Rouva C on fiktio nuoren Minna Canthin elämästä ja avioliitosta - niinpä teos istuu loistavasti Minna Canth 175 vuotta - juhlintaan. Minna Rytisalo sanoo lukeneensa Canthin elämästä kaiken, mutta antoi sitten mielikuvituksensa lentää. Tuloksena on kuulas ja kaunis rakkaustarina; se on kuvaus avioliitosta, joka solmittiin yksipuolisin tuntein, mutta joka kasvoi lujaksi liitoksi, ystävyydeksi ja elämänkumppanuudeksi.
Nuori lehtori Ferdinand rakastui Jyväskylän opettajaseminaarissa kauniiseen ja älykkääseen oppilaaseensa neiti Johnsoniin. Mutta neiti oli päättänyt ryhtyä opettajaksi, hän oli sen isälleen pyhästi ja moninkertaisesti luvannut. Neiti Johnson torjui siis innokkaan ihailijansa ensimmäisen kosinnan. Mutta elämän realiteetit - perheen taloudellinen tilanne ja isän puodissa lähentelevä karkea Jaakob - saivat toisiin aatoksiin. Minna ymmärsi, että Ferdinand oli hänen pelastuksensa ja ainoa mahdollisuutensa. Avioliitto solmittiin yksipuolisen tunteen varaan, mutta läheisyys kasvoi ja sitä riitti.
Minna oli omanlaisensa, välillä innostui jostain ja välillä rauhottui ja vetäytyi, siinä oli selvä rytmi. Vaimo suhtautui asioihin niin kiikeästi ja sitten aina väsähti, jos ei tullut ymmärretyksi, mutta hän seisoi rinnalla kummassakin tilanteessa.
Tässä he ovat hellyttävinä kihlakuvassaan vuonna 1865: hentoinen ja kaunis 21-vuotias Minna, jonka katseessa kuultaa uhma, ja yhdeksän vuotta vanhempi Ferdinand kihartuvine ruskeine hiuksineen. Minna ei ollut miehelleen helppo puoliso. Hän oli nainen, jonka mielialat aaltoilivat syvästä masennuksesta euforisiin toimeliaisuuden puuskiin. Ajan kanssa Ferdinand oppi elämään vaimonsa mielialojen rytmin mukaan ja soi vaimolleen nämä joskus ärsyttävätkin makoiluajat. Mies antoi vaimolleen vapauksia, jotka kuohuttivat silloista sovinnaista ja kaavoihinsa kangistunutta pikkukaupunkia. Vaimo harppoi kumisaappaissaan tekemässä hyväntekeväisyystyötä, kirjoitti lehtiartikkeleita, meuhkasi ja perusti rouvasväenyhdistyksiään. Sekä Minna että Ferdinand olivat köyhistä oloista, ja tunsivat aina säätyläisten seurassa huonommuutta. Ferdinand oli aluksi opettajan työssäänkin arka ja epävarma, hapuili suomenkielen sanoja. Mutta Minna toi miehelle voimaa ja itseluottamusta. Minusta Ferdinand oli kerrassaan hellyttävä ja nöyrä mies: uuttera ja kiltti, ymmärtävä puoliso ja hyvä isä; uusien tuulien airut ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Vakat olivat löytäneet kantensa.
Järven vesi oli ikiaikainen ja tuore, ja avioliitto oli pelottomuutta ja pysyvyyttä, toisen onnistumisessa elämistä, kannustusta ja riehakasta varmuutta meistä vastaan muut....
... ja kaikki kasvoi taas ja pursui elämää, ihmiset ja kasvit, kohta nousisivat taas kielot ja ketunleivät ja vanamojen pikkuiset kellot helisisivät ja tuomien tuoksu leijailisi utuna kaupungin yllä, ja illat olisivat jälleen valoisat ja pettymykset menisivät ohi vaikkei vielä siltä tuntuisi.
Minnan ajan naisella vaihtoehdot olivat todella vähissä: oli pakko mennä naimisiin ja saada itselleen elättäjä. Naisen tahto oli aina miehen taskussa - ensin isän, sitten puolison. Tuohon aikaan elettiin Suomessa myös suuria nälkävuosia, kuolleisuus oli järkyttävän suuri. Suomalaisuusaate oli kiihkeää ja kansaa haluttiin valistaa. Häveliäisyys ja tietämättömyys esim. seksuaaliasioissa olikin tyrmistyttävää. Luokkakuilu ruotsia puhuvan säätyläisluokan ja suomea puhuvan rahvaan välillä oli iso.
Ajattelin syvällä myötätunnolla 35-vuotiaana leskeksi jäänyttä Minnaa: tuvassa jo kuusi lasta ja seitsemäs kasvamassa rinnan alla. Elämän suuri syöveri ja pikimusta hetki. Minna putosikin elämänsä pahimpaan mustaan aukkoon, viikoiksi eikä uskaltanut edes koskea uuteen vauvaan, koska ei voinut mennä itsestään takuuseen. Elämässä tuli eteen luopumisten suma ja epävarmuus toimeentulosta. Äärimmäisen rakas ja Minnan itsensä suunnittelema huvila oli pantava myyntiin, jätettävä hyvästit sen puutarhalle ja suurelle koivulle. Nuori leski muutti lapsineen lapsuutensa Kuopioon pitämään isältä jäänyttä kangaskauppaa. Rajuja elämän muutoksia, mutta jostain sisimmästä Minna vahvuutensa ammensi, eikä oikeastaan muuta vaihtoehtoa ollut.
Rytisalo on loistava kirjoittaja. Hänen tekstinsä on kaunista ja koskettavaa, ja ihanasti soljuvaa. Havainnot ajankuvasta ovat tarkkoja ja avioparin keskinäinen rakkaus ja perhe-elämän pienet hetket piirtyvät lämmöllä. Rouva C kertoo Minna Canthista, mutta tämä tarina kertoo minusta yleisemminkin elämästä tuon ajan Suomessa. Meidän nykynaisten onneksi älykäs Minna haikaili elämäänsä muutakin kuin pienet lapset, mies ja koti.
Todellisiin henkilöihin perustuva fiktio hämmentää minua joskus, joskus taas ei. Rouva C:ssä minua hämmensi faktan ja fiktion villi ja hyvin intiimi liitto. Rytisalo sukeltaa todella syvälle parin arkoihin ja yksityisiin hetkiin. Uno Cygnaeuksen kirjassa saama #meetoo-rooli häkellytti myös. Mutta jos irrotan Rouva C:n todellisista henkilöesikuvistaan, onhan tämä hieno ajankuva ja tunteet sulattava rakkaustarina. Minna Rytisalon esikoisteos Lempi oli lumoava, ja se kahmi runsaasti palkintoehdokkuuksia: HS, Runeberg ja Lappi. Teos voitti Blogistanian Finlandian, Botnia-palkinnon 2017 ja sille myönnettiin Kiitos kirjasta -mitali 2017. Eiköhän Rouva C:llekin ehdokkuuksia satele, vaikka minä en aivan samaan lumoasteeseen häkellyksieni kanssa päässyt.
Rouva C
Gummerus 2018
***
Kirjastosta
_______________
Haastattelu MeNaiset-lehdessä: Pelottaako kirjailijaa, että joku suuttuu?
Muita lukukokemuksia: Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata, Täällä toisen tähden alla
Kuva: Museovirasto
perjantaina 26.10. Klo 13.00-13.30 Senaatintori
