Kesäkuun luetut ja kulttuurimenot

Kesäkuu oli hieno kuukausi niin säitten kuin avautuvan Suomenkin puolesta. On voinut tavata perhettä ja ystäviä ja avata kulttuurikesänkin. Pääsin kuun alkupuolella muutaman kirjabloggarin kanssa tutustuman Eeva Joenpellon hulppeaan kotiin Vares-Kantolaan Sammatissa. Ihana oli käydä myös Ainolassa parin vuoden tauon jälkeen. Taidenäyttely Sininen planeetta Keravan Sinkassa ihastutti. Näyttely esittelee Kimmo Kaivannon kantaaottavaa taidetta ja myös viiden nykytaiteilijan kannanoton ilmaston puolesta. Näyttely on avoinna syyskuun lopulle, suositan.

Kesäkuun lukusaldoksi tuli 10 kirjaa (fifty-fifty paperi- ja äänikirjoja), ja tavalliseen tapaan valitsin niistä kolme elämyksellisintä.

Anna-Liisa Haavikko - Kaari **** Siltala 2021 #äänikirja

Anna-Liisa Haavikon elämäkerta historiallisen viihteen taitajasta Kaari Utriosta on paksu ja runsas ja Erja Manton lukemana kuuntelunautinto. Utrion tuotanto on mittava: 37 romaania ja lisäksi suuri määrä populaareja tietokirjoja. Kirja selvittää laajalti ja kiinnostavasti myös suomalaista kustannusmailmaa ja eloisasti Linnilän pariskunnan elämää Somerniemellä. Kaupunkilaistyttö Kaari kotiutui maalle ja on puhunut paljon maaseudun puolesta. Hän on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jonka tuotanto on myynyt hyvin ja joka on pystynyt elättämään itsensä kirjoittamisellaan.

Lukijat ovat rakastaneet Utrion kirjoja aina, mutta kritiikeissä niitä väheksyttiin. Utrion uran alussa viihdekirjallisuutta pidettiin vähempiarvoisena kuin ns. korkeakirjallisuutta ja häntä haukuttiin rouvaspornosta. Lunta tuli tupaan myös populaareista tietokirjoista, vaikka etenkin niistä ensimmäinen Eevan tyttäret oli suurmenestys. Kaari Utrion ahkeruutta, toimeliaisuutta ja räväkkyyttä on ihailtava. Hän on aina sanonut olevansa feministi ja tuonut esiin naisen alisteista asemaa kautta historian. Ja omasta kiinnostavimmasta historian aikakaudestaan keskiajasta hän piti kiinni, vaikka se ei ollut muodikasta. Voi vain ihmetellä (tai kauhistella) sitä valtavaa taustatyötä ja faktojen tarkistusurakkaa, joita jokainen romaani on vaatinut. 

 

Richard Osman - Torstain murhakerho **** Otava 2021 #äänikirja

Richard Osmanin Torstain murhakerho on megatapaus kaikkialla maailmassa. Minä näin dekkarin hyvin elokuvallisena ja Steven Spielberg onkin ostanut sen elokuvaoikeudet. Dekkarin tapahtumat sijoittuvat kauniissa maalaismaisemassa Kentissä sijaitsevaan Cooper’s Chaseen, joka on varakkaiden eläkeläisten luksusasuinalue. Nyt siellä asuu 300 vanhusta ja aluetta ollaan laajentamassa. Hanketta luotsaavat epämääräiset heput kohtaavat väkivaltaisen loppunsa ja Torstain murhakerholaiset astuvat remmiin.

 

Dialogit ovat herkullisia ja huvittavia ja ryhmän jäsenten persoonat mainioita. He ovat aina pari askelta edellä paikallisia poliiseja, Chrisiä ja Donnaa. Dekkarissa on kosolti hilpeitä kohtauksia. Poliisia naruttaakseen he tekeytyvät dementoituneimmiksi kuin ovatkaan ja tapaamme Joycen sekoittelemassa yhden avioparin tuhkia keskenään. Piti olla tarkkana: puolet kumpaakin tiikerinmuotoiseen peltipurkkiin ja toinen puoli viralliseen uurnaan. Dekkari oli hulvaton ja Jukka Pitkäsen lukemana nautinto. Kuoleman läheisyys leijuu asukkaiden ja ryhmän jäsenten yllä, mutta he nauttivat aivotyöstä, ystävistään ja viinistä niin kauan kuin elämää on. Ja hellyttävää rakkautta, sitäkin kirjassa on. 

Hanna-Reetta Schreck - Säkenöivät ja oikukkaat **** Like 2021

On hienoa, että Hanna-Reetta Schreck on valinnut kirjaansa nämä vähän tuntemattomammiksi jääneet kultakauden naiset. Kolme heistä muistetaan lähinnä aviomiestensä puolisoina: Siri von Essen August Strindbergin, Aino Järnefelt Jean Sibeliuksen ja Ellan de la Chapelle Albert Edelfeltin puolisona. Thyra Thesleff on jäänyt kuuluisan siskonsa Ellenin varjoon enkä minä oikeastaan tiennyt mitään itsenäisestä Alma Söderhjelmistä ja vain vähän Sigrid af Forsellesista. Kiinnostavia aikakauden naisia kaikki.

Kirjassa Schreck tuo lukijalle kunkin naisen pienoiselämäkerran ja puhuttelee heitä henkilökohtaisesti kirjeissään, jotka ovat tämän päivän naisen tervehdys menneitten aikojen sisarelleen. Samalla hän kuvailee fin de sièclen ilmapiiriä, asenteita ja ajatussuuntauksia. Kirjaa oli viehättävää lukea ja siinä on kaunis piirroskuvitus ja runsaasti valokuvia. Toisaalta oli rankkaa eläytyä näiden naisten elämään, sillä he olivat tästä päivästä katsottuna sukupuolensa vuoksi vailla todellista valinnanvapautta ja oman uran mahdollisuuksia. Nuoruuden itsenäisen elämän unelmat kariutuivat monella sovinismin ja sovinnaisuussääntöjen syövereihin.

 

MUUT KOTIMAISET

Suvi Ahola - Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? *** Wsoy 2021 #äänikirja

Ann-Luise Bertell - Oma maa *** Tammi 2021

Eeva Joenpelto - Ei ryppyä, ei tahraa **** Wsoy 1989 ❤︎

SusuPetal - Kolmas painos *** Kustantamo Helmivyö 2021 ❤︎

MUUT KÄÄNNÖSKIRJAT

Lucy Diamond - Rantakahvila ** Otava 2021 #äänikirja

Pascal Mercier - Sanojen paino *** Tammi 2021 #äänikirja

Ljudmila Ulitskaja - Sielun ruumis **** Siltala 2021 ❤︎

Ruusuistutukset eivät vielä olleet kukassa Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa,

mutta muhkeat sinisarjaruukut olivat upeita.

Kauniita luku- ja muita elämyksiä heinäkuuhun!