Ljudmila Ulitskaja - Sielun ruumis

Kuuntelin tammikuussa Ljudmila Ulitskajan novellikokoelman Köyhiä sukulaisia, joka oli aivan ihana kuuntelukokemus. Oli riemastuttavaa upota Ulitskajan maagiseen realismiin. Novelleissa näyttäytyi neuvostoarki kaikessa karuudessaan, mutta niissä oli myös ripaus sadun lumoa ja fantasiaa. Kirjailijan uusin suomennettu teos Sielun ruumis koostuu kahdesta novellisikermästä, jotka molemmat alkavat runolla. Tässä kokoelmassa on vieläkin enemmän mystisiä ja yliluonnollisia piirteitä.

Kokoelman otsikko antaa ymmärtää, että venäläisen mielestä sielu on tärkein, ei ruumis: ruumis on vain sielun koti eläessämme. Venäläisestä sielusta ja venäläisestä kansanluonteesta voi lukea esimerkiksi täältä. Professori Arto Mustajoen mukaan venäläiset ovat impulsiivisia ja spontaaneja; olennaista on hetkessä eläminen ja myös ääriajattelu. Venäläiset eivät tunne kultaista keskitietä, vaan ovat joko puolesta tai vastaan. He uskovat myös kohtaloon, mikä tulee hyvin esiin myös Ulitskajan novelleissa, joissa voi tapahtua hyvinkin mystisiä, arkijärjellä selittämättömiä asioita.

Ensimmäinen osio Ystävättäriä kertoo naisten lujasta ystävyydestä ja naisten moninaisista elämänkohtaloista. Alkuruno Teitä en vaihda on vahvasti elämänmakuinen kiitos venäläiselle naiselle: neuvostoyhteiskunnan haasteista ja köyhyydestä huolimatta he ovat eläneet väkevästi ja rakastaen, ja luottaneet toinen toiseensa. Kokoelman päättävä Sielun ruumis kertoo pääosin kuolemasta ja sen odotuksesta olematta silti ahdistava.

Aina jaksoimme toistemme elämän murheita kantaa,

ruumisarkut ja perunat, kapsäkit yhdessä raahaten,

kaikki kiihkeät tunteemme nyyhkimme toistemme rintaan,

petokset, abortit, ilmiannot ja ratsiat, myös nolon kateuden.

Koskettavassa tarinassa lohikäärmeestä ja Feeniks-linnusta tapaamme lesbopariskunnan Zarifan ja Musjan, jotka ovat menneet Hollannissa naimisiin Zarifan veljen Zaidin vastustuksesta huolimatta. Lesbouden lisäksi sukua kismittää se, että Musja on armenialainen eikä azerbaidžanilainen ja häihin kutsutut Zarifan sukulaiset poistuivat mielenosoituksellisesti sulhasen paljastuttua morsiameksi. Kauniissa kodissa Kyproksella kansainvälisesti menestynyt Zarifa sairastaa nyt terminaalivaiheen syöpää. Koululääketieteestä eikä uskomushoidoista ole ollut apua. Rakas veli tulee lopun häämöttäessä sisartaan katsomaan ja tuo hautajaisiin suvun perinteisen azerbaidžanilaisen maton arkun päälle pantavaksi.

Auringonsäteet pommittivat ikkunoita, mereltä kantautui rantatyrskyjen kohinaa, kaksi toisiaan rakastanutta sielua jätti toisilleen hyvästejä, ja myös rakastamaansa ja kiroamaansa sisarta hyvästelemään saapunut Zaid seisoi arkun äärellä itkien.

Baltialais-puolalainen suunnitteluinsinööri Alisa pelkäsi koko ikänsä joutuvansa toisten päätäntävallan alle. Hän oli elänyt naimattomana vain työlleen ja jäänyt hiljattain eläkkeelle. Menetettyään kerran tajuntansa kotona ollessaan, kuoleman ajatukset täyttivät naisen mielen ja hän päätti hankkia barbituraatteja tulevaisuuden varalle. Kohtalolla oli kuitenkin Alisalle aivan muuta suunniteltuna: lämmin vanhojen päivien rakkaus ja rakastettunsa tyttären Marinan jälkikasvu.

Novelli Aqua allegoria toi mieleeni Han Kangin Vegetaristin, jossa päähenkilö myös kieltäytyy syömästä lihaa. Sonjan lihava mies Volodja oli rakastanut lihaa ja miehen lähdettyä Sonja puunasi kodista lihan hajun ja jokaikisen roiskuneen rasvatahran ja tyhjensi jääkaapin. Hän joi vain vettä ja söi ystävättärensä Nadjan tuomia omenoita. Hän eristäytyi ja nukkui yhä enemmän. Päivien kuluessa Sonja kääriytyi silkkiäisperhosten tapaiseen koteloon, koki metamorfoosin ja muuttui perhoseksi.

Mutta Sonja oli kotiutunut merkilliseen paikkaan. Siellä hänen ympärillään pyrähteli muita perhosia, sekä hänen kaltaisiaan että toisenlaisia, isompia ja kirkkaampia. Muutamia hän tunnistikin. Yksi niistä oli taatusti hänen ensimmäinen opettajansa Margarita Mihailovna: suurikokoinen ja ruskeankirjava, nokkosperhosen tapainen, liihottikin arvokkaasti ja hitaasti tekemättä yhtään kevytmielistä pyrähdystä. Hilpeänkeveä ilma pursuili vahvaa hedelmäistä tuoksua, aromit vaihtelivat omenasta persikkaan ja persikasta metsämansikkaan.

Ulitskajan kieli ja tapa kertoa ovat lumovoimaiset. Useimmissa novelleissa on vahva mystinen vivahde ja tuonpuoleisen / taivaan palkinto. Novellien henkilöt kohtaavat maallisessa elämässään paljon vastuksia ja haasteita, mutta kuolemansa jälkeen he kokevat valaistumisen ja pääsevät paratiisiin, jossa kaikki vaivat ja kivut unohtuvat. Minusta novelleissa oli sadun hohtoa jännittävässä ristiriidassa neuvostoihmisen arkitodellisuuden kanssa. Tekstien lyhyydestä huolimatta ihmisten elämänkohtalot piirtyvät tarkasti esiin ja kokoelmasta avautuu uusintaluvulla varmasti aina uutta. Viimeisessä novellissa korkeasti koulutettu nainen sairastuu muistisairauteen ja muistot ja sanat katoavat. Kuoleman jälkeen avautuu rajaton maailma ja sen kaikki syvä tieto.

Mutta tämä ei ollut opetellun vaan täydellisen tiedon maailma, eikä sillä ollut rajoja. / Hän tulvahti niin täyteen onnea, että kadotti rajansa, sillä hän tunsi päässeensä tänne ikiajoiksi, ja se mistä hän oli pitänyt elämässään eniten - opiskelu, uuden tiedon hankinta ja tietämyksen laajentaminen kaukaisimmille äärirajoille, jotka hänen sairastunut, ylirasittunut ja työn uuvuttama tietoisuutensa suinkin kykeni omaksumaan - kaikki se oli nyt tarjolla yhdellä kertaa ja ikiajoiksi. Tämä hohtava maailma oli rajaton. Se liikkui, kehittyi, laajeni ja mutkitteli kuin serpentiinitie.

Ljudmila Ulitskaja - Sielun ruumis
Alkuteos Rasskazy o tele duši

Suomentanut Arja Pikkupeura
Siltala 2021
_______________

Ljudmila Ulitskaja (s. 1943) on yksi Venäjän arvostetuimmista ja myös kansainvälisesti palkituimmista nykykirjailijoista. Moskovassa asuva Ulitskaja on koulutukseltaan perinnöllisyystieteilijä. Novellien ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on saanut lukuisia suuria venäläisiä ja kansainvälisiä palkintoja, muun muassa Venäjän Booker-palkinnon, Simone de Beauvoir -palkinnon sekä vuonna 2014 erittäin arvostetun Itävallan valtion kirjallisuuspalkinnon. Hän on kirjailijantyönsä ohella tullut tunnetuksi myös poliittisena aktivistina.