Tein listaa blogin aikana, lokakuusta tähän asti lukemistani kirjoista. Näköjään ahmimalla ja varsin espanjapainotteisesti on menty.
Olin Isabel Allende -fani jo entuudestaan. Olin lukenut häneltä ainakin Los cuentos de Eva Lunan ja Zorron. Lokakuussa lukemistani Henkien talo, Paula ja El amante japonés olivat aivan ihania.
Sitten innostuin lukemaan tuoreen Nobel-palkinnonsaajan Svetlana Aleksijevitsin Tsernobylistä nousee rukous ja Sodalla ei ole naisen kasvoja. Molemmat vavisuttavia lukukokemuksia. Luin taas kertaalleen Kjell Westön iki-ihanan Missä kuljimme kerran, tällä kertaa ruotsiksi.
Sitten olikin vuorossa Haruki Murakamin tuotantoon tutustuminen. Eniten pidin teoksesta Kafka rannalla. Maailmanloppu ja ihmemaa -teos on ollut jo pitkään varauksessa. Toivottavasti saan sen pian luettavakseni.
Uusia tuttavuuksia minulle nämä kaikki. Näistä mieliinpainuvin oli Francisco González Ledesman No hay que morir dos veces. Eduardo Mendozan eläinsatiirista pidin myös.
Francon ajan sensuurista elokuvajulisteissa kertova katselukirja oli mielenkiintoinen, Pariisitar kepeä. Maatuskan persoonallisesta kielestä pidin erityisesti.
Melkein kaikista olen jotakin blogiini kirjoittanut, itselleni muistiin ja ehkä vinkiksi muillekin.
Sen verran on tullut espanjaksi luettua, että tällä hetkellä näen unenikin espanjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.