27. heinäkuuta 2021

Viivi Rintanen - Sarjakuvaterapiaa


Sarjakuvataiteilija ja kuvaamataidonopettaja Viivi Rintanen oli blogivieraanani marraskuussa 2017 Mielenterveysviikolla. Silloin hän kertoi Hulluussarjakuva-projektistaan. Viivi piti samannimistä blogia vuosina 2015-2020, jolloin hän kuvitti muiden mielenterveystarinoita. Blogiin tarinoita kertyi enemmänkin, mutta nyt niistä 12 on julkaistu sarjakuva-albumina Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta.

Tarinat perustuvat siis todellisten ihmisten kokemuksiin, jotka Viivi on kuvittanut. Hän on itse kärsinyt syömishäiriöstä: vuoroin syömättömyydestä ja vuoroin ahmimisesta. Tätä mielen kaaosta ovat kasvattaneet ylisuorittaminen ja järjetön työnteko sekä hylkäämiskokemus. Kirjassa Viivi lomittaa omat terapiassa käyntinsä jännittävästi toisten tarinoihin.

Albumi valottaa tavallisimpia mielenterveyden ongelmia. Syömishäiriöstä masennukseen, ja ahdistuksesta itsemurhayritykseen. Sivuilta käy selväksi myös avunsaannin vaikeus ja se jättimäinen stigma ja häpeä, jotka mielenterveyden ongelmiin liittyvät. Ihmisten tarinat ovat rankkoja ja järkyttäviä, mutta niistä löytyy myös toivo. Terapia ja keskusteluapu auttavat selviämään kriisistä selvemmille vesille ja epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen on löytynyt ilo siitä, että on elossa.

Viivin kuvat ovat ravisuttavia ja taidokkaita.  Jokainen ruutu on kuin pienoistaideteos ja koko albumin piirtämiseen on kulunut varmaan tuhansia tunteja. Tietysti painetussa sarjakuvaformaatissa kuvat eivät näytä niin pysäyttäviltä kuin Hulluussarjakuva-blogissa isossa koossa, mutta  viimeisteltyjä ja koskettavia ne ovat. Toivon tuominen masentuneille, ahdistuneille tai paniikkihäiriöisille nuorille sarjakuvaformaatissa on hieno idea. Kuin myös se, että avoimesti ongelmista puhuminen tuo valtavan helpotuksen. Kiitos teille rohkeat tarinanne kertojat! Omassa tarinassaan Viivi esimerkiksi uskaltaa vihdoin tunnustaa uudelle kannustavalle ja rakastavalle poikaystävälleen ahmivansa salassa edelleen. Maailma ei järkkynyt eikä poikaystävä hylännyt. Häpeä helpotti.
 


Jokainen tarina on koskettava, mutta minua järkytti eniten itsemurhaa viidennestä kerroksesta hyppäämällä yrittäneen Outin tarina. Hän ei kuollut, mutta putoamisessa saaduista vammoista toipuminen vaati useita leikkauksia ja vei vuosia. Jälkeenpäin hän ymmärtää, miten järjetön hänen tekonsa oli. Hän on oppinut arvostamaan elämää. Ote Hulluus-sarjakuvablogista, jonne kehotan kurkistamaan myös.
 
Tänään tuo liki seitsemän vuotta sitten tehty, tähänastisen elämäni typerin päätös, tuntuu yhtä aikaa kaukaiselta muistolta ja siltä, kuin se olisi tapahtunut aivan vasta. Päätin antaa periksi eikä elämä koskaan sen jälkeen palannut enää entiselleen.

Olin sairastanut syömishäiriötä ja masennusta jo vuosikausia. Fluktuoiva tilanne, se että aina paremman kauden jälkeen vaivuin taas sairauden syövereihin vei lopulta voimat niin, että lakkasin uskomasta toipumiseen. Päätös elämän lopettamisesta kypsyi hiljalleen ja tein suunnitelmani. Itse toteutus tapahtui sitten eräänä iltana, kun mittani tuli viimein täyteen.

Itsemurhat ja –yritykset herättävät vaikeita tunteita, kuten pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa, niin tekijässä kuin tekijän läheisissä. Mitä vähemmän niistä ja muista ongelmista puhutaan, sitä enemmän ihmiset joutuvat painiskelemaan yksin asioidensa kanssa, sitä hankalammilta ne tuntuvat ja sitä vahvemmaksi voimistuu se sosiaalisesti rakennettu normi, jonka mukaan kaiken tulee olla aina hyvin. 



Viivi Rintanen - Sarjakuvaterapiaa ja muita 
kertomuksia hulluudesta
Suuri Kurpitsa 2020
_______________
Kahdentoista sarjakuvanovellin takana ovat todelliset henkilöt, joiden mielenterveystarinat Viivi Rintanen kuvitti Hulluussarjakuvia-blogiinsa. "Idea Hulluussarjakuvista virisi ymmärrettyäni, etten ole ainoa, joka häpeää hulluuttaan ja haluaa vapautua siitä. Jos hulluudesta ei pääse eroon, ehkä sentään häpeästä." Kirjan kehyskertomus käsittelee aikaa, jolloin Viivi piirsi muiden kokemuksia sarjakuviksi ja kävi psykoterapiassa läpi omaa elämäänsä. Mihin se johtaa, kun vuosia syömishäiriön ja loppuunpalamisen välillä sahannut nainen puhuu terapeutille äidistään, koirastaan, kuntosalinsa anorektisesta juoksijasta ja inhoamastaan lifestyle-bloggaajasta? 

Viivi Rintanen (s. 1990) on sarjakuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja kuvataideopettaja. Hänen 2015 ilmestynyt esikoisteoksensa Mielisairaalan kesätyttö valittiin Sarjainfo-lehden kriitikkoäänestyksessä vuoden parhaaksi sarjakuva-albumiksi. 

Viivi Rintasen Hulluussarjakuvia-blogi, josta myös kuvituskuvat.
Viivi Rintasen esittely ja ansioluettelo, josta myös kirjailijakuva.

8 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kyllä ravisuttava ja Viivin työt ovat loistokkaita. Vesivärin käyttö on huikeaa, jokainen ruutu on todellakin taideteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivin kuvia ei voi kuin ihailla. Minäkin luen vähän sarjakuvia, mutta tämä on visuaalisesti ehdottomasti upein.

      Poista
  2. Luen tosi vähän sarjakuvia mutta tähän voisi tarttua! Tosi hienolta vaikuttava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli myös SarjakuvaFinlandian 10 ehdokkaan joukossa. Voittoa ei tullut, mutta silti pitää onnitella lopputuloksesta Viiviä ja tarinansa jakaneita.

      Poista
  3. Todella taitavasti kuvitettu ja tärkeästä aihepiiristä kertova albumi.

    VastaaPoista
  4. Yleensä en lue sarjakuvia, kun minun ei enää tarvitse etsiä nuorille, passiivisille lukijoille houkuttelevia kirjoa.
    Jo nämä kuvat postauksessasi ovat puhuttelevia. Uskon, että ostan kirjan perhekotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on varmasti apua identiteettinsä kanssa kipuileville nuorille. Hienosti piirretty ja koskettavat tarinat. Mukana Susun, jonka sinäkin tunnet.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.