10. helmikuuta 2016

Emmi Itäranta - Teemestarin kirja



Minä en juuri lue fantasiaa enkä scifiä, mutta tämä vei melkeinpä hurmoksiin. Uskomattoman upea kirja, josta varsin monet ovat jo näkemyksensä kertoneet. Niinpä hyvin lyhyesti.

Päällimmäisenä on Itärannan kieli. Kirjasta voisi ottaa joka sivulta hienoja sitaatteja mutta otan vain yhden, minkä Noria lausuu isänsä kuoltua:

Minä olen täällä, ja kaikki sanat ovat mykkää tuhkaa suussani, eikä mikään vesi vie janoani.

Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen, pohjoisen tuntureille jonkun ekokatastrofin jälkeen. Makeasta vedestä on huutava pula ja vesivarannot ovat diktatuurisen hallinnon tiukassa säännöstelyssä. Vesirikoksista rangaistaan ankarasti. Suolainen merivesi on vallannut järviä ja upottanut saaria ja kaupunkeja. Tässä kohden tuli mieleeni vuosia sitten lukemani Risto Isometsän Herääminen. Siinäkin  kaupunkeja oli hautautunut sulamisvesien ja merten alle, jopa Euroopassa. Ilmastonmuutos panee ajattelemaan. Ja myös se miten paljon maatumatonta muovia ja muuta romua jätämme jälkipolville.

Noria on teemestarin tytär, josta tulee isänsä seuraaja. Teeseremonian rauha ja rituaalit on hienosti kuvattu. Japanilainen kivipuutarha haravoidaan päivittäin. Norian vankeudesta ja viimeisestä teeseremoniasta itselleen kertova kuvaus oli kaunista. Pieni moite minulla on. Minua ei miellyttänyt viimeinen luku, sillä minusta se oli tarpeeton.

Aivan ihastuttava ja mukaansatempaava esikoisteos. Jonotin tätä kirjastosta syksystä asti, mutta kannatti. Suositan myös heille, jotka eivät fantasiafaneja olekaan. Olen aivan myyty.

Emmi Itäranta
Teemestarin kirja 2012
Teos
★★★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...