14. maaliskuuta 2019

Mai Tolonen - Kupai nau - nähdään pian


Vuosina 1870-1914 Suomesta muutti Amerikkaan yli 300 000 ihmistä, puolet heistä Pohjanmaalta. Matkaan lähdettiin höyrylaivalla yleensä Hangosta ja jatkettiin Hullin tai Liverpoolin kautta New Yorkiin tai Bostoniin. Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön S/S Polaris starttasi Hangosta huhtikuussa 1904 mukanaan yli 200 siirtolaisiksi lähtenyttä. Fiktiivisen matkustajaluettelon sivulta kolme Mai Tolonen poimii neljä lähtijää, joiden lähdön syistä ja kohtaloista kertoo enemmän:

  • renki Albin Määrinkäinen Jurvasta, 21 vuotta, naimaton
  • veturinlämmittäjä August Leppimäki Viipurista, 31 vuotta, naimisissa, kaksi lasta
  • barnflicka Sofia Lönnberg Viipurista, 19 vuotta, naimaton
  • opettaja Johan Liljestrand Pietarista, 47 vuotta, naimaton

Romaanin keskeisten henkilöiden kattaus on kiinnostavan erilainen ikäjakaumansa ja kotipaikkojensa osalta. Mikä ajoi nämä ihmiset jättämään taakseen kaiken tutun ja turvallisen, Augustin kohdalla myös vaimon ja lapset? Useimmiten lähdön syyt olivat taloudellisia: töitä ei ollut, toimeentulo oli uhattuna, kotitila periytyi vanhimmalle pojalle eikä elättänyt lukuisia sisaruksia. Mutta meidän henkilöillämme oli muitakin syitä. Köyhinä, rahatta ja kielitaidottomina he hyppäsivät rohkeasti tuntemattomaan ja lähtivät tavoittelemaan unelmiaan ja parempaa elämää.

Tolonen on tehnyt taustatyönsä huolella, sillä ajankuva on elävä ja todentuntuinen. Etenkin runsas Viipurin kuvailu kiinnosti minua sukujuuriltani karjalaisena. Laivamatka monesti kovassa merenkäynnissä tupaten täyteen ahdetussa kolmannessa luokassa oli ankea ja haiseva. Eikä suinkaan ollut itsestään selvää, että uusi kotimaa hyväksyi tulokkaan. Tulosatamissa järjestettiin tiukka lääkärintarkastus ja jos ei läpäissyt, oli palattava kotiin. Yhdysvalloissa suomalaiset etsiytyivät samoihin työpaikkoihin ja samoihin asuntoloihin; miehet tekivät töitä kaivoksissa tai rakennuksilla, naiset piikoina.

Romaanin henkilöhahmoista traagisimmat ovat nuori Sofia ja lähes viisikymppinen Johan. Köyhä puoliorpo Sofia pääsi Viipurissa hovioikeudenneuvos Hammargrenin varakkaaseen perheeseen lapsenpiiaksi. Hovioikeudenneuvos oli jo vanhempi herra, elämänilonsa menettänyt leskimies, joka rakastui iloiseen Sofiaan. Tyttö säikähti vanhan miehen kosintaa ja lähti karkuun Amerikkaan. Hän oli kätevä käsistään ja haaveena oli perustaa oma ompelimo, jossa varakkaat rouvat asioisivat. Mutta Sofian haaveet menivät myttyyn: siirtolaisten tansseissa hän tapasi ruotsalaisen Josephin ja tuli raskaaksi. Parille syntyi 11 lasta, joista viisi kuoli vauvoina. Jos Sofialla olisi ollut kristallipallo, jolla nähdä oma surkea tulevaisuus, hän varmasti olisi hyväksynyt hovioikeudenneuvoksen kosinnan ja elellyt Viipurissa varakkaana ja kunnioitettuna rouvana.

Adolfiina Närhi, hänen leskensä, oli surusta ja väsymyksestä turta. Juuri ennen kuin vainaja laskettiin hautaan, hän heittäytyi arkun päälle. Ei halunnut päästää irti. Toisteli arkulle "Kupai nau. Kupai nau." Naapurit kiskoivat hänet irti arkusta ja pitivät pystyssä. Kaikki katsoivat minua. Minun piti saada nainen rauhoittumaan. // Olen haudannut hänen miehensä mainikaupungin ankaraan syliin. Arvasiko hän, että en ole pätevä pappi? Osasinko saatella sielun? Minne? - Carbon, illalla 14 p:wä lokakuuta 1906

Toista jalkaansa ontuva Johan toimi opettajana Pietarin suomenkielisessä koulussa, mutta varomaton lausahdus suisti hänet poliittiseen epäsuosioon. Suomessahan elettiin Nikolai II:n venäläistämisaikoja ja Bobrikov oli kenraalikuvernöörinä. Johanin tarkoitus oli jatkaa opettajana Yhdysvalloissa, mutta kaikki kontaktit pettivät. Mies päätyi maan syrjäisimpään ja surkeimpaan kaivoskaupunkiin toimittamaan leipäpapin virkaa, vaikka ei oikea pappi ollutkaan. Johanin koskettavista päiväkirjoista huokuu epätoivo.

Mai Tolonen eläytyy hienosti hahmoihinsa ja tekee heidät eläviksi ja lihallisiksi. Siirtolaisten arkipäivä, toiveet, unelmat ja vastukset kiehtovat. Erinomainen ja kiinnostava kuvaus Amerikan siirtolaisista. Kirjan ulkoasu on myös kaunis ja onnistunut.

Mai Tolonen - Kupai nau - nähdään pian
Ulkoasu Jouni Korkiasaari
OK-kirja 2018
****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
______________
Helmet-haaste: 4 ( kirjailijan ainoa teos), 37 (pienkustantamo)
Siirtolaisten matkareitit Amerikkaan / Siirtolaisuusinstituutti - todella mielenkiintoinen artikkeli!

FM Mai Tolonen on syntynyt ja käynyt koulun Vaasassa, valmistunut Helsingin yliopistosta ja asunut vuodesta 1974 lähtien Espoossa. 
OK-kirja on siirtolaisuuteen erikoistunut kustantamo, joka on professori Olavi Koivukankaan vuonna 2012 perustama. Koivukangas on tutkinut laajasti siirtolaisuutta, ja hän johti Siirtolaisuusinstituuttia Turussa vuosina 1974-2009.

6 kommenttia:

  1. Siirtolaisuus kiehtoo minua. Silti OK-kirja on minulle tuntematon kustantamo.
    Minun on pakko lukea tämä, kun olen itse tehnyt matkan laivalla Australiaan kolmannen luokan matkustajana. Takaisin Eurooppaan puolestaan -sen matkan jälkeen - romutettavaksi tuomitulla laivalla.
    Kiitos Riitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sinulla ollut aika hurja ja vaarallinen paluu! Tämä on tosi mielenkiintoinen kirja, ja Tolosen teksti on eläytyvää. Minähän olen itse juuriltani karjalainen, joten Viipurin kuvaus kiehtoi. Molemmat mieheni taas ovat pohjalaista sukua. Heidän suvuistaan löysin lukuisia Ameriikkaan lähtijöitä.

      En minäkään mitään OK-kirjasta tiennyt. Se on nuori siirtolaisuuteen erikoistunut pienkustantamo. Laitoin linkin heidän kotisivuilleen, sieltä voi löytyä muutakin kiinnostavaa.

      Poista
  2. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! Varmaan melkein joka suvusta löytyy noita merten taakse lähteneitä, juuri tuohon aikaan ja esimerkiksi Australiaan 60-luvulla.
    Omat isosedät lähtivät 1900-luvun alussa pakoon, etteivät joutuisi Venäjän armeijaan, päätyivät Argentiinaan, jossa on nykyään paljon sukua. Ja 1960-luvulla eno perheineen lähti Australiaan, juuri varmaan tuollaisella kyydillä kuin Kirsti Kaija tuossa ylempänä kertoi.

    VastaaPoista
  3. Siirtolaisuus on kiehtova aihe! Vanhin veljeni oli siirtolaisena Australiassa muutaman vuoden, muutti sitten Kanadaan ja asuu tätä nykyä Suomessa. Pitäisi etsiä aiheesta muitakin kirjoja. Olen lukenut Eeva Vuorenpään Kaksi rantaa, jonka tosin koin kevyeksi. Irlantilaisen Colm Tóibínin Brooklyn oli minusta hieno New Yorkin siirtolaisten kuvaus.

    VastaaPoista
  4. Nämä tarinat ovat kiehtovia minusta erityisesti siksi, että ne kertovat, kuinka rohkeita ihmiset ovat olleet. Olen lukenut erään siirtolaisen pojanpojan kirjoittaman tositarinan isoisästään, joka lähti ja jätti perheensä eikä koskaan palannut, tämä on omakustanne, Veijo Saarelainen: Kolmas polvi. Ei kaunokirjallinen tuotos, mutta kertoo totuuspohjaisesti, miten karua elämä Ameriikan ihmemaassa siirtolaisille oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkistä Eeva. Siirtolaisten elinolot olivat usein surkeita. Palkka pieni ja kaivoksissa vaarallista. Asumukset olivat ahtaita ja kosteita; tuberkuloosiin eikä kuumetauteihin ollut hoitoa. Tässäkin kirjassa tuli esiin se, että omasta surkeudesta ei koti-Suomeen hiiskuttu. Aihe kiinnostaa vahvasti.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.