Tartuin Stoneriin hiukan epävarmasti, koska tiesin varsin monen tätä kirjaa hehkuttaneen. Aluksi minun olikin vaikea päästä kirjaan sisään, sillä olen lukenut viime aikoina hiukan koukeroisempaa ja kuvailevampaa tyyliä. Mutta nopeasti selkeään ja lakoniseen tekstiin tottui.
Stoner kertoo Missourin yliopiston apulaisprofessorin William Bill Stonerin elämäntarinan. Köyhistä oloista maaseudulta kotoisin oleva Stoner aloittaa opintonsa 1910 ja vaihtaa agronominopintonsa sittemmin kirjallisuuteen. Hän kustantaa opintonsa raskaalla maatyöllä ja asuu ankeissa oloissa. Hän vaikutti ja opetti samaisessa yliopistossa koko ikänsä.
Erittäin lyhyen tuttavuuden jälkeen solmittu avioliitto osoittautuu heti kättelyssä epäonnistuneeksi. Enkä ymmärrä ollenkaan mikä Ethel-vaimoa riivasi. Epävakaa persoonallisuus, joku muu mielenterveyshäiriö? Isänsä kuoltua Ethel tuohosi kaiken tältä lahjaksi saamansa. Insestiviittauksia en kuitenkaan havainnut kirjassa. Oliko niitä?Stonerin täydellinen alistuminen vaimonsa temppuiluun ja kotkotuksiin sai minut näkemään punaista. Tuon vuosikymmeniä kestäneen perhehelvetin seurauksena myös tytär Gracen kohtalo vääristyi. Ehkä ympäristön paine ja taloudelliset seikat tekivät avioeron vaikeaksi 1930-luvun lamavuosina. Avioeroa ei Stoner kertaakaan vakavissaan ajatellutkaan.
Hän pakeni työhönsä, kirjoihinsa ja tutkimuksiinsa. Halusi kehittyä hyväksi opettajaksi. Ja hyvällä tiellä jo olikin. Sitten sattui yliopistossa suuri ristiriita, minkä seurauksena Stoner käytännössä hyllytettiin. Seurasi vuosien paitsio ja ankeat ajat. Tämänkin Stoner sieti liikoja nurisematta.
Kunnes sai tarpeekseen. Suunnilleen ainoa minua hymyilyttänyt kirjan kohta oli se, missä Stoner päätti hylätä opintosuunnitelman ja ryhtyi luennoimaan ensimmäisen vuosikurssin oppilaille neljännen vuosikurssin aineistoa. Se oli mainio veto. Stoner voitti pelin ja sai kaikki itseltään riistetyt luentosarjat takaisin.
Minua miellyttää aina kaunis kuvaus ja Ilkka Rekiahon suomennos onkin sellaista. Tässä pieni sitaatti Stonerin vaikeimmilta vuosilta:
Lähitalojen rosoisen siluetin takana kaupungin valot hohtivat ilmassa leijuvassa ohuessa udussa. Kadunkulmassa lyhtypylväs taisteli turhaan sitä piirittävää pimeyttä vastaan. Samassa etäältä näkymättömistä kajahti naurunrämäkkä ja särki hiljaisuuden. Nauru viivytteli ja lakkasi. Utu pidätteli takapihoilla palavien roskien savunhajua, ja kun Stoner asteli hitaasti iltahämärässä hengittäen ja maistellen kielellään kirpeää ilmaa, hänestä tuntui, että tämä hetki, jossa hän paraikaa kulki, riitti hänelle eikä hän tarvinnut juuri mitään sen enempää.
Niin alkoi Stonerin romanssi.
Kyllä tämä alakuloinen ja kaihoisa kirja oli. Stonerin elämään sisältyi paljon vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Onneksi hän sai kokea lyhyen kauniin rakkauden Katherinen kanssa. Nuoruudenystävä Gordon pysyi myös rinnalla kaikissa koettelemuksissa.
Hieno ja tyylillä kirjoitettu yhden pienen ihmiselämän kuvaus.
John Williams
Stoner 1965
Suomennos Ilkka Rekiaho
Bazar 2015
★★★★
Lainattu kirjastosta.
Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija, 34 / keskustelua herättänyt kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.