2. kesäkuuta 2021

Pascal Mercier - Sanojen paino


Elämän rikkaus koostuu muistoista, unohtuneista.

Luin vuosia sitten Pascal Mercierin upean teoksen Yöjuna Lissaboniin, joten tämä uusi suomennos oli tottakai otettava lukuun. Sanojen paino kuvaa osuvasti kirjaa, sillä se kertoo kielistä ja sanoista, kääntämisestä ja kustantamisesta, kirjoista ja kirjailijoista. Kuusikymppinen Simon Leyland on Oxfordista kotoisin oleva kääntäjä, joka on asunut Italiassa kolmekymmentä vuotta ja joutui vaimonsa Livian kuoltua ottamaan johdettavakseen vaimon suvun kustantamon Triestessä. Hänellä on kaksi Italiassa kasvanutta lasta: lääkäriksi opiskeleva tytär Sophia ja juristipoika Sydney.

Eräänä päivänä Simonin maailma pysähtyy: hänen aivonsa reistailevat. Migreenistä iän kaiken kärsinyt mies saa kauhukseen kohtauksen, jolloin sanojen tuotto tyrehtyy - mikä hirvittävä tilanne miehelle joka elää sanoista! Lääkäriltä tulee lohduton diagnoosi: aivokasvain, mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa korkeintaan vuosi. Runsaat kaksi kuukautta Simon elää tylyn tuomion alla, joka sitten osoittautuu erehdykseksi. Mies oli jo järjestellyt elämäänsä ja myynyt kustantamonsa. Kun kuolemantuomio peruuntuu, hän muuttaa Lontooseen sedältään perimään taloon, käy entisillä kotikulmillaan ja tapaa sikäläisiä vanhoja ystäviään. Simon saa uuden alun jäljellä olevalle elämälleen. 

Simon on jo kymmenen vuotta kirjoittanut pitkiä ja pohdiskelevia kirjeitä vaimovainajalleen. Hän haluaa kertoa rakkaalle Livialle päivistään ja selventää paperilla ajatuksiaan. Mercier tutustuttaa lukijan moniin pariskunnan ystäviin. Yksi heistä on venäläissyntyinen kääntäjä Andrei Kuzmín, joka yhdeksän vuoden vankeustuomion istuttuaan (mustasukkaisuustappo) saa hänkin uuden alun. Simon laskee ystäväkseen myös irlantilaistaustaisen trattorian tarjoilijan Patin, joka lukee runoutta. Ystävinä on tietysti kirjailijoita ja kustantajia, joihin Simonilla on lämmin suhde ja joita Simon auttaa avokätisesti kustantamon myynnistä saamillaan rahoilla.
 
 On kaunista elää, sillä eläminen on alkamista, joka hetkenä.
 
Romaanin moninaiset teemat aaltoilevat. Yksi tärkeä on eutanasia, jota Simon puolustaa. Kummankin maan lainsäädännön edessä se on murha. Sanojen painossa on hienot filosofiset hetkensä, mutta lähes 600 sivullaan se on minusta auttamattomasti liian pitkä. Jukka Pitkäsen ääntä oli miellyttävä kuunnella ja luulenkin, etten kirjana olisi jaksanut lukea loppuun. Kirjaa kääntäessään Simon mietiskeli pedanttisesti pilkun paikkaa ja tarvetta sekä kirjoitti samasta lauseesta eri versioita. Välimeren maitten kielten hallinta antoi hänelle mahdollisuuden vertailla eri kielten samaa tarkoittavaa sanaa, jotka tuottivat hyvin erilaisia tunnelmia. Kustantajien ja kääntäjien maailmaan oli toki mielenkiintoista solahtaa ja uskonkin, että kirja tarjoaa herkkupaloja ammatikseen kirjoittavalle ja kääntävälle, sekä myös pelottavia aivoverenkiertohäiriöitä saavalle ihmiselle. Lohdullista oli se, että monen ikäisenä elämä voi saada uuden tyydyttävän suunnan ja sisällön. Kirjan opetukset voisin tiivistää kolmeen: ystävät ovat tärkeitä, ystävystyä voi myöhemmälläkin iällä & aina voi aloittaa uudestaan.
 
Bloggaukseni teoksesta Yöjuna Lissaboniin.
 

Pascal Mercier - Sanojen paino
Alkuteos Das Gewicht der Worte 2020
Suomentanut Tuulia Tipa
Kansi Markko Taina
Tammi 2021
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
______________________

Simon Leyland on kääntäjä, joka on rakentanut elämänsä sanojen varaan. Kun dramaattiset tapahtumat saavat hänet palaamaan Lontooseen Italian-vuosien jälkeen, vastassa on hiljainen tyhjyys. Satunnaiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa ajavat Simonin puntaroimaan kielen vaikutusta, muistin petollisuutta ja taiteen keinoja kellojen seisauttamiseen.

Pascal Mercier on sveitsiläisen Peter Bierin kirjailijanimi. Hän syntyi Bernissä vuonna 1944. Mercierin romaani Yöjuna Lissaboniin on ihastuttanut lukijoita ympäri Eurooppaa ja nostanut Mercierin eurooppalaisten nykykirjailijoiden etujoukkoon. Kirjailijan roolin ulkopuolella Pascal Mercier on luonut mittavan uran yliopistomaailmassa. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1971 aikaa käsittelevällä väitöskirjallaan.

10 kommenttia:

  1. Kiitos kirjaesittelystä. Tuo valitsemasi lause kirjasta on mielettömän ihana. Yöjuna Lissaboniin alkoi kiehtoa mieltäni.

    Aurinkoista kesän alkua ja lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tosiaan hienoja hetkiä, mutta en pidä näin paksuista kirjoista. Tiivistämisen varaa olisi ollut. Ihana ilma, ja taas ulos!

      Poista
  2. Mercier kirjoittaa kiinnostavaa ja laadukasta tekstiä virheellisine diagnooseineen ja kiehtovine kirjeineen Livialle! Minulle kävi tämän - kuten nykyään muidenkin paksukaisten kanssa kuitenkin hiukka yli puolivälin vanhanaikaisesti eli lukeminen hyytyi eikä kelkka kääntynyt, vaikka parin päivän tauon jälkeen yritin uudelleen puhtaalta pöydältä, kyllä kirputti...

    Valisemasi lause, joka olisi hyvä pitää mielessä, on on kaunis ja paikkansapitävä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin Takkutukka. Itse sinnittelin loppuun Jukka Pitkäsen ansiosta.

      Poista
  3. Vaikuttaa kiinnostavalta! Mulla on vähän puolisalainen haave alkaa joskus kahlata Keltaista kirjastoa kirja kirjalta läpi, mutta saa nähdä tuleeko sitä tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä kahlaamista riittäisi! Tässä oli mielenkiintoisesti monista kielistä ja kääntämisestä. Joskus Helsingin kirjamessuilla olen kuunnellut huikeita kääntäjiämme työssään. Voi mitä tarkkuutta!

      Poista
  4. Tässä onkin kiinnostavat lähtökohdat. Kokonaisuutena tuntuu aika myllertävältä koko teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kirja. Simonin syvimpiin ajatuksiin oli hieno tutustua.

      Poista
  5. Minun on jo kauan pitänyt lukea Yöjuna Lissaboniin. Sen verran sitä kerran aloitin, että ihastuin siihen heti. Mutta harmillisia ovat minun kannaltani nämä tiiliskivet: vaikka ne olisivat kuinka ihania, energia ja keskittymiskyky ei tahdo riittää lukemiseen. Sanojen painokin kuulostaa hyvältä, mutta kovin paksu tosiaan sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksu on, liian. Mercier on varmaan työstänyt tätä kauan. Kirjassa on yksi kirjailija, joka kirjoitti teostaan 10 vuotta, ehkä Mercier puhui itsestään. Toki tässä on paljon hienoa ja hyvää ja kiinnostavaa.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.