Michael Cunningham - Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Vuonna 1952 syntyneen Michael Cunninghamin läpimurtoteos oli Pulitzer-palkittu, vuonna 1998 ilmestynyt romaani Tunnit. Wikipedia listaa 7 romaania tältä kirjailijalta, joka asuu New Yorkissa ja opettaa luovaa kirjoittamista Yalen yliopistossa.

Villijoutsenissa Cunningham on luonut 11 kertomusta viitekehyksenään meille kaikille tuttujen satujen maailma. Ehkä näitä voi nimittää aikuisten saduiksi? Mielikuvitusta ja logiikalle vieraita juonikulkuja ainakin riittää. Itse asiassa oli hätkähdyttävää lukea tunnistettavaa satua, joka sitten repäistiin raa'asti nykyaikaan - arkisesti ilman satujen lumoa ja nykypäivän brutaalein sanonnoin.

Kuvitus kertomuksesta Vanha hullu eukko

Saduissahan on aina joku opetus. Mutta en tiedä oliko Cunninghamilla opettaminen ja kasvattaminen ollenkaan ideana. Hän pikemminkin toteaa ja esittelee hahmojensa ajatuksia ja surkeaa elämänkaarta, lukijalle jää johtopäätösten teko ja vapaus oppia jotain jos niin haluaa. Jos joku opetus oli, niin se oli ihmiskohtalon vääjäämätön pessimismi, mikä peitti alleen positiivisemmat vivahteet. Tämä on ensimmäinen kosketukseni Cunninghamin tuotantoon, joten en tiedä onko kyyninen ja pessimistinen maailmankuva hänelle yleisestikin ominainen. 

Cunningham sisällyttää näihin kertomuksiin koko inhimillisten tunteitten, viettien ja vaistojen kirjon.   Halut ja himot sekä paheitten alle jäävät hyveet. Hän näyttää miten erilaisuus meidät merkitsee ja meitä murjoo.  Erilaisuuden kohtalonomaisuudesta tuli mieleeni juuri lukemani Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max.  Jotain samaa näitten hirviöiksi ja vajavaisiksi taiottujen prinssien kohtaloissa oli. Joutsensiipiseksi jääneen prinssin elämässä kävi näin:

Hän sinnittelee yhä. Maksaa vuokransa tavalla tai toisella. Haalii rakkautta mistä saa. Myöhäisessä keski-iässä hänestä on tullut sarkastisen hilpeä, niin kuin kaiken nähnyt ja elämän kolhuissa parkkiintunut mies konsanaan. Hän on omaksunut maailmaan väsyneen miehen huumorin.

Kertomuksien prinssien ja prinsessojen, kuninkaitten ja kuningattarien mieltä pyörittävät seitsemän kuolemansyntiä - aivan kuin meitä tavallisia kuolevaisiakin. Ja useassa kertomuksessa nämä paheet syöksevät valtakunnan mahtavimatkin tuhoon. Ja nämähän ne kuolemansynnit olivat:

Ahneus

Mutta niin kuin me kaikki tiedämme, mikään ei riitä. Oli sitä kuinka paljon tahansa. (...) ... ihminen haluaa aina lisää. Totta kyllä, jotkut haluavat enemmän kuin toiset. Me kuitenkin haluamme aina lisää... jotakin. Lisää rakkautta, lisää nuoruutta, lisää...

Himo

Kuvittelit, että ajan mittaan saavuttaisit kieroutuneen loisteliaan irstauden tilan jo kotioloissa, mielipuolen maineen niiden fanaatikkojen joukossa, jotka palvoivat latteita hyveitä ikään kuin ne edustaisivat lihaksi tullutta kunniaa. Odotit myöhäisillan vierailuja paikkakunnan nuorilta urhoilta....

Kateus

Laiskuus

Viha

Ylpeys

Ylensyönti

Cunningham on loistava ja terävän sarkastinen kynäniekka ja viihdyin näiden kertomusten parissa oikein hyvin, joskin niissä oli hieman alistunut, pessimistinen ja alakuloinen pohjavire. Ehkä aavistus positiivisempi ja vähemmän kyyninen kokoelma olisi miellyttänyt minua enemmän. Toki mukana oli myös hellyyttä ja rakkautta, pitkien avioparien yhteenhioutuneita timantteja.

Luin kirjan yhtä soittoa. Parempi olisi ehkä ollut lukea pari tarinaa illassa ja makustella hetkisen niitä. Nyt jäi mieleen melkoinen sekamelska, josta bloggaukseen punaista lankaa oli vaikea löytää. Luulen että otan iltasadukseni yhden illassa ja yritän oppia siitä. Eikö se satujen tarkoitus olekin - mielikuvituksen herättämisen ja viihtymisen ohella?

Kirja on visuaalisesti todella kaunis. Yuko Shimizu on kuvittanut Cunninghamin kertomukset upeasti.

Blogeissa toisaalla: Kaisa Reetta ja Lukujonossa

Michael Cunningham
A Wild Swan and Other Tales 2015
Villijoutsenet ja muita kertomuksia
Suomentanut Kristiina Drews
Gummerus 2016
✮✮✮✮
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle