Anna-Liisa Haavikko - Kaari

Anna-Liisa Haavikon Kaari, elämäkerta historiallisen viihteen taitajasta Kaari Utriosta (s. 1942) on paksu ja runsas ja Erja Manton lukemana kuuntelunautinto. Eevan tyttäret löytyy omasta hyllystä, mutta muut anopilta perityt Utrion kirjat olen laittanut kiertoon jokusen niistä luettuani. En aiemmin tajunnutkaan Kaari Utrion tuotannon mittavuutta: 37 romaania ja lisäksi suuri määrä populaareja tietokirjoja. Kirjoittamisen ohessa Utrio on ehtinyt toimia presidenttien valitsijamiehenä, kunnallispolitiikassa ja aktiivisesti Somerniemen kyläyhdistyksessä. 

Utrion elämäntarina oli osaksi tuttua, mutta kirja selvittää laajalti ja kiinnostavasti myös suomalaista kustannusmailmaa ja eloisasti Linnilän pariskunnan elämää Somerniemellä. Kaupunkilaistyttö Kaari kotiutui maalle ja on puhunut paljon maaseudun puolesta. Kaari Utrio on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jonka tuotanto on myynyt hyvin ja joka on pystynyt elättämään itsensä kirjoittamisellaan. Pian valmistuttuaan historian maisteriksi Utrio halusi ryhtyä kirjailijaksi. Jo ensimmäisen avioliittonsa aikana hän kirjoitti kaksi romaania, synnytti kaksi poikaa ja vastasi pitkälti kodista upseerimiehensä ollessa työkokomennuksilla. Oriveden opiston kurssilla Kai Linnilä ja Kaari Utrio tutustuivat toisiinsa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka kumpikin oli vielä tahoillaan naimisissa. Pahat kielet väittivät, ettei parin suhde kauankaan kestäisi, muta väärässäpä he olivat. Rakkaus kesti Kai Linnilän monet projektit ja alkoholismin, taloudelliset haasteet ja valtavat remontit. Yhdessä he perustivat myös Amanita-kustantamon.

Kirja antaa loistavan kuvan kustannusmaailmasta ja viihdekirjailijan asemasta. Lukijat ovat rakastaneet Utrion kirjoja aina, mutta kritiikeissä niitä väheksyttiin. Utrion uran alussa viihdekirjallisuutta pidettiin vähempiarvoisena kuin ns. korkeakirjallisuutta ja häntä haukuttiin rouvaspornosta. Lunta tuli tupaan myös populaareista tietokirjoista, vaikka etenkin niistä ensimmäinen Eevan tyttäret oli suurmenestys. En tiedä, mikä käytäntö kustantamoissa nykyään on, mutta Utrio moittii monen teoksensa kohdalla niiden kansia ja kustantajan määräämiä nimiä. Esimerkiksi esikoisteoksensa Kartanonherra ja kaunis Kirstin (1968) nimestä hän ei pitänyt lainkaan. Uusintapainoksessa sen nimi on pelkkä Kirstin.

Koska isä oli Tammen perustaja ja sen ensimmäinen toimitusjohtaja Untamo Utrio, oli luonnollista että myös tyttären kustantajaksi valikoitui Tammi. Kirjassa sivutaan myös kiinnostavasti kustannuskentän muuttumista ja Bonnierin yrityskauppoja. Kaari Utrion ahkeruutta, toimeliaisuutta ja räväkkyyttä on ihailtava. Hän on aina sanonut olevansa feministi ja tuonut esiin naisen alisteista asemaa kautta historian. Ja omasta kiinnostavimmasta historian aikakaudestaan keskiajasta hän piti kiinni, vaikka se ei ollut muodikasta. Myöhemmässä tuotannossa on muutamia 1800-luvulle sijoittuvia epookkiromaaneja. Voi vain ihmetellä (tai kauhistella) sitä valtavaa taustatyötä ja faktojen tarkistusurakkaa, joita jokainen romaani on vaatinut. Mukaan pujahtaneet vähäiset virheet ovat harmittaneet pedanttia kirjailijaa suuresti.

Tänä päivänä kirjailija keskustelee lukijoidensa kanssa Facebookissa ja jakaa siellä historian tietämystään. Valtavan hieno ja eloisa elämäkerta ja ihailtava suomalainen naiskirjailija. Suositan ehdottomasti.

Anna-Liisa Haavikko - Kaari 
Siltala 2021
Äänikirjan lukija Erja Manto
_______________

Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäristä tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Utrio on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Naisasianaisena hän on herättänyt railakastakin vuoropuhelua.

Kaari Utrion tarina on osa suomalaisen kirjallisuuden ja kustantamisen historiaa. Isä Untamo Utrio oli perustamassa Tammea ja äiti, toimittaja Meri Utrio, suomensi. Kaari Utrio ja hänen miehensä Kai Linnilä puolestaan perustivat Amanita-kustantamon. Utrion tarina kertoo kirjailijan työstä; sen ankaruudesta ja nautinnollisuudesta. Se on kertomus onnellisten loppujen naisesta, joka karikoista huolimatta katsoo ulapalle päin.

Anna-Liisa Haavikko (s. 1960) on vapaa toimittaja. Hän on toimittanut useita kirjoja kuten Naisten marssi – Rintamanaiset kertovat (1993), Aila Meriluodon päiväkirjoihin syventyvän teoksen Tältä kohtaa: päiväkirja vuosilta 1975–2004 (2010) sekä Marja-Liisa Vartion kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin perustuvan teoksen Nuoruuden kolmas näytös (1995).