upeaa ja aikakautta elävöittävää. Erityisen hienoa minusta olivat runsaat viitteet ja sitaatit tuon ajan kirjallisuudesta. Sille joka haluaa tietää enemmän tuon ajan kirjailijapolvesta, Suruton kaupunki tarjoaa kiintoisia välähdyksiä ja mm. kattavan aikalaiskirjallisuuden lähdeluettelon. Hieno ja runsaasti faktaa sisältävä tietokirja Helsingin historiaan. Mika Tuomisen suunnittelema kirjan visuaalinen ilme kansineen ja otsikkofontteineen kuvaa erinomaisesti tuota aikakautta.

Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki

Wsoy 2016

Kirjastosta
_______________

Kirjan on lukenut myös Mai / Kirjasähkökäyrä

Filosofian tohtori Mikko-Olavi Seppälä (s. 1975) on tietokirjailija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen teatterihistoriaa, jota hän myös opettaa yliopistolla. Sittemmin Seppälä on kirjoittanut useita kulttuurihistoriallisia teoksia. Vuonna 2013 Seppälä julkaisi kiitetyn elämäkerran omasta isoäidistään runoilija Aale Tynnistä. Teoksen Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu hän kirjoitti yhdessä äitinsä Riitta Seppälän kanssa.

Pierre Lemaitre - Näkemiin taivaassa

Lemaitren muhkea Näkemiin taivaassa vie lukijan aluksi lyhyesti ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen taisteluihin ja sitten sodanjälkeiseen sekasortoiseen Ranskaan, jossa köyhät kärsivät, keinottelu kukoistaa ja huijarit haalivat voittoja. Kukkula 113:n järkyttävät tapahtumat yhdistävät kolmen nuoren miehen kohtalot iäksi. Kukkula 113, näyttämö ja roolitus:

Henri d'Aulnay-Pradelle
Rappiolle joutuneen aatelissuvun häikäilemätön vesa, sotasankari, kapteeniksi ylennetty. Sodan loppuvaiheessa ranskalaissotilaat olivat väsyneitä ja taisteluhaluttomia. Saadakseen miehensä ärsyyntymään ja hyökkäämään saksalaisia vastaan, Henri ampuu kylmäverisesti kahta omaa sotilastaan selkään, ja peittää tekemänsä murhan. Tästä lähtee romaanin tapahtumavyöry. Kukkula 113 vainoaa kaikkia lopun elämän.

Albert Maillard

Isästään orpo, äidin alati lyttäämä pankin kirjanpitäjä, köyhä kuin kirkonrotta. Albert on hiukan hidas ja jahkaileva päätöksissään, mutta rehellinen, vilpitön ja hyväntahtoinen. Kotona Pariisissa odottaa tyttöystävä Cécile, josta Albert on unelmoinut nämä neljä sodan vuotta. Albert todistaa luutnantti Henrin sotarikoksen, ja hautautuu mutavyöryn alle kukkula 113:n tapahtumissa.

Édouard Péricourt

Rikkaan perheen taiteellisesti lahjakas homopoika. Isä vaikutusvaltainen liikemies, vanhempi sisko Madeleine. Äiti kuollut, isän kanssa jatkuva sotatila. Édouard on iloinen, riehakas ja säkenöivä oman tiensä kulkija. Hän kaivaa paljain käsin Albertin esiin kukkula 113:n mutavyöryn alta. Albert pelastuu, mutta kranaatti räjähtää Édouardin kasvoissa tuhoten koko alaleuan. Miehestä tulee vaikeasti vammautunut morfiiniaddikti.

Kukkula 113:lla kokemansa kauhun johdosta Albert on ahdistunut ja säikky kuin haavanlehti. Mutta hän tuntee olevansa elämänsä velkaa vaikeasti loukkaantuneelle Édouardille. Albert järjestää tälle väärennetyn henkilöllisyyden ja nuoret miehet päätyvät sodan päätyttyä elämään yhdessä surkeisiin oloihin. Masentunut, morfiinista riippuvainen Édouard on täysin riippuvainen Albertista, joka raataa ja toimittaa morfiinia ystävälleen eksyen rikoksenkin poluille.

Toisaalla Henri on kokenut huikean rahatilanteensa kohenemisen ja sosiaalisen nousun: hän on nainut rikkaan Madeleinen, meidän Édouardimme siskon - mikä uskomaton yhteensattuma! Vaikutusvaltaisine suhteineen Henri on päässyt vihreälle oksalle ja pyörittää bisneksillään tuottoisaa rahasampoa. Loistavin urakka on suunnattomien sotilashautausmaitten perustaminen. Henri kehittää keinottelun ja ihmisten manipuloinnin huippuunsa.

Lemaitre kutoo uskomattoman hienon ja monisyisen tarinavyyhden, jonka keskiössä ovat sodan mielettömyys; taivaita hipova, kaiken kestävä ystävyys; sodanjälkeisen Ranskan yhteiskunnalliset mätäpaiseet. Juonikuviot tuntuivat varsin mielikuvituksellisilta, mutta Lemaitren mukaan ainakin osalla on todellisuuspohjaa. Kohtauksissa  on syvää inhimillisyyttä ja tuskaa, tarkasti havainnoituja mielenliikkeitä ja tunnereaktioita. Kirjailija ei myöskään säästele Édouardin vammoja ja groteskeja sotilashautausmaa-asioita kuvatessaan.

Lemaitren kritiikki sodanjälkeisen Ranskan politiikkaa kohtaan on jäätävää. Kahden kerroksen yhteiskunnassa valtaa pitivät peritty asema, raha ja hyväveliklubit, paarialuokan alinta kastia edustivat sotaveteraanit. Heistä ei huolehdittu, korvauksia vammoista ei maksettu ja he joutuivat elämään puilla paljailla yhteiskunnan hylkiöinä. Tärkeämpää kuin elävät, sodasta selviytyneet, oli perustaa suunnattomia sotilashautausmaita ja pystyttää muistomerkkejä kuolleiden kunniaksi. Tässä ilmapiirissä  häikäilemättömät keinottelijat menestyivät ja nettosivat osattomien hätää surematta.

Näkemiin taivaassa on loistava, kiinnostava, dekkarimaisen jännittävä ja muhkea romaani. Teos on aiheeltaan raskas. Raskautta lisää Lemaitren realistinen ja brutaali ilmaisu, etenkin Édouardin vamman kuvauksissa. Minusta vähempikin olisi riittänyt, vähemmälläkin olisi tullut selville miehen vamman kaameus ja vakavuus. Tekstin tyylissä oli jotain vanhahtavaa, mutta ehkä kirjailija sitä juuri hakikin. Kirjan Suuri Huijaus oli kerrassaan mainio juonikuvio, mutta Édouardin kohtaloon olisin suonut enemmän iloa - ja Lemaitren kerrontaan yleensäkin vähemmän brutaaliutta. Oliko kaikki tuo brutaalius tarpeellista?

Ajatuksia kirjasta muualla: Leena Lumi, Laura / Lukuisa, Marika / Oksan hyllyltä

Pierre Lemaitre
Au revoir là-haut 2013
Näkemiin taivaassa
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2014
***
Kirjastosta

Lemaitre-uutisia netistä:

• Näkemiin taivaassa laajenee lähivuosina trilogiaksi. Jostain luin tämän tiedon, mutten enää löydä mistä...
• Onko tämä 2. osa vai itsenäinen dekkari? Trois jours et une vie - Kolme päivää ja yksi elämä - ilmestyi 2016 ranskaksi. En löytänyt englanninnosta.
• Lisäksi suomentamatta on myös 2016 ilmestynyt Blood Wedding. Käännetty jo englanniksi.

Lukemani Lemaitret löytyvät täältä.

Kirja vieköön! - Näkymätön näkyväksi

Baba Lybeckin ensimmäinen Kirja vieköön! -ilta Savoyssa oli huikea elämys. Karismaattiset vieraat loivat kerran elämässä -tunnelman, talo oli täynnä ja ilta päättyi seisoviin suosionosoituksiin. Odotukset ovat siis korkealla. Pieni kurkistus siihen mitä seuraavassa illassa 15.2. tapahtuu. Teemana:

NÄKYMÄTÖN NÄKYVÄKSI

Kirjailijavieraiksi on kusuttu keskustelemaan

Merete Mazzarella, Koko Hubara, Venla Hiidensalo ja Mikko Rimminen. 

Heidän uutuusteostensa perusteella keskustellaan ainakin

elämän tarkoituksesta, monikulttuurisesta Suomesta ja rasismista 

- ja ties mistä muusta mielenkiintoisesta.

Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus / Tammi 2017

Merete Mazzarella (s. 1945) ei esittelyjä kaipaa, linkistä voit halutessasi lukea hänestä lisää. Ulla ehti Elämän tarkoituksen jo lukea, pieni sitaatti häneltä:

"Kirja on jaettu kappaleisiin, joita ovat mm. maailmankuva, sattuma, kohtalo, valinta, pahuus, anteeksianto, suru, myötätunto, hyvä elämä ja credo. Kovin uskonnollisena Mazzarella ei tuo itseään esiin kirjoissaan, mutta hän esittää myös oman uskontunnustuksensa kirjaamalla asioita, joihin uskoo ja jotka tekevät hänen elämästään mielekkään. Hän kokee tärkeäksi avoimuuden elämän moninaisuudelle, ystävyyden, keskustelun, toivon, arjen ja ihmettelyn."

Individualismi ei nykyään ole oman tien kulkemista, yksin mutta vahvana, vaan se on joukon mukana olemista.

Koko Hubara - Ruskeat tytöt / Like 2017

Ruskeat Tytöt -esseekokoelma on Hubaran esikoisteos ja ensimmäinen suomenkielinen kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Se perustuu samannimiseen, palkittuun blogiin ja käsittelee identiteettiä, kauneutta, hiphopia ja vanhemmuutta sukupuolen, etnisyyden ja luokan risteymästä käsin.

Koko Hubara (s. 1984) on Ruskeat Tytöt -blogin perustaja, vapaa kirjoittaja ja kääntäjä. Hän on työskennellyt kulttuurilehti Basson toimituspäällikkönä ja on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Hubara on syntyperäinen vantaalainen, kotoisin Viipurista, Kemijärveltä, Israelista ja Jemenistä.

Minä olen ihan koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta.

Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi / Otava 2017

Verevä historiallinen romaani taiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä. Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.

Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?

Venla Hiidensalo (s. 1975) pyrkii kirjoittamaan näkyväksi sitä mistä ei puhuta. Esikoisromaani  Mediahuora (2012) käsitteli julkisuuden kirjoittamattomia lakeja, toinen teos Karhunpesä (2014) puolestaan kansalaissodan ajoista nykypäivään jatkuvaa vaikenemisen ketjua perheessä. Hiidensalo toimii kirjallisuus- ja mediakriitikkona, kolumnistina ja vapaana toimittajana.

Mikko Rimminen - Maailman luonnollisin asia / Teos 2017

Berliinissä Elsa-Brändström-Strassella asuva Ernst käy päivittäin työpaikallaan, tekee päivittäin asioita ja "on". Hänen tekemisensä työpaikalla ovat hieman hämärän peitossa, mutta eräänä aamuna alkavat tapahtumat vyöryä. Ernst ohjataan kellarilaboratorioon vartioimaan salaperäistä "kuutiota". Samaan aikaan toisaalla tai ihan eri aikaan samassa paikassa tai jossakin näiden yhdistelmässä ruotsalainen laupeudensisar Elsa Brändström hoitaa sotavankeja Siperiassa.

Aika, paikka ja etäisyys töykkyilevät sinne ja tänne kuin oltaisiin mustan aukon likipiirissä. Mitä tavallinen virkamies voi sille, että koko kertomus on vaarassa mupeltua pilkkeeksi häränpyllyyntyneiden luonnonlakien ja merkkijärjestelmien keskellä? Kuka tekstiä sabotoi ja kuka hallinnoi? Jotain tekemistä kaikella on merkillisen kuution kanssa.

Rimmisen (s. 1975) Pussikaljaromaanista (2004) tuli arvostelu- ja myyntimenestys. Romaani sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Pölkky (2007) oli niin ikään arvostelumenestys; Nenäpäivä (2010) voitti Finlandia-palkinnon; Hippa (2013) keräsi kiitoksensa myös. Rimmisen kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Kirjailijoiden uutuuskirjojen tekstejä tulkitsevat 

Kati Outinen, Taisto Oksanen ja Laura Eklund Nhaga.

Hieno Kirja vieköön! -ilta luvassa.
Vain 2 viikkoa enää. Minulla on jo lippu, entä sinulla?