Hallie Rubenhold - Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: 

heidät murhattiin Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888.

Historioitsija Hallie Rubenhold tuo kirjassaan Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit esiin yllä luetellut viisi naista ihmisinä. Hän on tutkinut tarkoin naisten elämänkulun lapsuudesta kuolemaan, poliisikuulustelujen vajavaiset pöytäkirjat sekä tuon ajan lehtileikkeet. Neljä heistä murhattiin kadulla, yksi omassa surkeassa huoneessaan. Naisten olemus oli rähjäinen, siksi lehdistö leimasi heidät suoralta kädeltä vain prostituoiduiksi - mikä ei ollut totta. Näiden köyhien naisten elämä oli räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä me helposti miellämme viktoriaaniseksi aikakaudeksi: englantilaisia maalaiskartanoita, tyylikkäitä herrasmiehiä hännystakeissaan, naisia upeissa leningeissään ja lierihatuissaan. Tämä kuva päteekin yläluokkaan, mutta työväestön elämä oli yhtä kurjaa kuin Oliver Twistin.

1800-luvun lopun Englannissa ja Lontoossa köyhän elämä oli yhtä taistelua, etenkin jos olit syntynyt tytöksi. Kodittomia oli tuohon aikaan Lontoossa Rubenholdin mukaan peräti 70 000 ja moni heistä joutui turvautumaan surkeisiin köyhäintaloihin tai niiden tilapäisosastojen yömajoihin, joiden olkipatjat kuhisivat syöpäläisiä. Trafalgar Squarella, muilla aukioilla ja Hyde Parkissa nukkui taivasalla satoja asunnottomia joka yö - miehiä, naisia ja lapsia. Pelastusarmeija syntyi 1880-luvulla juurikin Lontoon East Endissä, kun William Booth ja hänen vaimonsa Catherine kokivat köyhien auttamisen elämäntehtäväkseen.

Köyhien perheiden toimeentuloa ja naisten elämää vaikeutti etenkin suuri lapsiluku. Ehkäisykeinoja ei tunnettu eivätkä French letters olleet köyhien ulottuvilla ja jokainen ruokittava lisäsuu toi paineita perheen toimeentulolle. Odottavat naiset olivat aliravittuja ja keskenmenoja sattui usein. Lapsikuolleisuus oli suurta; lapsia tappoi tulirokko, pilkkukuume, muut epidemiat ja huono hygienia. Nainen oli turvaton ja miehensä armoilla. Jos mies jätti tai kuoli, oli pikimmiten yritettävä etsiä uusi mies, sillä muuten ei pysynyt hengissä.

Sääty-yhteiskunnan eriarvoisuus kuohutti jo mieliä, taistelu työläisten oikeuksista kävi kiivaana ja ammattiliittojen agitaattorit puhuivat kadunkulmissa. Heitä kuunneltiin, sillä työväestön enemmistö oli lukutaidotonta. Vuosisadan puolessa välissä kuninkaallista loistoa kansalaisille olivat tarjonneet kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin häät vuonna 1840 sekä Chrystal Palace ja Lontoon maailmannäyttely vuonna 1851. Kuningatar Viktorian hallitsemisen 50-vuotisjuhlia taas oli juhlittu vuonna 1887 näyttävin ja pramein menoin - ja toisaalla Lontoon köyhälistö yritti vain säilyä hengissä. Syksyllä 1888 Whitechapelin murhat puhuttivat, pelottivat ja nostattivat lööppejä. 

Näistä viidestä naisesta vain yksi myönsi olevansa prostituoitu, muiden elämä ajautui äärimmäiseen köyhyyteen, tilanteeseen, jossa he lyöttäytyivät yhteen kaltaisensa kodittoman ja alkoholisoituneen miehen kanssa - saadakseen turvaa kaduilla ja säilyäkseen hengissä. Jos aviomies kuoli tai jätti perheensä, seurauksena oli miltei sataprosenttisella varmuudella jätetyn naisen suistuminen köyhäintalojen asukiksi, jolloin epätoivoa lääkittiin alkoholilla.

Polly Nichols (1845–1888) oli ammattitaitoisen sepän tytär ja puolisonsa Williamin kanssa heillä meni aluksi hyvin. Syntyi kuusi lasta ja perhe pääsi muuttamaan edistyksellisiin ja hyvinvarustettuihin Peabody-asuntoihin. Mutta sitten puoliso William aloitti suhteen naapurin Rosettan kanssa ja Polly teki sen mitä naisen ei olisi pitänyt: hän jätti miehensä - ja päätyi nopeasti köyhäintalojen kautta irtolaiseksi ja kadulle. 

Annie Chapman (1841–1888) oli äitinsä Ruthin avioton lapsi ja hänen sisaruksistaan neljä menehtyi kolmessa viikossa epidemioihin. Annien aviomies pääsi ajuriksi hienoon kartanoon, Saint Leonard Hilliin. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta Anniesta tuli alkoholisti. Hän synnytti kahdeksan lasta, joista yhdellä oli epilepsia ja muut kuolivat vauvoina Annien raskauden aikaisen juomisen takia. Hänet passitettiin vuodeksi parantolaan, mutta Annie ei saanut raittiudesta kiinni. Liitto päättyi eroon ja Annie kadulle ja yömajoihin.  

Elizabeth Gustavsdotter Stride (1843–1888) oli syntynyt Ruotsissa, jossa hänet ilmeisesti raiskattiin, seurauksena kuppa ja leimautuminen yleiseksi naiseksi. Päädyttyään Lontooseen Elizabeth avioitui kirvesmies Johnin kanssa. Lapsia ei syntynyt ja Elizabeth lääkitsi elämän pettymyksiään juomalla. Myöhemmin hän kehitti valheellisen tarinan saadakseen avustuksia: hän kertoi menettäneensä kaiken Princess Alice -laivan haaksirikossa Thamesilla vuonna 1878, jolloin aluksen 700 matkustajasta yli 600 menehtyi.

Catherine Kate Eddowes (1842–1888) lyöttäytyi yksiin kiertelevän irlantilaissyntyisen balladikauppiaan Thomas Conwayn kanssa. Kate lauloi ja kirjoitti ylös luku- ja kirjoitustaidottoman miehensä säkeet. He kiertelivät maata ristiin rastiin viettäen täyttä kulkurielämää ilman vakituista asuntoa ja nukkuivat monesti taivasalla.

Mary Jane Kelly (1863–1888) oli joukon ainoa prostituitu. Mary Jane joutui ilmeisesti kansainvälisen tyttökaupan uhriksi ja hänet houkuteltiin Ranskaan bordelliin, josta pääsi pakenemaan. Prostituoidun uransa hän aloitti hienossa West Endissä, mutta joutui siirtymään huonommille alueille. Viina maistui sekä Mary Janelle että avomiehelle Josephille ja he muuttivat yhteen joksikin aikaa, mutta suhde ei kestänyt.

Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit on korutonta kertomaa. Näillä naisilla ei Rubenholdin mukaan alunperinkään ollut mahdollisuuksia, vain siksi että olivat syntyneet työväenluokkaan ja tytöiksi. Heidän ainoat uramahdollisuutensa olivat palvelijan pesti jossain varakkaassa perheessä tai huonopalkkainen teollisuustyö. Viktoriaanisena aikana miehetön nainen oli turha. Naiselta edellytettiin moraalista ja sukupuolista moiteettomuutta, miehille moraalisäännöt olivat erilaiset. Hyytävää oli lukea tuon ajan tyttökaupasta, jonka lonkerot ulottuivat manner Eurooppaan. Samat karmeat kuviot toistuvat edelleenkin. Tuon ajan oloista Lontoossa voi lukea esimerkiksi täältä.

Hallie Rubenhold - Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit
Alkuteos The Five. The Untold Lives of the Women Killed by Jack the Ripper 2019
Suomentanut Mari Janatuinen
Atena 2020
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
________________

Hemulin kirjahylly

Kirjakaapin kummitus

Leena Lumi

Lontoolainen historioitsija Hallie Rubenhold (s. 1971) on kirjoittanut menneisyyden naisista kolme kirjaa, joita on sovitettu myös BBC:n ja ITV:n tv-sarjoiksi. Hän on työskennellyt luennoitsijana, National Portrait Galleryn kuraattorina ja tv-sarjatuotantojen historia-asiantuntijana.