3. helmikuuta 2019

Aki Salmela - Eläimen varjo #runosunnuntai


Eläimen varjo on Aki Salmelan kahdeksas runokokoelma, joka kiinnitti huomioni valtavan upealla kannellaan. Salmela tuntuu saaneen innoituksensa italialaiselta runoilija-filosofilta Giacomo Leopardilta (1798-1837), jonka Aasialaisen paimentolaisen öistä laulua vuodelta 1830 hän referoi ja jonka esittää kokoelman lopussa kokonaisuudessaan. Jano-runouslehden sivulta voit lukea laulun Salmelan suomennoksena. Ehkä tämä luonnehdinta tuosta kirgisialaisesta lammaspaimenesta sopii osin Salmelaan itseensä?

Hän on pessimisti. Hän ei näe ihmisen osassa mitään mieltä. Hän tunnustaa kadehtivansa eläimiä, lampaita, joita hän paimentaa, miten ne ovat rauhassa olemisensa kanssa, miten ne eivät koskaan ikävysty. 

Leopardista en ollut kuullutkaan, mutta Googlen kautta miehestä välittyi kuva arvostetusta, mutta pessimistisestä italialaisen runouden isästä. Samaa pessimististä aforistisuutta ja filosofisuutta löysin Salmelan runoista. Kokoelman aloittavat tasapalkkiin ladotut proosamaiset tekstit otsikolla Antropomorfisia eläimiä. Tässä Salmela luonnehtii viittätoista eläintä (mukana myös fauni!), joilla on ihmisenkaltaisia piirteitä ja joilla on omat lajikohtaiset kahleensa kuten ihmiselläkin. Aforistiset faabelit paljastavat kukin jotain ihmisestä ja näyttävät kuinka naurettavaa on luulotella olevansa maailman ehdoton keskus, jonka ympärillä kaikki pyörii. Olemmeko me muka rajattomampia ja edistyksellisempiä kuin nämä yksinkertaiset, omaa kohtaloaan täyttävät eläimet? Monissa oli terävää ironiaa ja näkemystä, otan osasitaatin runosta Lammas:

Lammas koostuu enimmäkseen villasta ja niin kapeista havainnoista, ettei sillä ole selkeää käsitystä siitä, minkälaisessa maailmassa se elää. (...) Asiat tulevat ja menevät, eikä mikään niistä uhkaa pehmeän kuorensa sisälle linnoittautunutta olentoa. Se ei voi käsittää, kuka ylipäätänsä edes haluaisi kohdata tämän nopeasti muuttuvan maailman ilman villan eristäviä kerroksia.

Niinpä, maailma on haasteellinen paikka, jossa me suurine illuusioinemme räpiköimme. Osiot Yksinkertaisia asioita ja Lauseita sisältävät aforismin kaltaisia lyhyitä ajatelmia. Salmela siteeraa André Giden sanontaa, jonka mukaan kaikki on jo sanottu, mutta koska kukaan ei kuuntele on ryhdyttävä toistamaan. Koin nämä ajatelmat pessimistisiksi ja sarkastisiksi. Lyhyet aforismit tuntuivat koleilta ja kyynisiltä, vaikka niistä herkullista itseironiaa ja rentoa huumoriakin löysin: Toisinaan lause vain inttää itseään. /  Lukijan tehtävä on suostua tai olla suostumatta. /  Tämän tuolla puolen on vain lisää tätä. / Jos runoilija kirjoittaa lauseen, onko se väistämättä runoutta? 

Ihminen 
on monimutkainen mikä?

eläin? apina? hölmö?
jokin vaihtokelpoinen sana

joka kuvaa kehityksen
tätä pistettä.

Pidin paljon pitemmistä proosateksteistä kuten esimerkiksi Lukija, Toisenlainen paratiisi & Joutilas luonto. Kaikilla asioilla ja meillä ihmisillä on omat varjonsa. Salmela ottaa käsittelyyn mm. vanhenemisen, valinnan, havainnon, vaiston, valtameren ... Eläimen varjo on minimalistista ja tarkkaa ilmaisua. Ajatukset salaavat merkitystään ensimmäisellä lukukerralla, etenkin aforismilausahdusten osalta. Teksti on viimeisen päälle hiottua ja Salmelan tapa sanoa selkeää ja suorasanaista, joskin kaipasin enemmän jotain epämääräistä leikittelevyyttä - mikä johtui varmaan viimeksi lukemastani Antsalon Imagosta... Mutta kyllähän hän ihmisen pienuuden runoillaan osoittaa.

Sen (valtameren) työ on loputonta. Se ei tunne alkuja ja loppuja. Syntymät ja kuolemat ovat sille hyttysen ininää, siiveniskuja, pelkkää pinnan värähtelyä. Ajatukset syttyvät ja sammuvat, ihmiset tulevat ja menevät, mutta meri jatkaa omaa loputonta työtään. Rantaa on vielä niin paljon hiottavana pois.

Elämä on jännityskertomus, jota maailma kirjoittaa hauraalle paperille ja katoavalla musteella.  Emme koskaan haluaisi tietää, miten se päättyy.

Aki Salmela - Eläimen varjo
Kansi Laura Lyytinen
Tammi 2019
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 25 (uusi kirjailija), 39 (kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta), 47 (alle 100 sivua)
Eläimen varjossa on kuljeskellut myös Tuijata

Aki Salmela (s. 1976) on helsinkiläinen runoilija ja suomentaja. Salmelan esikoiskokoelma Sanomattomia lehtiä ilmestyi vuonna 2004 ja sai Kalevi Jäntin palkinnon. Runokokoelmalla Tyhjyyden ympärillä Salmela voitti Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon.


Leopardin suomennettuja teoksia:
Giacomo Leopardin Laulut. Suomentanut Elsa Tervo. Lehmus, 1962.
Mietteitä. (Pensieri, 1837.) Suomentanut Pauliina de Anna. Savukeidas, 2015.

7 kommenttia:

  1. Eläimen varjossa tosiaan jo vaeltelin ja löysin paljon valaisevia paikkoja ihmisen osasta. Hirno kokoelma, johon palaan melkein päivittäin, luen aforistisen säkeen tai runon sieltä täältä. ”Kieli koskettelee todellisia kuvia” -ote vetoaa minuun. Hyvää runosunnuntaita, Riitta - ja onhan se tämän kokoelman parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hiottu ja elegantti. Minuun vetosivat enemmän pitemmät tekstit, ehkä aforismilauseiden määrää olisi voinut karsia? Runon lumoa tämän sunnuntain sää kyllä kaipaa!

      Poista
  2. Hiottua ja eleganttia viitaten tuohon vastaukseesi Tuijalle, Riitta. Eli ei siis kolahtaisi minuun, huokaus, olen niin nirso ja kaipaan kyllä runoihin särmää ja epätäydellisyyttäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedostan että Salmela on etevä, arvostettu ja palkittu. Mutta tunteen tasolla joku riemastus jäi puuttumaan. Luit oikein rivien väleistä Susu.

      Poista
  3. Kiitos taas esittelystä. Näin saan tietoa myös niistä joita en välttämättä edes tiedä olevanvolemassakaan. Mukavaa runosunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos runosta Esther - lemmikit on 💕

      Poista
  4. Todellakin upea kirjankansi!! <3

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.