Portugalilainen José Saramago (1922-2010) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1998. Lukuisia hänen teoksiaan on suomennettu. Saramago oli tuottelias viimeisiin päiviinsä asti.
Olipa kerran 10 miljoonan asukkaan kuningaskunta, jossa kuolema - tuoni - ryhtyi oikuttelemaan. Se meni lakkoon. Kukaan ei kuollut seitsemään kuukauteen ja siitäkös koko valtakunta meni sekaisin. Hautaustoimistoja uhkasi konkurssi, sairaalat ja onnellisen iän kodit täyttyivät ääriään myöten. Poliitikot pitivät palavereita ja katolinen kirkko oli syvässä kriisissä. Sitten joku neuvokas keksi kuljettaa kuolemansairaan omaisensa naapurimaan puolelle kuolemaan. Tähän autetun eutanasian liiketoimintaan sekaantui valtakunnan maphiakin, ja toiminta herätti närää naapurimaissa. Sotavoimat asetettiin valmiustilaan.
Sitten tuoni yhtäkkiä päättää lakkonsa. Korkeasuhdanne koittaa taas arkunvalmistajille ja hautaustoimistoille, vanhainkodit silmäilevät uusien tulokkaiden listoja ja pyörittävät kannattavuuslaskelmia. Mutta sitten tuoni keksii vielä yhden metkun: hän ryhtyy lähettämään kuoleville violetteja kirjeitä viikkoa ennen kuolinpäivää, hyvässä tarkoituksessa jotta nämä ehtisivät järjestää asiansa. Mutta kummallisesti yhden sellistin kirje palautuu aina takaisin, kerta toisensa jälkeen. Mitenkähän tuoni tästä ongelmasta selviää ja pystyy olemaan toimenkuvansa mittainen?
Tämä oli kerrassaan mainio satiiri. Saramago lataa pöytään kaikki kansanperinteen, sananlaskujen ja poliitikkojen puheitten kliseet tyynesti ja mestarillisesti. Ja käyttää myös välimerkkejä miten haluaa, totutusta poikkeavasti. Dialogisivut eivät ole ilmavuutta tai ajatusviivoja nähneetkään, vaan kaikki on yhtä pilkuin erotettua pötköä. Huonompaa tekstiä ei ehkä olisi jaksanut lukeakaan, tämän kyllä.
Mainio, satiirinen ja hauska.
José Saramago
As Intermitências da Morte 2005
Oikukas kuolema 2008
Tammi
Tammi
Suomentanut Erkki Kirjalainen
★★★★
Lainattu kirjastosta.
Lainattu kirjastosta.
Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija, 39 / Nobel-kirjailija, 44 / kirjassa joku kuolee
Tämä oli hellyyttävä satiiri. Kuolema parka rakastui. Olen samaa mieltä, että sen verran Saramago koettelee lukijaa, että huono tarina jäisi kesken.
VastaaPoistaSaramago on mielettömän taitava ja terävä!
Poista