Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjamessut 2020. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjamessut 2020. Näytä kaikki tekstit

30. lokakuuta 2020

Paula Nivukoski - Mainingin varjo


Paula Nivukosken toinen romaani Mainingin varjo vie Pohjanmaalle ja Perämerelle viime vuosisadan alkuvuosiin. Romaani kertoo rovastin tyttären Evalinan ja köyhän kalastaja Andersin traagisen rakkaustarinan. Vuonna 1911 heidän epäsäätyinen rakkaussuhteensa oli mahdoton: se rikkoi sääty-yhteiskunnan normeja, mutta Evalinan on pakko päästä kotoa pois - pelastaakseen itsensä ja syntymättömän lapsensa. Rakastavaiset karkaavat yösydännä Perämeren kalliosaarelle, oikeastaan viimeiselle luodolle ennen kuin avomeri alkaa. He ottavat kodikseen luodolla sijaitsevan hylkeenpyytäjien kevättalvisin käyttämän vaatimattoman mökin.

Arki alkaa. Elämä on äärimmäisen vaatimatonta, mutta tyyntä, rakastumisen ja intohimon täyttämää  ja aluksi hyvin onnellista. Evalina yrittää tulla sinuiksi pauhaavan meren kanssa ja opetella kalastajan vaimon rooliaan. Hän joutuu olemaan paljon yksin kun Anders käy merellä ja markkinoilla. Aika mataa ja täyttyy entisen elämän kultautuneista muistoista. Evalina muistaa ihanan mutta huoneeseensa vetäytyvän äidin, joka maalasi ja valokuvasi. Hän muistaa komean Maisterin luonnontieteen oppitunnit pappilan lasiverannalla ja erityisesti Evalina muistaa ja kaipaa Sofiaa, rakasta pikkusiskoaan ja kirjoittaa tälle kirjeitä.

Evalina on pakannut kotoaan mukaan joitain ylellisyysesineitä, joilla ei ole mitään käyttöä karulla luodolla. Ne ilmentävät rajaa entisen ja nykyisen välillä. Entinen elämä pappilassa keriytyy auki vähitellen. Perheen naisväen elämä oli täyttä helvettiä: ahdistusta, pelkoa ja painajaista. Alkoholisoituva rovasti oli kuin itse paholainen tai pääpiru. Kun Papa tuli kotiin vaimo ja tyttäret vapisivat, kaikki ilo kaikkosi, lattia ja seinät tärisivät ja puutkin varistivat lehtensä. Väkivaltainen ja vaativa rovasti nujersi vaimonsa mielenterveyden ja istutti jatkuvan pelon ja kelpaamattomuuden tyttäriinsä. Nuori Evalina todisti järkyttävää väkivaltaa, jota en voi spoilaamatta avata.

Paula Nivukoski sanoi Helsingin kirjamessujen haastattelussa, että häntä pohjalaisena kirjailijana kiinnostavat vahvat henkilöhahmot. Tässä romaanissa on kaksi vahvaa naista. Toinen on pappilan piika, Pohjanmaan leveää murretta haastava viisas ja juureva Maria, joka on Evalinan tuki ja turva. Myös Evalina on vahva nainen, vaikka vaikuttaa aluksi hauraalta ja elämän vastuksiin nääntyvältä. Kirjan loppuosa osoittaa miten lujasta puusta hän on veistetty. 

Nivukosken kieli on hyvin kaunista ja runollista, hienot kielikuvat ja luonnon kuvaus virtaavat vuolaina ja säkenöivät. Haastattelussa kirjailija sanoi, että lyyrisyys on juurtunut häneen, kirjoittihan hän ennen romaaneitaan parisenkymmentä vuotta runoja. Luodolla päivät toistuvat samanlaisina, tapahtumia on vähän. Kerronta keskittyy kuvaamaan Evalinan sisäisiä tunnetiloja, joihin kirjailija eläytyy syvästi.
 
Tarina on raju ja hyvin järkyttävä. Kuuntelin kirjan äänikirjana, joskaan lukija ei ollut täysin mieleeni, mikä latisti eläytymistäni. Nivukosken kaunis kieli lipuu kuunnellessa myös nopeasti ohi eikä upeasta kielestä voi nauttia hitaasti ja rauhassa. Ehkä romaania olisi voinut jonkun verran tiivistää, mikä olisi vähentänyt toisteisuutta ja kauniiden kielikuvien ylenpalttisuutta. Mainingin varjo on kerännyt paljon kehuja ja kiitoksia. Vahva tarina ja hienoa ajankuvaa sadan vuoden takaa, jolloin naisen valinnan mahdollisuudet olivat järkyttävän mitättömät.


Paula Nivukoski - Mainingin varjo
Otava 2020
Äänikirjan lukija Annu Valonen
_______________


Pohjalainen kirjailija Paula Nivukoski (s. 1985) on maatilan nuorin tytär, joka kirjoittaa autioilla saarilla ja yksinäisillä rannoilla. Hänen esikoisromaaninsa Nopeasti piirretyt pilvet (2019) sai ylistävän vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoilta.

Bloggaukseni kirjailijan esikoisesta Nopeasti piirretyt pilvet

28. lokakuuta 2020

Juha Hurme - Suomi

Mua kiinnostaa asiat, jotka mua huvittaa ja hetkauttaa. 

Helsingin kirjamessuilla Juha Hurme sanoi, että teosta Suomi ei pitänyt ollenkaan syntyä. Saamme kiittää Tuomari Nurmiota, jonka kanssa keskustellessa tuli esiin, että Hurmeen pitäisi kirjoittaa joku kirja.  Suomi jatkaa siitä mihin vuoden 2017 Finlandia-voittaja Niemi jäi: vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan alainen Suomen suuriruhtinaskunta ja yhteiselolle Ruotsin kanssa sanottiin bye, bye. 400 sivua, 17 tuntia kuunneltavaa - onhan siinä!

Jossain vaiheessa Hurmeen idea oli laatia minieepos Lönnrotin ’unohtamista’ säkeistä. Niitä on paljon ja erityisesti eroottisia kansanrunoja on karsittu ronskilla kädellä - niistä saamme kirjassa muutaman hulvattoman näytteen. Hurme valottaa Kalevalan syntyprosessia, eri painosten vaiheita ja yhteiskunnan joka taholle ulottuvaa Kalevala-ilmiötä. Kalevala on innoittanut yrityksiä, tuotebrändejä, yhdistyksiä, kuvataiteilijoita, säveltäjiä, populaarimuusikoita, kaudunnimistön laatijoita, meidän etunimiämme - lista on loputon. Mutta viimeistään nyt tuli selväksi, että Elias Lönnrot (1802-1884) oli aikamoinen heppu! Hänen oppineisuuttaan saamme kiittää, että meillä on Kalevala, joskin kansanrunoista hänen muokkaamansa ja tarinaksi laatimansa fktiivinen stoori. Kalevalan merkitys Suomelle on niin valtava, etten yhtään ihmettele jos maakin olisi saanut siitä nimensä.

On selvää, että Suomi on Hurmeen näkemys maamme 200 vuoden ajanjaksolta: hän on valikoinut ja ottanut mukaan niitä hetkauttavia asioita. Haastattelussa hän sanoi, että myös tiedonjano on ajanut häntä: oli halu ottaa selvää niistä asioista, joista hän ei entuudestaan tiennyt paljoa. En tehnyt muistiinpanoja, vaan annoin Paavo Kerosuon miehekkään äänen kuljettaa minut läpi Suomi nimisen maan vuosikymmenten, eri kulttuuripersoonien elämänvaiheiden ja omituisten sattumusten. Kyllä riitti hupaista sattumaa ja anekdoottia mitä mielikuvituksellisimpien juttujen virratessa tajuntaani. Välillä omatkin ajatukseni leijailivat sinne tänne, mutta sitten otin taas tarinasta kiinni.


Minua hetkautti toki monikin juttu, mutta tässä niistä muutama. Sakari Pälsistä kertoessaan Hurme mainitsee Viisaan naurun. Sitä me tarvitsemme historiaamme ja eri persoonien edesottamuksia tutkaillessa! Hurme puhuu kirjailijoista, teatterista, taiteesta ja urheilusta. Saamme kuulla, että hiihtojalkineen nimitys mono syntyi ideakilpailun tuloksena, saamme kuulla Hiski Salomaan sanoituksia ja riettaita kalevalaisia lemmenlurituksia; saamme ihmetellä monia historian henkilöitä, mm. Wettenhovi-Aspan ajatuksia. Minua kiinnosti nuorena kuolleen huippulahjakkaan kuvanveistäjän Johannes Takasen (1849-1885) elämäntarina ja hänen upea Aino, merelle katsova vuodelta 1876. Suorastaan riemastuin Hurmeen tarinoinnista Oskar Merikannosta! Kirjailija sanoi, että Merikannon vaikutusta on vaikea välttää: siellä jossain se taustalla leijailee kevyesti kuin Kesäillan valssi. Itse suorastaan rakastan Jorma Hynnisen Anniinaa.

Ei Suomi missään umpiossa kehittynyt, vaan me otettiin omat vaikutteemme kansainvälisistä ja itämerensuomalaisista virtauksista. Hurme sanoo, että Suomi sai alkunsa sotkan munasta, mutta voi hyvin myös loppua sen munattomuuteen. Metsät ovat olleet taloutemme selkäranka, mutta jo ennen tehometsäntaloutta kaskeamiskulttuuri johti suunnattomaan metsänhaaskuuseen, mikä oli iso ekologinen ongelma jo 1700-luvulla. Societas pro Fauna et Flora Fennica juhlii ensi vuonna 200-vuotista toimintaansa. Fauna et Flora on Suomen vanhin tieteellinen seura ja Kansallismuseossa avautuu uusi perusnäyttely, jonka työryhmässä Hurme on mukana.

Olihan Suomi vähän pitkä, mutta kahteensataan vuoteen mahtuu toki loputon määrä asioita. Luulen, että kuunneltuna teos oli kevyempi ja että lukeminen olisi vienyt enemmän aikaa. Se harmi tässäkin tapauksessa äänikirjan kohdalla on, että tekstiin on hankala palata. Siksi ei sitaatteja, vaan suositus lukea tai kuunnella itse. Melkoinen kulttuurimatka - Viihdykkeeksi ynnä hyödyksi.


Juha Hurme - Suomi
Kansi Jenni Saari
Teos 2020
Äänikirjan lukija Paavo Kerosuo
_______________


Eletään erään laskutavan mukaan 1800-lukua. Lönnrot ja Lyyti ryhtyvät kirjoittamaan ja Kalevala tulee harsittua kasaan samoihin aikoihin kuin idearypäs nimeltä Suomikin. Mieletön kimara aatteiden virtailuja, historiallisia hulivilejä ja kaanoniin sopimattomia ääniä sekoilee suuriruhtinaskunnassa, jossa metsät ryskyvät ja muutamalla ukolla on hillitön hinku olla itsenäinen ja rikas kansakunta. 
 
Juha Hurmeen kuudes romaani Suomi jatkaa Finlandia-palkinnon voittaneen Niemen tositarinaa. Hurmeen päättymätön uteliaisuus ja luonnontieteilijän ja taideniekan yhteisolomuoto manaavat esiin pari sataa viime vuotta kirjattua historiaa kaikkine vänkyyksineen, ja paljon kauemmaskin kurotellaan ainakin kansanrunouden, tämän pyramideja isomman kulttuurisaavutuksen myötä.

23. lokakuuta 2020

Kirjamessuilla verkossa - neljä tallennevinkkiä!

Helsingin kirjamessut verkossa alkoivat eilen. Alkuun oli hiukan hämmentävää kun sivuston toiminnassa oli runsaasti häiriöitä. Näin ollen aikaa tuhraantui enkä ehtinyt suorana montaakaan ohjelmaa kuunnella. Mutta aion palata tallenteisiin - ne ovat kertakaikkisen hieno juttu! Tässä muutamia poimintoja torstailta ja perjantailta, joita suosittelen kuunneltaviksi. Livelähetykset ovat menneet, mutta tallenteet ovat kuunneltavissa 8.11. asti. 


Petri Tamminen & Antti Rönkä, isä ja poika, kirjailijakollegat - Silloin tällöin onnellinen
Kirjahan on aivan hurmaava kirjeenvaihtokirja ja keskustelua oli antoisaa seurata. Kirjailijat keskustelivat työskentelytapojensa ja persoonallisuuksiensa eroista. Petri Tamminen on tunnustanut olevansa loputon pilkun ja lauseiden viilaja. Antti on nopeampi tyyppi ja sanonut isälleen ”Kuule isä, ihmiset eivät lue lauseita, he lukevat kirjoja.” Bloggaukseni kirjasta.


Lars Kepler, haastattelee Max Seeck - Peilimies
Tunnustan, etten ole lukenut yhtään Kepleriä enkä Seeckiä, mutta silti haastattelu oli kiinnostava. Lars Keplerin takanahan on ruotsalainen aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Kirjailijapari kertoi kiinnostavasti kuulumisistaan ja työskentelytavoistaan. Haastattelu oli englanninkielinen, mutta tekstitykset selkeät.


Paula Nivukoski - Mainingin varjo
Olen juuri kuuntelemassa tätä teosta äänikirjana ja halusin kuulla Nivukosken ajatuksia, jotta paremmin ymmärtäisin Evalinaa. Nivukoski sanoo, että pohjalaista kirjailijaa kiinnostavat vahvat henkilöhahmot ja että kirjan upeat meren ja luonnon kuvaukset heijastavat Evalinan sisäisyyttä. Keittiöpiika Marian pohjalaismurre on aivan ihanaa ja vahvistaa hänen hahmoaan. Evalinalle hyvin rakkaan Marian kautta pappilan tytär tutustuu muihin todellisuuksiin ja kenties Marian rohkaisemana uskaltaa rakastua Andersiin. Nivukosken esikoisteoksesta Nopeasti piirretyt pilvet pidin kovasti.


Juha Hurme - Suomi
Vuoden 2017 Finlandia-voittaja  Niemi vei minua täysillä! Suomi on vielä lukematta, mutta värikästä Hurmetta on aivan fantastista kuunnella! Osotan myös tältä kirjalta riemukasta menoa.

14. lokakuuta 2020

Helsingin kirjamessut 2020 verkossa - Lippuarvonta!


Kiitos teille, jotka osallistuitte messulippujen arvontaan.
Lippuja riitti jokaiselle - antoisia messuja!
***

Tänä syksynä emme pääse nauttimaan Helsingin kirjamessujen kuhinasta ja kirjailijahaastatteluista livenä, mutta onneksi messut on viety verkkoon: nyt ohjelmaa voi seurata kotisohvalta vaikka Utsjoelta! Messujen teemana on tulevaisuus ja tarjolla 200 ohjelmaa ja 400 esiintyjää, mukana kansainvälisiä menestyskirjailijoita mm. Elizabeth Strout. 

Mukana olevien kustantajien ja kirjakauppojen messutarjouksia on tietenkin tänä vuonna myös, joten joululahjat saa hankittua helposti kirjamessuilta – nyt kotiin kannettuina. Messuorganisaatio on lahjoittanut perinteiseen tapaan kirjabloggareille oman lipun lisäksi somessa arvottavia lippuja - kiitän! Arvon viisi kokoaikalippua, jolla voi seurata ohjelmia messujen ajan ja tallenteita 8.11. asti. Arvontaan ilmoittautuminen käynnistyy nyt ja päättyy tiistaina 20.10. klo 20.00, jolloin ilmoitan messulipun voittaneet. Kun osallistut, ilmoita toimiva sähköpostiosoite, johon voin lippusi lähettää. Onnea arvontaan.

Messulehteä voit selailla täällä ja ohjelmaa myös täällä. Nopealla vilkaisulla löysin paljon kiinnostavaa. Kaikkia lukulistallani olevia uutuuskirjoja en ole vielä ehtinyt lukea, mutta aika monta sentään. Linkit vievät bloggauksiini ao. teoksista.

❤︎
TORSTAI 22.10.
12:00 - 12:30 Ruotsalaisen sarjakuvan tähdet Liv Strömquist ja Mo Romanova: Paniikkiprinsessa; Strömquistilta olen lukenut kolme sarjista, en uusinta
13:00 - 13:30 Petri Tamminen & Antti Rönkä: Silloin tällöin onnellinen
14:00 - 14:30 Tua Forsström: En kväll i oktober rodde jag ut på sjön
15:30 - 16:00 Maria Pettersson: Historian jännät naiset 
15:30 - 16:00 Tiina Laitila Kälvemark: H2O

❤︎
PERJANTAI 23.10.
12:30 - 13:00 Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
13:30 - 14:00 Satu Vasantola: Kaikki kadonneet
14:30 - 15:00 Paula Nivukoski: Mainingin varjo
14:30 - 15:00 Ella Kanninen: Minun Italiani
15:00 - 15:30 Juha Hurme: Suomi

❤︎
LAUANTAI 24.10.
11:30 - 12:00 Ääni tarinalle – äänikirjan lukijat Jukka Pitkänen, KristaPutkonen-Örn & Pirjo Heikkilä
12:00 - 12:30 Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö
14:30 - 15:00 Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
17:30 - 18:00 Anni Kytömäki: Margarita

❤︎
SUNNUNTAI 25.10.
10:30 - 11:00 Metoo ja BLM, miten muutokset näkyvät kirjallisuudessa? 
Päivi Koivisto-Alanko, Koko Hubara, Anu Silfverberg ja Ronja Salmi
12:30 - 13:00 Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
15:00 - 15:30 Kari Hotakainen: Tarina


Viime vuonna sain näin upean omistuskirjoituksen Miina Äkkijyrkältä!
Lamppu Laamasen kirjoittama Äkkijyrkän elämäkerta Jumala ja erotiikka oli mainio.
Voi kirjamessut ja muistot ❤︎ Odotan.