Ann-Luise Bertell - Oma maa

Ruotsiksi kirjoittavan Ann-Luise Bertellin Oma maa oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana. Teos on sukutarina, jonka keskiössä on kymmenvuotiaana 30-luvulla orvoksi jäänyt Elof, jonka perheen elämää seurataan 80-luvulle asti. Romaani on fiktiota, joskin Bertell ammentaa elementtejä isänpuoleisesta suvustaan. 

Vuoden verran Elof ja pikkuveljensä Ivar joutuivat elämään puutteessa ja melkein heitteillä sairastelevan isän kanssa. Kun sitten isäkin kuoli tuberkuloosiin, pojat päätyivät isovanhempiensa kasvatettaviksi. Myöhemmin jatkosodan kokemukset traumatisoivat Elofin, sillä rintamalla sattunut häpeällinen teko vainosi Elofia vuosikaudet ja hän joi unohtaakseen. Elof oli sotaveteraani, mutta sankari hän ei ollut, ainakaan omissa silmissään eikä hän pystynyt täyttämään Mannerheimin sisällissodan aikana palkitseman isänsä Rubenin urheita saappaita.

Elof oli persoonaltaan kaksijakoinen: toisaalta iloinen, suulas ja rehvasteleva, toisaalta arka, sulkeutunut ja tekosiaan häpeävä. Tiedonjano oli suurta: hän tunsi Raamatun ja monet maailman ihmeet. Menetysten ketju löi leimansa poikaan jo pienenä. Ensin kuoli äiti, sitten isä ja jatkosodan aikainen rakastettu. Sota teki sen, että ihmiset tarttuivat elämään kiinni ja solmivat suhteita ja avioliittoja nopealla tahdilla. Vaimokseen Elof löysi vakaan ja käytännöllisen Olgan, joka seisoi jalat tukevasti maassa ja vei perhettä puutteessa eteenpäin. Aviopari raivasi ja kunnosti Elofin isältään perimää pientilaa ja elämä asettui vaatimattomiin uomiinsa.

Mutta viinapiru oli tuhota kaiken. Ei Elofkaan lasiin sylkenyt, mutta naapurin Victor ei päässyt sodastaan ikinä irti. Oli rankkaa lukea, millaista hänen vaimollaan ja lapsillaan oli: humalapäissään isä hääti kaikki kartanolle ja lapsista kasvoi arkoja ja pelokkaita. Lapset joutuivat pienestä pitäen kuuntelemaan isänsä raakoja sotajuttuja. Sotakaveria oli hädässä autettava ja niin Elof takasi vaimoltaan salaa naapurilleen lainan. Olga katsoi pitkään miehensä juomista ja tuhoisaa käyttäytymistä, mutta pani sille lopulta pisteen. Kun Elof sai kerrottua vaimolleen, mikä häntä painoi, elämä sai uuden valoisamman suunnan.

Elofin ja hänen perheensä tarina on suomalaisen perheen tarina, monessa tuttu ja tavallinen. Meihin ja elämäämme sota on jättänyt lähtemättömät jälkensä, ensin sisällisota ja sitten talvi- ja jatkosota. Maaseudulla, Pohjanmaalla niin kuin muuallakin, elämä oli köyhää ja työteliästä. Sodankäyneiden miesten sodanjälkeiset elämänhaasteet tuntuivat riipaisevilta: miten päästä tavalliseen arkeen kiinni, miten unohtaa sota ja sen kauheudet? Vaikeuksista huolimatta Elofin elämäntarinassa on keveyttä, valoisuutta ja kauneutta. Vuosikymmenten kuluessa Elof raitistuu ja hänestä tulee rehti kunnon mies, jolle etenkin lapsenlapset ovat rakkaita. Romaanissa piirtyvät myös suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja kipupisteet, esim. työperäinen muutto Ruotsiin ja vasemmistolainen politiikka, Kekkonen ja kylmän sodan aika. Oma maa on kaikitenkin rauhallinen ja seesteinen romaani, yhden ihmisen elämäntarina sodanjälkeisestä Suomesta.

Kirjan kauniin kannen on suunnitellut Sanna Mander. Jänis esiintyy muutamassakin kohtaa romaanissa, mutta jätän sen esiintymisen lukijalle yllätykseksi.

Ann-Luise Bertell - Oma maa
Alkuteos Heiman 2020
Suomentanut Vappu Orlov

Kansi Sanna Mander

Tammi 2021

Äänikirjan lukija Lauri Kortelainen
__________________

Ann-Luise Bertell (s. 1971) on pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja sekä Wasa Teaterin johtaja. Hän debytoi runoilijana vuonna 1997 ja on sittemmin kirjoittanut runoutta, proosaa ja draamaa. Palkitun Bertellin sukuromaani Oma maa nousi ansaitusti Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaaksi.

Kirjailijan haastattelu Helsingin Sanomissa