Haruki Murakami - Komtuurin surma

Maailmassa ei ole mitään täysin varmaa, 
mutta meillä ihmisillä on kyky uskoa.

Komtuurin surma on kymmenes Murakamilta lukemani teos. Kirkkaimman muistijäljen on jättänyt Suuri lammasseikkailu upealla Hokkaidon kuvauksellaan, vähiten on puhutellut Sputnik-rakastettuni. Komtuurin surma alkaa tyyliltään melko realistisena, mutta kääntyy sitten osittain huiman absurdiksi ja surrealistiseksi. Murakami kääntää aluksi miehen ja naisen perinteiset roolit päälaelleen. Minäkertojaksi hän on valinnut tokiolaisen 36-vuotiaan tilaustöitä tekevän muotokuvamaalarin. Mies on rutiininomaisen leipääntynyt ja kyllästynyt työhönsä. Hän työskentelee kotona, hoitaa ruuanlaiton ja muut kotityöt vaimon ollessa kiireinen uranainen.

Yhtenä kauniina päivänä vaimo Yuzu ilmoittaa, että kuuden vuoden avioliitto on sitten loppu. Tämä on täysi pommi miehelle, mutta mukautuvainen taiteilijamme tyytyy mukisematta vaimonsa päätökseen.  Parin kuukauden sumuisen ja päämäärättömän autolla ajelun jälkeen mies päätyy asumaan eristäytyneelle vuorelle maankuulun taidemaalarin Amada Tomohikon omistamaan taloon. Hyvin pian taiteilija huomaa ajautuneensa keskelle outoutta.

Kirjan nimi ja jännittävä idea juontavat juurensa Mozartin Don Giovanni -oopperaan. Murakami on kehitellyt idean, että ullakolta löytyvä Tomohikon mestarillinen ja salassa pidetty maalaus ’Komtuurin surma’ kertoo verhotusti jostain traagisesta tapauksesta, jonka Tomohiko Wienissä Anschlussin aikaan taideopiskelijana koki. Maalauksessa esiintyvät kaikki oopperan henkilöt, joskin vanhoissa Asuka-kauden (538-710) asuissa. Taiteilijan kokemasta traumasta kertoo se, että päästyään natsien vankeudesta takaisin Japaniin hän hylkäsi länsimaisen maalaustaiteen ja siirtyi perinteiseen japanilaiseen Nihonga-maalaustyyliin. Tästä kaikesta oli tosi kiinnostavaa lukea.

Taulun löytyminen aloittaa maagisten tapahtumien vyöryn. Kohta omituinen helisevä ääni alkaa häiritä öisin ja tontin pikkumetsiköstä löytyy ihmetystä herättävä syvä kuoppa. Lähellä asuva, satumaisen rikas, mutta mystinen herra Menshiki ilmaantuu valkoiset hiukset liehuen kuvioihin ja päätyy taiteilijamme malliksi. Yhdessä taiteilija ja tämä eräänlainen Jay Gatsby juttelevat niitä näitä ja kuuntelevat vanhaa jazzia. Murakami ripottelee luku luvulta lisää maagisia elementtejä, mutta ne pysyivät kirjan alkupuolella hyvin mieleni hallittavissa. Jännitys tihentyi trillerimäisesti ja pahaenteinen uhka leijaili.

Minua viehätti yksinäisen taiteilijan tavallisen arjen kuvaus ruuanlaittoineen ym. rutiineineen. Atmosfääriä taiteilijan kotoisiin arkisiin hetkiin toivat aina taustalla soivat vanhat vinyylit. Rakastajattaria oli parikin kappaletta, jotka molemmat olivat hänen oppilaitaan lähikaupungin kuvataideryhmästä. Minäkertoja näkee todentuntuisia unia ja vihainen valkoisella Subaru Forresterilla ajeleva keski-ikäinen mies edustanee jotain hänessä piilevää pimeää puolta. Taiteilijalla oli ollut koskettavan läheinen ja lämmin suhde jo nuorena kuolleeseen pikkusiskoonsa, minkä ansiosta hän ymmärsi nyt hyvin nuorta mallinaan toiminutta tyttöä.

Arkisessa elämänkuvauksesa oli viehätyksensä, jota riitti sivulle 638 asti, jolloin koin, että liioitellut maagiset elementit suorastaan tyrmäsivät minut. Seurasi sivukaupalla seikkailuja metaforien maanalaisissa tunneleissa. Kirjailijan tissifetissi tuli selväksi, sen verran usein naisten rintojen muoto, koko tai kehittymättömyys tuli puheeksi. En muista onko Murakami aiemmissa teoksissaan kuvannut näin tarkoin naisten asuja. Aluksi mielenkiintoista, mutta lopulta itseään toistavaa. Ihmeekseni en tällä kertaa erityisemmin ärsyyntynyt Murakamin naiskuvasta tai seksismistä. Kai sitä osasi odottaa. Seikkailtuaan vuorilla noin vuoden taiteilija palaa Tokioon.

Elämä saattoi paiskata minut pimeään ja ahtaaseen onkaloon tai luonnon armoille myrskyiseen erämaahan, mutta uskoin, että joku ilmestyisi silloinkin näyttämään tietä. Se oli tärkein asia, jonka olin oppinut oudoista kokemuksistani talossa syrjäisellä vuorella Odawaran edustalla.

Juonessa oli paljon vetovoimaa ja kiehtovuutta. Kerronnan tyyli oli selkeää, mutta ei minusta mitenkään eityisen mieliinpainuvaa. Tyylinäytteitä luettavissa täältä. 800-sivuinen romaani olisi mielestäni hyötynyt tiivistämisestä ja rönsyilevien juonipolkujen karsimisesta. Mutta kyllähän Murakamilla on ihailtava mielikuvitus!

Haruki Murakami

Kishidancho Goroshi 2017 / Killing Commendatore 2018
Komtuurin surma
Japanista suomentanut Juha Mylläri
Kansi Jussi Kaakinen
Tammi 2018
ERITTÄIN HYVÄ ****
Kirjastosta
_______________

Kaikki bloggaukseni Murakamin teoksista: 

Komtuurin surma, Rajasta etelään, auringosta länteen, Miehiä ilman naisia, Suuri lammasseikkailu, Maailmanloppu ja ihmemaa, 1Q84, Sputnik-rakastettuni, Väritömän miehen vaellusvuodet, Kafka rannalla, Norwegian wood

Tove Jansson - Höstvisa #runosunnuntai

Ensi viikon Svenska Dagenin kunniaksi ruotsin kielen merkeissä.

Ihana Tove Jansson (1914-2010), Muumien äiti ei juuri esittelyjä kaipaa: maailmankuulu kirjailija ja taiteilija, jonka luomat Muumi-hahmot ovat iso bisnes sekä meillä että maailmalla. Esim Japanissa on avattu Moomin Valley.

Höstvisa / Syyslaulu on Erna Tauron säveltämä laulu Tove Janssonin sanoihin. Laulu sai kolmannen palkinnon Yleisradion järjestämässä laulukilpailussa vuonna 1965. Ruotsinkieliset sanat alla, suomenkieliset on tehnyt Esko Elstelä, ja ne löytyvät täältä.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

Tässä linkki karismaattisen Birgitta Ulfssonin (1928-2017) tulkintaan. Minulla oli ilo nähdä hänet livenä Savoyn lavalla maaliskuussa 2017. Bloggauksessani kirjoitin näin:

"Mutta sitten näyttämön valtasi rehentelevä ja römeä-ääninen pikku Myy Birgitta Ulfssonin tulkitsemana - suomeksi. Seurasi myös pätkä pakkoruotsia Tua Forsströmin runon säkein. Mikä karisma, mikä lavan haltuunotto - ja yleisö oli aivan pähkinöinä kuten bloggarikollega Arja eilen twiittasi! Tämä hurmaava 88-vuotias nainen ei ole istunut muottiin koskaan elämässään, ei vielä nytkään, sillä hän jatkaa teatterityötään sekä Suomessa että Ruotsissa.”

HÖSTVISA 

Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mig att finna.
En sommar går förbi, den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunde vinna.
Du kommer kanske nån gång, förr'n skymmningen blir blå,
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr,
det är försent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre, än vad jag gjorde förr
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig och det är hjärtats lust
och att få vara samman med varandra.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Tove Janssonin kuvat Public domain

#runo18-haaste

❤︎
SusuPetal runoili Lehtimatosta

Olli Jalonen - Taivaanpallo

Angus on hellyttävä, paljasjalkainen ja resuinen pieni poika syrjäisellä Saint Helenalla. Hän on isästään orpo ja elelee vaatimattomasti äitinsä, siskonsa ja pienten veljiensä kanssa. Nuori tähtitieteilijä Edmond Halley saapuu Lontoosta saarelle tutkimaan tähtiä ja tämä kohtaaminen muuttaa Anguksen koko elämän. Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa huimaan seikkailuun 1600-luvun lopun eristyneeseen yhteisöön ja kutoo eläytyvällä mielikuvituksella fiktioonsa oikeita historiallisia tapahtumia.

Kolme mitättömän pientä ja eristäytynyttä tulivuorisaarta: Saint Helena, noin 1 950 km Afrikan lounaisrannikosta, pinta-ala 122 km2;  Ascension sijaitsee noin 1 100 km luoteeseen ja Tristan da Cunha 2 100 km etelään. Saaret kutkuttavat kirjailijoiden luovaa mielikuvitusta, sillä Marianna Kurtto on kirjoittanut lumoavan 1960-luvulle sijoittuvan teoksen Tristania.

Mahtava brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania hallinnoi Saint Helenaa:  saarella on brittiläinen kuvernööri ja anglikaaninen pastori, eikä saarelta noin vain pääse pois jos sinne on kerran tullut.  Palatakseen emämaahan Englantiin tarvitaan lupa Lontoosta. Purjelaivat kuljettavat Intiasta tavaran lisäksi orjia, täydentävät saarella muonavarastojaan ja korjaavat myrskyssä vioittuneita rakenteita.

Lontoota on muutama vuosi sitten koetellut kaksikin järkyttävää tapahtumaa: ruttoepidemia 1665 ja seuraavana vuonna suuri palo. Kaiken menetettyään myös pienen Anguksen vanhemmat lähtivät siirtolaisiksi keskelle merta paremman elämän toivossa. Poika syntyi vasta Saint Helenalla, mutta isä kuoli työmaaonnettomuudessa. Äti Catherinella ja teini-ikäisellä isosiskolla Annilla oli naisten kohtalo: syntyivät aviottomat pojat Thomas ja Adam. Kruunun lähettämä saaren anglikaaninen pastori rakastui leskeen ja otti koko perheen luokseen asumaan, mutta tätä eivät vehkeilevät salakatoliset hyvällä katsoneet.

Edistyneessä Lontoossa on perustettu luonnontieteellinen Royal Society. Sen nuori jäsen Edmond Halley (1656-1742) vietti apulaisensa Clarken kanssa saarella kokonaisen vuoden tähtiä tutkimassa. Pieni Angus sai ihailemaltaan Halleylta tarkkailutehtävän, jota hän täytti tunnollisesti yö yön ja kuukausi kuukauden perään. Hän kiipesi korkean araukaarian latvaan ja laati tähtikarttoja sekä tilastoja lintujen esiintymisistä. Despoottinen ja julma kuvernööri alisti ja riisti sekä saarelaisia että orjiaan, tilanne äityi väkivaltaiseksi, vaaralliseksi ja kaoottiseksi. Kuvernöörin sabotaasit ja sensuuri estivät pastoria lähettämästä tilanneraportteja Lontooseen. Ainoa mahdollisuus oli lähettää nuori Angus laivalla matkaan kirjeen kanssa. Niinpä Angus piilotettiin kauppakomppanian suuren Berkeley Castlen märssykoriin.

Olli Jalonen kirjoittaa eläväksi saarelaisten elämän, jota leimasi pimeys, uskonnon pelottava valta ja taikausko. Kiistat ja valtataistelut anglikaanien ja puritaanien kesken velloivat. Merellä merimiehillä oli omat lakinsa ja paljastuttuaan Angus koki kaikki mahdolliset höykytykset, sillä uskottiin hänen tuoneen huonoa onnea ja nostattaneen myrskyn. Kuitenkin Angus kesti nälän ja simputukset päästen hengissä Lontooseen ja Halleyn kotiin. Vastaanotto ei ollut kovin lämmin, sillä ilmeisesti Halley pelkäsi käynnissä olevia valtataisteluja niin hallitsijoiden kuin kirkkokuntien kesken.  Nämä kaksi ’löysivät' kuitenkin toisensa ja tekivät tasaveroisina upeasti kuvatun tutkimusmatkan jäätyneellä Thamesilla Kentin Snowdon-vuorelle.

Taivaanpallo oli vangitseva seikkailu. Olli Jalosen tekstissä on jotain maagista ja pieni Angus sydämet sulattava henkilöhahmo. Poika on hyväsydäminen, liikuttavan tunnollinen ja kuuliainen. Hänellä on terävä pää, uskomattoman tarkka näkö ja hänen tiedonjanonsa on loputon.  Sitkeä ja laiha poika on harjaantuneine koirankoipineen ja parkkiintuneine jalkapohjineen nopea kuin nuoli. Anguksen mietteitä ja pohdintoja lukee suorastaan ahmien. Sanasto, lauserakenteet ja tapa ilmaista luovat lukijan eteen 1600-luvun lopun maailman. Juuri noin olisi älykäs ja Raamatun nuhteeseen kasvatettu poika voinut ajatella ja ilmiöitä pohtia.

Taivaanpallossa yhdistyvät kiehtovalla tavalla ajankohdan tieteellinen edistys ja uskonnon ristipaineet. Tiedettä ovat aina vieneet eteenpäin poikkeusyksilöt. Jalonen osoittaa, että vaatimaton syntyperä ei ole välttämättä este tässä kilvoittelussa. Valloittava lukukokemus, olin myyty. Jos laatisin oman Finlandia-ehdokaslistan, tämä olisi ehdottomasti mukana.

Olli Jalonen
Taivaanpallo
Kansi Anna Lehtonen
Otava 2018
LOISTAVA *****
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää

Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

Halleyn komeetasta