Lähikirjastoni on heinäkuussa kiinni enkä jaksanut siirtää varauksiani toiseen toimipisteeseen. Niinpä etsiskelin taas kerran äänikirjapalvelusta kuunneltavaa ja törmäsin Victoria Hislopin paksuun teokseen Paluu. En pitänyt alkuunkaan lukijan äänestä ja olin jättää kirjan kesken. Mutta onneksi ymmärsin nostaa kuuntelunopeutta - ja kas, kirja tempaisikin lumoavasti mukaansa!
Kirjan 2000-luvun alun nykytaso kertoo 35-vuotiaasta englantilaisesta Soniasta, jonka avioliitto Jamesin kanssa on huonoissa kantimissa. Naisen äiti oli syntyperältään espanjalainen, mutta MS-tautiin menehtynyt äiti ei koskaan puhunut menneisyydestään. Salsaa rakastava Sonia lähtee ystävänsä Maggien kanssa Granadaan salsa-kursseille ja tutustuu paikallisessa kahvilassa, El Barrilissa mukavaan iäkkääseen kahvilanpitäjään. Seinällä olevat vanhat valokuvat nuoresta flamencotanssijasta Mercedeksestä näyttelevät kirjassa merkittävää osaa.
Kirjan parasta ja kiinnostavinta antia olivat Espanjan sisällissodasta kertovat osuudet. Hislop oli valinnut tapahtumapaikaksi oivallisesti Granadan, jossa homoseksuaaliksi tiedetty Frederico García Lorca murhattiin elokuussa 1936 ja jossa hänen sukunsa talo, Huerta de San Vicente, toimii edelleen museona. Hislop kertoo, miten julma ja verinen sisällissota ja sen jälkeinen Francon diktatuuri tuhosivat yhden aivan tavallisen granadalaisen Ramírezin perheen.
Jännitteet tasavaltalaisten ja fasistien välillä olivat kasvaneet ja kärjistyneet pikkuhiljaa toisen tasavallan aikana vuodesta 1931 lähtien. Politiikka tuli myös perheen poikien väliin. Kitaraa soitteleva homopoika Emilio pysyi politiikasta erillään, mutta opettajana toimiva Antonio ja lupaava härkätaistelija Ignacio ottivat kärjekkäästi yhteen. Ignacio veljeili porvariston ja oikeiston kanssa ja hänen huolettomat lausumansa johtivat Emilio-veljen pidättämiseen ja myöhempään kuolemaan. Isä Pablo vangittiin tekaistuin syin, kukkoileva Ignacio murhattiin ja Antonio lähti rintamalle. Sodan jälkeen hän päätyi pakkotyöhön ja rakentamaan Francolle Valle de los caídos -muistomerkkiä.
Jännitteet tasavaltalaisten ja fasistien välillä olivat kasvaneet ja kärjistyneet pikkuhiljaa toisen tasavallan aikana vuodesta 1931 lähtien. Politiikka tuli myös perheen poikien väliin. Kitaraa soitteleva homopoika Emilio pysyi politiikasta erillään, mutta opettajana toimiva Antonio ja lupaava härkätaistelija Ignacio ottivat kärjekkäästi yhteen. Ignacio veljeili porvariston ja oikeiston kanssa ja hänen huolettomat lausumansa johtivat Emilio-veljen pidättämiseen ja myöhempään kuolemaan. Isä Pablo vangittiin tekaistuin syin, kukkoileva Ignacio murhattiin ja Antonio lähti rintamalle. Sodan jälkeen hän päätyi pakkotyöhön ja rakentamaan Francolle Valle de los caídos -muistomerkkiä.
Ramírezin perheen ainoa tytär Mercedes oli 16-vuotias ja eli flamencolleen. Hän oli esiintynyt malagalaisen mustalaisen Jávier Monteron kanssa ja myös rakastunut mieheen. Kun perhe oli jo hajalla ja sota tuli kotiaukiolle Granadassa, Concha-äiti antoi tyttärelleen luvan lähteä etsimään rakastamaansa miestä. Taival oli raskas eivätkä rakastavaisten tiet enää koskaan kohdanneet. Minua viehätti valtavasti tapa, jolla Hislop selitti ja kuvasi flamencoa.
Wikipedia sanoo flamencon jakautuvan yli viiteenkymmeneen eri tyylilajiin eli paloon. Keskeisiä lajeja ovat muun muassa Toná, Siguiriyas, Bulerías, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos ja Verdiales. Francon sensuuri ulottui myös flamenco-sanoituksiin. Alunperin flamenco oli alimpien yhteiskuntaluokkien marginaalinen taidemuoto, jota valtavirta ei ymmärtänyt, juonsihan se juurensa mustalais- ja muista etnisistä kulttuureista. Espanjan sisällissodan vuosina 1936–1939 flamenco-sanoitukset olivat myös tapa hyökätä fasisteja vastaan ja puolustaa avoimesti tasavaltaa. Francon voiton jälkeen monien sanoituksissaan naisten asemaa ja tasavaltaa puolustaneiden flamenco-laulajien oli paettava maasta. Francon aikana flamenco ’pestiin’ (fue blanqueado) ja valjastettiin palvelemaan diktatuurin tarkoitusperiä ja turismia.
El baile es la antesala de la prostitución.
Kuva ja infoa flamencosta täällä.
Wikipedia sanoo flamencon jakautuvan yli viiteenkymmeneen eri tyylilajiin eli paloon. Keskeisiä lajeja ovat muun muassa Toná, Siguiriyas, Bulerías, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos ja Verdiales. Francon sensuuri ulottui myös flamenco-sanoituksiin. Alunperin flamenco oli alimpien yhteiskuntaluokkien marginaalinen taidemuoto, jota valtavirta ei ymmärtänyt, juonsihan se juurensa mustalais- ja muista etnisistä kulttuureista. Espanjan sisällissodan vuosina 1936–1939 flamenco-sanoitukset olivat myös tapa hyökätä fasisteja vastaan ja puolustaa avoimesti tasavaltaa. Francon voiton jälkeen monien sanoituksissaan naisten asemaa ja tasavaltaa puolustaneiden flamenco-laulajien oli paettava maasta. Francon aikana flamenco ’pestiin’ (fue blanqueado) ja valjastettiin palvelemaan diktatuurin tarkoitusperiä ja turismia.
Hislop on tutkinut Espanjan sisällissodan kulkua tarkoin ja perustaa romaaninsa faktaan. Minusta Paluu on yksi parhaista Espanjan sisällissodasta lukemiani kirjoja. Romaanissa kerrotaan myös baskikaupungista Guernicasta, jonka tuho pommituksissa oli täydellinen. Ja brittinä Hislop kertoo myös baskilasten siirroista turvaan Englantiin. Ms Habanalla kuljetettiin 4000 lasta hoitajineen turvaan sodan jaloista toukokuussa 1937. Baskilapsista paljon tietoa / University of Southhampton.
Itse olen piipahtanut vain pikaisesti Granadassa. En nähnyt Sacromontea enkä Lorcan taloja. Mutta toki Alhambra ja kaupungin kapeat kujat olivat elämys. Lorcasta olen kirjoittanut useammankin postauksen - Veren häät & Bernarda Alban talo, Andalusian lauluja ja Draamaa Lorcan tapaan. Espanjan sisällissodasta kertovat loistavat, mutta suomentamattomat Almudena Grandesin teokset Los pacientes del doctor García ja El corazón helado sekä Javier Cercasin El monarca de las sombras.
Victoria Hislop - PaluuItse olen piipahtanut vain pikaisesti Granadassa. En nähnyt Sacromontea enkä Lorcan taloja. Mutta toki Alhambra ja kaupungin kapeat kujat olivat elämys. Lorcasta olen kirjoittanut useammankin postauksen - Veren häät & Bernarda Alban talo, Andalusian lauluja ja Draamaa Lorcan tapaan. Espanjan sisällissodasta kertovat loistavat, mutta suomentamattomat Almudena Grandesin teokset Los pacientes del doctor García ja El corazón helado sekä Javier Cercasin El monarca de las sombras.
Alkuteos The Return 2008
Suomentaja Laura Jänisniemi
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2016, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Annu Valtonen
_______________
Victoria Hislop (s. 1959) on brittiläinen kirjailija. Hän sai vuonna 2007 parhaan tulokkaan Galaxy British Book Awards -palkinnon esikoisromaanillaan Saari. Kirjasta on tehty myös 26-osainen tv-sarja, joka on Kreikan kaikkien aikojen suosituin televisiosarja. Hislop asuu Kentissä puolisoineen, ja heillä on kaksi lasta. Hänen kirjojaan on käännetty 26 kielelle.
Lorca syntyi 1898 Fuente Vaqueros nimisessä kylässä 17 km Granadan kaupungista länteen. Lähellä kaupungin keskustaa oli taas Lorcan perheen kesäasunto Huerta de San Vicente. Tässä espanjankielisessä videossa kuvia molemmista museoista ja täällä enemmän tarinaa espanjaksi Huerta de San Vicentestä, josta Lorca lähti etsimään turvaa serkkujensa luota, mutta hänet teloitettiin 19.8.36 homoseksuaalisuutensa ja vasemmistolaisuutensa vuoksi. Lorca oli 38-vuotias.
DE PROFUNDIS
Sata rakastavaista
nukkuu ikuista unta
kuivan mullan alla.
Andalusiassa on
pitkät ja punaiset tiet.
Córdobassa oliivipuita
joihin iskeä sadat ristit
heidän muistokseen.
Sata rakastavaista
nukkuu ikuista unta.
Los cien enamorados
duermen para siempre
bajo la tierra seca.
Andalucía tiene
largos caminos rojos.
Córdoba, olivos verdes
donde poner cien cruces,
que los recuerden.
Los cien enamorados
duermen para siempre.
