Kahlaan hulluuden lumessa #runosunnuntai

Nyt ei ole sunnuntai, mutta ystävänpäivän kunniaksi muutama runo. 

Hyvää ystävänpäivää!

❤︎

Postauksen otsikko on napattu Paavo Haavikon runosta. Omalta kohdaltani voisin sanoa, että kahlaan talven hulluudessa tai hulluuden talvessa marraskuusta huhtikuuhun. Olen ikuisesti kesän lapsi; joku toinen syksyn tai talven? Talven selkä on onneksi / toivottavasti / kohta taittumassa. Meillä karaistuneilla suomalaisilla on nämä armottomat vuodenajat - talven kylmyys ja kaamoksen pimeys; mutta myös kevään kuulas valo ja kesän täyteys; ruskan loisto.

Kylmän keskellä hengissä pitää ja lämmittää rakkaus ja ystävyys, sekä unelmat keväästä ja kesästä, kuten Lealiisan ihanassa runossa. Myönnän että neljä vuodenaikaa on toisaalta ilo: oppii arvostamaan sitä itselle tärkeintä ja nauttimaan siitä. Elämä on kuin vuodenkierto: toukokuu tuoksuu tulevan syksyn hunajaa - mikä ihana ja haikeakin ajatus!  Etsiskelin tähän postaukseen runoja, joissa esiintyy sanat talvi, lumi tai hanki. Mutta iloksemme runot kurottavat myös lämpöisempiin hetkiin. Nautinnollista runohetkeä sinulle lukijani.

LOHTULAULU

VALONKERÄÄJÄ KULKEE TALVEN LÄVITSE

Viimeiset yöt avaavat syksyn pitkospuut askelten alle

kipu lävistää vatsan, voima pakenee punaisena virtana,

valuu kaikkien lattioiden lävitse maahan, imeytyy maan

ytimeen ja alkaa hitaasti siementää uutta aikaa.

En voi tulla kanssasi pimeään, mutta

tulisitko syliin? Minussa sinun on hyvä levätä

silitän sinulle unta, käteni pehmentävät lihastesi kivet

puhallan niskasta varjot pois, huokailen voimaa rintakehälle

vatsalle, suutelen poskilta painavat vedet. Sulkisitko silmäsi?

Voitelen otsallesi yksinäisen männyn pihkaa;

saat katsoa uniesi upottavat suot ja kirkkaat metsäjärvet.

Lumi sataa vedeksi, kävelet mäkeä ylös tuulen työntämänä,

kasvoillesi tarttuu alkavan kevään hämärää valoa;

kukaan ei voi enää viedä sinua itseltäsi pois

laittaa raskasta varjostinta lamppusi peitoksi.

Avaa silmäsi rakkaani!

Omenapuut koreilevat kukassa, kutsuvat mehiläisiä

auringossa, toukokuu tuoksuu tulevan syksyn hunajaa.

- Lealiisa Kivikari / Rakkaudelma, Duurisointu 2018

...

Viikot kerrostuvat ylle talven vaatteiksi

neuleen silmukoista pistää esiin ikävää,

kirkaskärkisen vaahteran lehdet kuivahtavat ja kääriytyvät

kohti toisiaan.

Sinusta putoaa tiili,

piilossasi kätket itsesi itseesi, katson ja kysyn

ja kiedon paitaa tykö ja kun sen silmät venyvät,

hilloan ikävän, paperi rapisee ja sanat laajenevat, 

kellastuvat, lentävät.

- Outi-Illuusia Parviainen, Meren nivelet 2017

LUMISADE

On valkoisia pisaroita

ilma tulvillaan.

Kimaltava lumimatto

peittää koko maan.

Tuhansina pisteinä

lumi säkenöi

Pehmeästi punatulkku

lumirumpuun löi.

Hiljaisina sävelinä

lumi laskeutuu.

Piiloon lumipeiton alle

kesä unohtuu. 

Pienet, kirkkaat ajatukset 

lumilintusina 

ihmisiä koskettavat 

salaa, hiljaisina .

Hiljaa, hiljaa lumilaulut 

sydämissä soivat, 

kun nuo pienet hiutaleet 

taivaan maahan toivat. 

- Pia Perkiö, Onnellinen Oo, Lasten Keskus 1978

HANGEN LAPSIA

Päämme päällä

taivahan uhka;

laulun lippaassa

tunteen tuhka.

Yössä, hangella

yhtyi tiemme.

Hangen lapsia

Lapista liemme.

- Eino Leino / Halla 1908

...

Kahlaan hulluuden lumessa toukokuussa 

                                 nilkkaa myöten.

      Ei näille hangille ole suksia.

Vuosikymmenen sitä kesti, ja se jatkuu,

                        hulluus ajassa.

Nyt se jo kohta tulee, kuolema.

Pimeä uni joka on sokea.

- Paavo Haavikko, Talvirunoja 1990

...

Katselen lunta pimeässä.

       Neuvokas, ovela ihminen

löytää aina tiensä

       pois maailmasta.

- Paavo Haavikko, Talvirunoja 1990

Ihanaista ystävänpäivää!

❤︎

Jörn Donner - Vesi on verta sakeampaa

Juuri 85 vuotta täyttäneen Jörn Donnerin kyky kuohuttaa lausunnoillaan tai hänen luomisvoimansa eivät näytä ehtyvän. Uusin romaani Vesi on verta sakeampaa vie Suomen sisällissodan sekasortoisiin aikoihin, vuosiin 1918-19. Tapahtumien keskipisteenä on Terijoki, Suomen ja Venäjän rajaseutu. En tiedä onko Donner tätä raja-aihetta aikaisemmissa teoksissaan käsitellyt tai onko hän saanut aineistoa isältään Kai Donnerilta, joka toimi tuon alueen komendanttina romaanin tapahtumien aikoihin.

Romaanin minäkertoja selvittelee vastentahtoisesti isänsä jäämistöä; hän ei halua säilyttää yhtään mitään ja on pannut myyntiin jossain meren rannalla sijaitsevan, isältään perimänsä terijokelaishuvilan (paikalle purettuna siirretyn). Kertojan kaupunkilaiskotiin roudataan kolme pahvilaatikollista asiapapereita, jotka isä on otsikoinut sanalla Muistokirjoitus. Isä on toivonut, että poika selvittää ystäväkseen mainitsemansa Alexanderin tarinan pohjia myöten.

Isän muistiinpanot vievät dramaattiseen huhtikuun 29. päivään vuonna 1918. Tuona päivänä venäjänjuutalainen Alexander pääsee vihdoin Rajajoen yli Suomen puolelle. Hän pakenee Petrogradista Venäjän vallankumouksen sekasortoa välietappinaan Terijoella omistamansa huvila. Miehen tarkoitus on jatkaa pikimmiten Viipuriin, mutta tämä aie raukeaa, koska valkoiset valtasivat tuona samaisena päivänä Viipurin ja sadat punaisiksi laskettavat venäläissyntyiset teloitettiin. No, tätähän ei Alexanderimme vielä tuona päivänä tiennyt.

Huvilansa oven avattuaan Alexander tuijottaa Browningin piippuun, jota pitelee kuvankaunis Anna. Näiden kahden kommunikointi tapahtuu saksaksi, ja asioita tuumittuaan Anna antaa miehen jäädä. Saksalaiset ovat putsanneet talon, vieneet viinit ja halot. Edelleen on kylmä, ja koska koko huvilaa ei voi lämmittää, heidän on jaettava makuuhuone kuten sisarukset. Arvaahan sen - intohimohan siinä syttyy.

Venäjän ja Suomen rajaseutu elää sekin kaaosmaisia aikoja. Rajaloikkarina Alexander on epäilyttävä ja joutuu valtaapitävän valkoisen komendantin Karlin kuulusteltavaksi. Venäläisenä Alexanderin asema ei ole kehuttava, eikä kenenkään muunkaan venäläisen: vaikka olisi asunut Suomen puolella vuosikaudet, kaikki venäläiset ja punaiset halutaan nyt karkottaa valkoisesta maasta.

Donner ripottelee romaaniinsa monia teemoja ja pitkiä sitaatteja, joiden lähteet hän kyllä nimeää jälkikirjoituksessaan. Yksi Donnerin siteeraamista henkilöistä on suomenruotsalainen toimittaja Gunnar Mörn, joka koki kohtalonsa lopulta Tammisaaren vankileirillä (teloitettiin Helsingissä). Tapahtumien historiallinen kehys on kiinnostava, joskin koin kokonaisuuden hiukan hajanaiseksi ja vaikeaksi hahmottaa kerronnan pomppiessa nykyisyyden ja menneen välillä. Eniten sain irti näistä teemoista:

• Pietarin hätä, nälkä ja vallankumousvuoden 1917 sekasorto tuli liki. Donner jatkoi samoilla linjoilla kuin Helen Rappaport teoksessaan Pietari 1917.

• Viipurin valloitus ja valkoisten toimeenpanema etninen puhdistus vapun 1918 tienoilla järkytti taas mieltäni. Tästä teemasta olen lukenut mm. Martti Backmanin teoksessa Harriet ja Olof sekä Mike Pohjolan teoksessa Sinä vuonna 1918.

• Terijoesta oli tosi kiinnostavaa lukea; bloggauksen lopussa pari linkkiä. Rajan väärälle puolelle jääneiden ihmisten kohtaloista olisi syytä lukea lisää.

• Ja nämä Donnerinkin mainitsemat karut tilastot tietenkin: Sodassa kaatui 5 199 punaista, 7 370 otettiin hengiltä muulla tavoin, muun muassa teloittamalla. 11 662 kuoli vankileireillä.

Annan ja Alexanderin rakkaustarina sykki intohimoisesti muutaman kuukauden noina sekasortoisina aikoina. Tavanomaisen onnellista loppua tarinalla ei ollut. Juristiksi opiskellut venäjänjuutalainen Alexander päätyi ensialkuun ironisesti Berliiniin, jossa hän auttoi venäläisiä emigrantteja: Tämä diaspora kasvaa jatkuvasti ja siinä elää lähes 400 000 henkilöä. Minua huvittaa todeta, että meitä on enemmän kuin pääkaupungissasi Helsingissä on asukkaita. Täällä me olemme tervetulleita, myös juutalaisina. Täällä ei kysellä uskontokuntaa.

Noin oli 20-luvulla, tilannehan muuttui kun natsit pääsivät valtaan. Alexander pääsi turvaan Yhdysvaltoihin, jossa menestyi pörssibisneksillään. Venäjälle hän ei koskaan palannut. Lopussa isä hämmästytti kertojana toimivaa poikaansa melkoisen mojovalla paljastuksella.

Muualla: Tuijata

Hotel Bellevue, Terijoki, vanha postikortti  täältä.
Komendantti Karl asusteli tässä hotellissa.

Pohjolan Rivieraksikin kutsuttu Terijoki oli fiinimmän väen kesänviettopaikka 30-luvulla.  Se oli kuuluisa hienoista hiekkarannoistaan ja hurmaavista pitsihuviloistaan. Mm. Ilja Repin ja Tito & Ina Colliander omistivat siellä oman huvilan. 

Täällä tietoa & vanhoja valokuvia. Terijoki sijaitsi noin 60 km Pietarista luoteeseen, Rajajoelle oli vain runsaat 20 km; suora rata vei  80 km:n päähän Viipuriin. 

Jörn Donner
Blod är tunnare än vatten 2018
Vesi on verta sakeampaa
Suomentanut Kari Koski
Kansi Anders Carpelan
Otava 2018
***
Kirjastosta

Kätlin Kaldmaa - Rakkauden aakkoset #runosunnuntai

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi puhutaan erotiikasta ja rakkaudesta 

kahden postauksen voimin. Toisessa postauksessa yksittäisiä eroottisia runoja 

teemalla Olet täyttänyt ruumiini tulella.

THE  ❤︎ OF LOVE

what is a morning without you?

world stripped to bare bones.

trains taking you further,

second after second

filled with airtight bubbles of absence.

acardia is the name of my illness.

there, at the ❤︎ your ❤︎,

it lies,

the tiny red lump.

is it still beating?

Vuonna 1970 syntynyt Kätlin Kaldmaa on virolainen kirjailija ja runoilija, joka aloitti kirjallisen uransa kääntäjänä. Takana on suuri määrä englannista ja suomesta vironnettua. Runoilija on opiskellut englantia Tarton ja Tallinnan yliopistoissa, lukenut tällä kielellä paljon maailmankirjallisuutta, kirjoittaapa itsekin runoja englanniksi. Käldmaa sanookin, että vieraalla kielellä lukeminen ja kääntäminen ovat parhaat kirjoituskoulut. Riemastuttava Rakkauden aakkoset on hänen neljäs runokokoelmansa, mutta toistaiseksi ainoa suomennettu.

Viro itsenäistyi kun Kaldmaa oli parikymppinen, ensimmäinen runokokoelma julkaistiin yhteisproduktiona jo neuvostoaikana. Itse hän sanoo kuuluvansa fifty-fifty -sukupolveen, joka on kokenut sekä sosialistisen että kapitalistisen yhteiskunnan. Vaikka olemmekin veljeskansoja, minun on vaikea täysin ymmärtää neuvostoajan vaikutuksia mm. virolaiseen kirjallisuuteen. Kaldmaa sanoo olevansa ensimmäisen polven siirtolainen, joka muutti maalta kaupunkiin. Tänä päivänä muuttoliike mm. Suomeen on suurta. Suomessa asuu yli 50 000 viroa äidinkielenään puhuvaa, ja he ovat suurin ulkomaalaistaustainen kieliryhmä venäläisten jälkeen / otteet:

Afganistanilainen rakastajani sanoo

olevansa hyvin lähellä kuolemaa.

Hän on kaksikymmentäkuusi

eikä yksikään hänen ystävistään ole elänyt kauemmin.

...

Bosnialainen rakastajani

ikävöi sukulaisiaan

ja valvoo öisin.

Kävellessään hänen askeleensa osuvat aina

tarkasti edelläkävijän jälkiin.

...

Kaldmaa rikkoo naiskirjailijan tabuja ja puhuu runoissaan paljon erotiikasta ja seksistä, suorin sanoin ja selvin ilmauksin. Yleisö on kuulemma ihmetellyt, onko hänellä tosiaan ollut kaikki nuo rakastajat. Kokoelmassa on paljon erityyppisiä  rakkaudesta kertovia runoja, mutta sen rungon muodostavat  ns. rakastajarunot. Kaldmaan rakastajat ovat usein maahanmuuttajia sodan jaloista; he kantavat kokemiaan traumoja eikä heillä enää ole kotimaata mihin palata. Miehet tulevat Syyriasta ja Turkista, Marokosta ja Tunisiasta, Egyptistä ja Indonesiasta, Serbiasta ja Irakista... Rakastajarunojen kautta runoilija ottaa kantaa politiikkaan ja sotimisen mielettömyyteen. Nämä runot ovat äärimmäisen koskettavia ja traagisia. Ironistiseksi kontrastiksi erilaisten maailmojen välille käy ikänsä turvallisissa oloissa elänyt ja kasvanut sveitsiläinen rakastaja - !!!OOOOO JAAAAAA!!!” / ote:

Sveitsiläinen rakastajani on sängyssä todellinen kisu.

Hän raapii ja mouruaa ja kiepsahtaa kainaloon

ja kehrää kun häntä silittää.

Hänen suudelmansa ovat kosteita ja äänekkäitä

kuin elokuvissa,

hän esiintyy itselleen kuin peilin edessä

ja orgasmin kynnykselle ehtiessään

hän alkaa äännellä 

kuin tirolilaisessa pornoleffassa: 

´Oo jaa, oo jaa, oo jaa, oo jaa, oo jaa, oo jaa, 

OO JAA, OO JAA, OO JAA, OO JAA!!!´ 

Puren tyynyä, etten purskahtaisi nauruun, 

ja hän tulkitsee ääntelyni niin kuin olisin saavuttanut huipun. 

!!!OOOOO JAAAAAA!!!”

Minussa herätti hillitöntä hilpeyttä runo Räkkäys / Ärmästüs, jossa takavokaalit a, o ja u on korvattu etuvokaaleilla ä, ö ja y.

RÄKKÄYS

ön

kyin pyystä pyhjennyt versö

jökä ön

kityyttänyt öksällä

kölme tyhättä vyöttä

ödötellen kösteyttä ja tyyltä.

Kyn ilmä nöstää änkkyrin

jä

päättää

levittää pyrjeet,

sääpyy räkkäys

kyin

etelätyyli.

Runoilija sanoo rakastavansa Suomea ja Islantia kotimaansa ohella, koska näissä maissa on paljon samaa. Runo islantilaisesta rakastajasta onkin kaunis ja meditatiivinen rakkaudentunnustus tuolle pienelle laavasaarelle, vailla suoria seksi-ilmaisuja / ote:

Islantilainen rakastajani on valkea kuin lumi, 

joka leijailee alas, kiille ja kimallus.

Islantilainen rakastajani on valkea kuin pilvi,

josta leijailee alas lumi, kiille ja kimallus.

Islantilainen rakastajani on valkea kuin aurinko

sen pilven takana, josta leijailee alas lumi,

kiille ja kimallus.

Kokoelmassa on 48 runoa, joista osa on kirjoitettu englanniksi eikä niitä ole myöskään suomennoksessa suomennettu. Typografia on runojen tyyliin sopivaa, ilottelevaa ja leikittelevää; naiveja sydämiäkin on. Minä ihastuin tähän hurvittelevaan ja hulluttelevaan kokoelmaan täysillä, ja suosittelen lämpimästi.  Runoissa on paljon koskettavaa, mutta paljon myös pirteää huumoria. Suomennos oli minusta sujuva ja onnistunut. Nautittava ensi kosketukseni Kaldmaahan lataa suuret odotukset romaanille Islannissa ei ole perhosia, jota odotan parhaillaan kirjastosta. Otan tähän vielä esimerkin runosta Lapsentappo, jossa Kaldmaa kertoo kuinka kävi kun hän tappoi alati urputtavan sisäisen lapsensa. Hetken helpotuksen jälkeen tuli kaamea ikävä / ote:

nyt on helppoa

herään, menen töihin

tulen kotiin, rupean nukkumaan

ei mitään vinkumista, vänkymistä ja vaatimuksia

mistään muusta

elämä hymyilee!

Adoptoidaan kiireellisesti sisäinen lapsi.

Saa olla tottelematon

ja vaikeasti kasvatettava.

Yhteydenotot kellon ympäri.

Muualla: Kiiltomato / Jani Saxell

Kätlin Kaldmaa
Armastuse tähestik 2012
Suomentanut Anniina Ljokkoi
Graafinen suunnittelu Ville Hytönen
Savukeidas 2015
*****
Kirjastosta

Osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

Hyvää tulevaa ystävänpäivää!

❤︎