Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Olen irtileikattu kuin paperinukke.

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Suomen supernaisia -lastenkirjasarjassa on juuri ilmestynyt kolmas osa Eeva! Ihastuttava kirja sopii kaikille Eeva Kilven ihailijoille ja isoäideille luettavaksi lastenlasten kanssa. Me kaikki tiedämme, miten paljon evakkous ja sota ovat Eeva Kilven mieltä painaneet. Sotaa käsitellään tässäkin aukeaman verran, mutta ei liian pelottavasti: lentokoneet näkyvät, mutta pommit ovat pysähtyneet ilmaan - ehkä ne eivät putoakaan. Nykylasten isoisomummojen ja isoisoisien elämään ja Suomeen sota vaikutti ja siitä ja muista pelottavista asioista voi turvallisesti keskustella lasten ja varhaisteini-ikäisten kanssa tämän kirjan äärellä.

Kirja on ohut, mutta muutamiin sivuihin ja lyhyisiin tekstinpätkiin Leena Virtanen on saanut olennaisimman Eeva Kilven elämästä ja Sanna Pelliccionin herkkä kuvitus tukee tarinaa. Kilpi sanoo kirjoittavansa, koska haluaa muistaa ja toteaa, että mummoilta voi joskus unohtua eiliset asiat, mutta vanhat asiat pysyvät muistissa. Tästä voi saada aiheen keskustella muistisairauksista, ehkä mummolla tai vaarilla on sellainen.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Kirja vie Eeva Kilven mukana myös luontoon ja metsään, luonnon- ja eläintensuojeluhan olivat jo varhain Kilvelle tärkeitä asioita. Yhdessä ihastuttavassa kuvassa isä pitää lapsiaan kädestä metsäretkellä ja kielot tuoksuvat. Eeva Kilven rakas piilopirtti oli Piskola, jossa hän on kirjoittanut useimmat kirjansa. Eeva! on viehättävä ja koskettava kirja. Minusta tämä on ihana lahja monenikäisille lapsenlapsille.

Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa, 

mie rakastin sinnuu ku kessää, 

mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii, 

mie rakastin sinnuu ku lapsiain.

Mie itkin sinnuu ku Karjalaa 

mie itkin sinnuu ku kottii, 

mie itkin sinnuu ku sitä yhtä poikaa 

joka lupas mutta ei tullut.

Mie nauroin sillo ku Karjalassa, 

mie nauroin sillo ku lapsena, 

mie nauroin sillo ku sen tytön kanssa 

joka kaikista valitsi minut.

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa, 

mie muistan sinnuu ku jouluu, 

mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu 

jota kenties ei ensinkään ollut.

Ja sielläkin kuulemma lehtii puut

ja sielläkin koivikot tuuhettuut

käki kukkuu sielläkin totta kai

- ja kui se nyt muuten vois olla?

Ja sieltäkin syksy ne lehdet vie

ja talvi ne lumella peittää

käet lentää sieltäkin etelään

kukat kuolee alle jään.

Mie rakastin sinnuu kuule silloin

ja taijan rakastaa vieläkin

kun elämän evakkon

yhä maailmalla kuljeksin.

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva! Kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat
Kuvitus ja kansi Sanna Pelliccioni
Teos 2020
Kustantajalta
_______________

Leena Virtanen (s. 1960) on vapaa toimittaja ja lastenkirjailija, joka on yhdessä Sanna Pelliccionin kanssa luonut suositun Suomen supernaisia -lastenkirjasarjan. Aiemmin Leena Virtaselta ovat ilmestyneet Salla Savolaisen kuvittamat kirjat Pikku Xing, Xing ja superkaverit sekä Xing ja sukulaiset. Hän pyörittää myös lastenkirjakauppa Toukkaa Helsingissä.

Sanna Pelliccioni (s. 1976) on palkittu kuvittaja, lastenkirjailija ja graafinen suunnittelija. Suositun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi hän tekee yhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa, suunnittelee lastennäyttelyitä, tekee seinämaalauksia, kuosisuunnittelua sekä kuvitettuja paperitarvikkeita ja keittiötuotteita.

Suomen supernaisia -sarja kustantajan sivuilla

Minna Canthista kertova sarjan ensimmäinen osa Minna! (2018) juhlisti Minna Canthin 175-vuotispäivää (19.3.2019) ja se valittiin yhdeksi vuoden kauneimmista kirjoista. 

Sarjan toinen osa Ellen! kertoo taidemaalari Ellen Theleffistä ja ilmestyi vuonna 2019.

Heine Bakkeid - Paratiisin kutsu

Viime vuoden Dekkariviikolla luin Heine Bakkeidin esikoisdekkarin Meren aaveet, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt oli vuorossa Thorkild Aske -dekkarisarjan kakkososa, Paratiisin kutsu, jonka kustantaja minulle ystävällisesti kesäyllätyksenä lähetti. Edellinen lukemani kirja & dekkari oli Håkan Nesserin Vasenkätisten seura, ja on todettava että Van Veeteren ja Thorkild Aske ovat henkilötyyppeinä kuin yö ja päivä.

En muista ykkösosasta aivan tarkkaan, miksi Aske on sellainen kuin on. Muistan, että hän ajoi huumepöllyssä kolarin, jossa kuoli hänen rakastamansa nainen, Frei. Aske tuomittiin vankilaan, jossa hän yritti tappaa itsensä hirttämällä; ei onnistunut, mutta hapenpuute aiheutti aivovaurion. Edellistä tapausta Pohjois-Norjassa tutkiessaan hän sai lisäksi harppuunan kasvoihinsa, joita koristaa nyt hirvittävä arpi fyysisine kipuineen. Psyykensä ja fyysisen terveydentilansa vuoksi Aske on koukussa kipulääkkeisiin ja rauhoittaviin. Hän käyttäytyy kuin narkomaani ja on valmis seksiin tulevan työnantajansa kanssa pillereitä vastaan.

Nainen on Norjan menestyneimpiin rikoskirjailijoihin kuuluva Milla Lind, joka tarvitsee kokenutta apua seuraavan dekkarinsa taustoituksessa. Kyseesä on moniosaisen dekkarisarjan päätösosa, joka tutkii oudosti kadonneita teinityttöjä. Aske oli itseasiassa pyrkimässä sairaseläkkeelle, mutta ottaa homman  psykiatrinsa Uffen suosituksesta. Aske suuntaa Stavangerista Osloon ja tapaa Lindin elämänkumppanin, kukkaessu päällä kotia hoitelevan ruotsalaisen Joachimin ja kaksi ympärillä pyörivää Drammenin poliisia. Aika nopsaan terävälle Askelle selviää, että Lind salaa jotain. Tapaus laajene kuin pullataikina, Aske on päästä hengestään ja useita kadonneiksi ilmoitettuja henkilöitä löytyy ’itsemurhan’ tehneinä. Johtolangat vievät Asken jopa Arkangeliin ja Pietariin ja hyytävä loppunäytös tapahtuu syksyisillä Lofooteilla.

Bakkeid tarjoilee lukijalle useammankin epäillyn, itse olin puolittain oikeilla jäljillä. Minua olisi miellyttänyt se, että nämä kaksi Drammenin poliisia olisivat nuoruudessaan sekaantuneet yhteen raiskausjuttuun, mutta niin ei ollut! Dekkari käynnistyi minusta melko hitaasti, mutta keskivaiheilla jännitys tiivistyi ja kerronta piti otteessaan. Lofoottien makaaberit tapahtumat ja tappelunnujakka oli hienosti kuvattu. Ihailin Asken terävää päättelykykyä ja kylmäpäisyyttä, joka kumpusi sarjamurhaajien haastattelukoulutuksesta Yhdysvalloissa. Epäuskottavaksi koin, että hyiseen veteen joutunut henkilö ei osoittanut hampaitten kalinaa kummempia hypotermian oireita.

Herkullinen sivujuoni oli Asken ja hänen entisen pomonsa Gunnar Oren suhde. Heitä yhdistää pitkä yhteistyö murhajutuissa sekä Asken ex vaimo Ann Marie. Traagisia tapahtumia seuratessa mietin sitä, mitenhän tosielämässä vastaavassa tilanteessa miehet suhtautuisivat. Yksi epäeettinen juttukin tapauksen loppuratkaisuihin liittyi. Paratiisin kutsu on kerännyt kiittäviä arvioita ja antisankari Askea on verrattu Nesbøn Harry Holeen. Minua tämä kakkososa ei lumonnut aivan ykkösosan tapaan, ja syyksi arvelen tuoretta Van Veeteren kuuntelukokemusta. Norja miljöönä on kyllä kiinnostava.

Heine Bakkeid - Paratiisin kutsu
Alkuteos Møt meg i paradis 2018
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
Into 2020
Kustantajalta
_______________

Kirjan ehti lukea myös Tuija

Norjalainen Heine Bakkeid yhdistää rikoskirjallisuu­teen kauhun aineksia hyytävän taitavasti. Hänen dekka­reidensa tummasävyistä maailmaa sävyttävät terävä tyyli, omaperäinen huumori ja ripaus yliluonnollista. Paratiisin kutsu oli vahva ehdokas vuoden 2019 par­haaksi norjalaiseksi rikoskirjaksi.

Dekkariviikkoa kirjablogeissa luotsaa Luetut.net / Mari

Håkan Nesser - Vasenkätisten seura

Luen dekkareita hyvin vähän nykyään, mutta Dekkariviikkoon pitää toki osallistua. Valitsin kuunneltavakseni Håkan Nesserin juuri ilmestyneen dekkarin Vasenkätisten seura. Nolo tunnustaa, että tämä on ensikosketukseni tuotteliaaseen Nesseriin, jonka Van Veeteren -sarjassa on ilmestynyt jo kymmenen osaa ja Barbarotti-sarjassa viisi. Lisäksi hän on julkaissut yksitoista muuta romaania, joihin tämä uusinkin näkyy Wikipedian mukaan lisätyn.

Viihdyin ja tykkäsin! Vasenkätisten seura on pitkä ja muhkea - 500 sivua ja kuunneltavia tuntejakin kiitettävästi. Hyytävää jännitystä Nesser ei tarjoile, kirjan imu on muussa. Nesser koukutti ja viihdytti elävillä henkilöhahmoillaan, hyvillä ja huumoripitoisilla dialogeillaan sekä taitavasti kudotulla juonellaan. Ihastelin myös Aleksi Milonoffin luontevaa ja sujuvaa suomennosta sekä Markus Bäckmanin ääntä, joka istui loistavasti kirjan tunnelmiin. Minusta tuntui kuin olisin kuunnellut laadukasta kuunnelmaa! Nesser rakentaa teoksen useamman aikatason varaan, jotka on otsikoin selkeästi erotettu. Lisäksi lukija saa tietää enemmän kuin visaista tapausta tutkivat Van Veeteren ja Barbarotti. Vaikka arvasinkin syyllisen, oli kiinnostavaa seurata, miten nämä legendaariset komisariot punoivat lankoja yhteen. Juoni on monimutkainen ja taidokas enkä halua paljastaa oikeastaan mitään. Sen sijaan sekoitan sinua tarkoituksella lisää runsailla henkilönimillä.

Ajatella, että vielä viisikymmenluvulla vasenkätisiä oppilaita yritettiin muuttaa oikeakätisiksi! Neiti Bolsterin vasemman käden pussin uhreiksi joutuivat Marten Winkelstroup & Reymus Fiste. Onneksi neiti Bolster kaatui portaissa ja kuoli, mutta opettajaansa suivaantuneet pojat perustivat salaseuran, johon liittyivät myös vasenkätiset Kune Blavatsky ja Behrensin kauniit identtiset kaksoset Clara & Birgitta. Myöhemmin seuraan otettiin vielä Quintus Maasenegger, vaikkei vasenkätinen ollutkaan. Kaikki teinivuodet, 60-luvun lopulle asti, porukka piti yhtä ja vietti aikaa luolassaan musiikkia kuunnellen ja kaljaa juoden.

Aikuisuus vei jokaisen omille tahoilleen, mutta syksyllä 1991 kaikki seuran jäsenet saivat kutsun Mollyn täysihoitolaan muistelemaan menneitä. Yöllä syttyi tulipalo, jonka raunioista löytyi neljä palanutta uhria, kolme miestä ja yksi nainen, mutta viidennen paikalla olleen ruumista ei löytynyt.  Pakosalla oleva on siis murhaaja, päätteli Van Veeteren kumppaneineen.  Mutta 2012 löytyy murhaajaksi luullun ruumis, ja se on ollut haudattuna maahan ikuisuuden. Paikalla oli siis myös joku kuudes? Töpeksitty on, ja raskaasti.

Tapauksen uudelleentutkintaan osallistuvat entiset kanssatöpeksijät: paikallinen, nyt jo hyvin iäkäs poliisipäällikkö Wilkersson ja hänen seuraajansa Radovich. Katse kiinnittyy Madeleine Ketenerin tapaukseen ja Leopold Kranskiin. Muita esille tulleita nimiä ovat salaperäinen Zink, Molly Hansen, kokki Volker Herman ja Julius Ignati. Eräältä vuokramökiltä Ruotsissa löytyy Maardamista kotoisin oleva yksityisetsivä Costadino Miller. On ilmeistä, että Miller liittyy jollain tavalla vuoden 91 tapahtumiin. Entinen nunnakin tunnustaa, mitä tietää luostarissa kasvaneesta Kristeristä. Kivan sekavaa, vai mitä!

Tapausta selvittelee kaksi epätavallista tiimiä: Van Veeteren ja vaimonsa Ulrike sekä Gunnar Barbarotti ja kollegansa Eva Backman. Heidän sanailuaan ja mielipiteenvaihtoaan oli riemastuttavaa kuunnella! Legendaarista ja erehtymätöntä Van Veetereniä kismittää ja hävettää niin maar vietävästi 21 vuoden takainen töpeksintä. Van Veeterenin 75-vuotispäivä on ovella, hän on juro ja jäärä ja tuntuu pelkäävän aika tavalla kuolemaa. Vastahakoista miestään inspiroi poliisityöhön innostuneesti suhtautuva, teräväpäinen vaimo Ulrike. Vaimo pitää miehestä huolta kuin äiti pojastaan, ruokkii Van Veeterenin harmaita aivosoluja vihjeillä ja kävelyttää tätä tuntikaupalla. Komisario Barbarotti ja Eva Backman taas ovat vastikään olleet salaisella automatkalla Italiassa. He ovat jäljittäneet siellä Barbarottin isää ja tällä työparilla on meneillään orastava romanssi. Mikäs siinä, Evahan on eronnut ja Barbarotti suree puoli vuotta sitten kuollutta vaimoaan Mariannea.

Olisihan Nesser voinut vähän tiivistää, mutta minä viihdyin loistavasti Vasenkätisten seuran, Van Veeterenin & Ulriken sekä Barbarottin & Evan ajatustenvaihtoa kuunnellessa. Riemastuttavaa dialogia, lämpimiä iäkkäämpien ihmisten parisuhteita eikä liiasta julmuudesta tietoakaan!

Håkan Nesser - Vasenkätisten seura
Alkuteos De vänsterhäntas förening 2018
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammi 2020
Äänikirjan lukija Markus Bäckman
_______________

Vasenkätisten seuran parissa viihtyi myös Tuija!

Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on yksi ruotsalaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Koulutukseltaan hän on äidinkielen ja englannin opettaja. Suomessa Nesserin tuotannosta tunnetaan parhaiten rikosromaanisarja, jonka pääosassa on komisario Van Veeteren. Sarja sijoittuu kuvitteelliseen Maardamin kaupunkiin jonnekin läntiseen Eurooppaan. Nesserin toinen suosittu sarja kertoo komisario Gunnar Barbarottista.

Dekkariviikkoa kirjablogeissa luotsaa siis Luetut.net / Mari