6. helmikuuta 2016

Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo



Carlos Ruiz Zafón syntyi Barcelonassa 1964. Tuulen varjoa on myyty miljoonia eri kielillä ja se sai ilmestymisvuonnaan 2001 Premio Planeta -palkinnon. Vuonna 2008 ilmestyi Zafónin Enkelipeli, hänen toinen aikuisten romaaninsa. Näitä ennen hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja.

Tuulen varjon alkusivut saivat minut suorastaan haltioitumaan. Niin kaunista kuvausta, niin runollista kieltä. Tempauduin heti kirjaan mukaan, useinhan kirjaan sisällepääsy on hidasta ja vaivalloista. Tunsin että nyt olen löytänyt vuosikymmenen kirjan!

Tuona sunnuntaina pilvet olivat liuenneet taivaalta ja kadut uponneet polttavankuumaan utumereen, niin että lämpömittarit seinällä hikoilivat.
...
Sähköä kipinöivä musta pilvi ratsasti mereltä. Olisin pinkaissut pakoon uhkaavaa kaatosadetta, mutta muukalaisen sanat alkoivat kantaa hedelmää. Käteni vapisivat ja tahtoni seurasi perässä. ... Myrsky huohotti niskaani ja yritin kiirehtiä askeleitani, mutta levottomuus painoi sisälläni niin ankarana, että jalkani olivat kuin lyijyä.

Mutta sitten haltioitumiseni haihtui ja satumaiset kielikuvat hävisivät monimutkaisiin juoniin ja hyvin väkivaltaisiin tapahtumiin. Tämä oli lähinnä dekkari, ja dekkaria en yhtään osannut odottaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Barcelonan hämärille kujille. Sisällissodan kaiut kuuluvat vielä, voitetut eivät saa töitä, on köyhyyttä, elämää hylkiöinä kaduilla ja Francon virkamiehinä häikäilemättömiä lain omiin käsiinsä ottavia opportunisteja.

Barrio Viejossa piilossa sijaitsee salainen Unohdettujen kirjojen hautausmaa. Kirjakauppias Sempere vie sinne 10-vuotiaan poikansa Danielin. Daniel valitsee itselleen Julián Caraxin kirjan Tuulen varjo, johon suorastaan rakastuu. Hän alkaa selvittää kuumeisesti kirjailijan kohtaloa. Seuraa monimutkaisia juonenkäänteitä, hyvin paljon henkilöitä, hyvin mielikuvituksellisia kohtaloita ja uskomattomia rakkaustarinoita.

Minulla on jotenkin pettynyt olo, koska en odottanut dekkaria. Mutta Barcelonan kuvaus oli hienoa ja oli jotenkin haikeaa lukea ihmisistä, joille kirjat olivat koko elämä. Kirjan loppu oli kaunis. Kohtalo toistui - kuitenkin nyt valoisammissa ja luottavaisemmissa puitteissa. Lopuksi vielä lainaus, jonka tunnen hyvinkin omakseni, aamuyön tunteina.

Sivu sivun jälkeen annoin tarinan ja sen lumoavan maailman kietoutua ympärilleni, kunnes aamunsarastuksen hyväillessäni ikkunaani väsyneet silmäni liukuivat viimeistä sivua pitkin. Ojentauduin pitkäkseni aamun sinertävässä valossa kirja rinnan päällä ja kuuntelin, kuinka nukkuvan kaupungin kohina haipui purppuranpunaisiksi värjäytyneihin kattoihin. Uni ja väsymys koputtivat ovelleni mutta en suostunut antamaan periksi. En halunnut vielä herätä tarinan synnyttämästä lumouksesta ja sanoa näkemiin sen henkilöille.

Carlos Ruiz Zafon
La sombra del viento 2001
Tuulen varjo 2004
Otava
Suomentanut Tarja Härkönen
★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:
6 / kirjastosta kertova kirja, 8 / minulle uusi kirjailija, 25 / kirjassa yli 500 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...