3. joulukuuta 2017

Nele Neuhaus - Lumikin on kuoltava


Bodenstein & Kirchhoff  #4

Altenheim on pieni kylä Frankfurtin kupeessa. Se tuntuu idylliseltä kuin nukkumalähiö, mutta kun kolmikymppinen Tobias Sartorius palaa kotiinsa istuttuaan 10 vuotta vankilassa alkaa tapahtua. Vuonna 1997, samoihin aikoihin kun prinsessa Diana kuoli, kylästä katosi kaksi kaunista nuorta tyttöä, 17-vuotiaat Stefanie ja Laura. Heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty, mutta aihetodisteet riittivät tuomitsemaan Tobiaksen kaksoismurhasta. Hänen huoneensa ja autonsa takakontti olivat täynnä verta, hän oli riidellyt todistajien mukaan rajusti kummankin tytön kanssa. Mutta poika itse ei muista tapahtumista mitään, hänen muistissaan on musta aukko.

Kun hylätyllä lentokentällä nyt tehdään rakennustöitä, maanalaisesta säiliöstä löytyy ihmisluita. Kuolemansyyntutkija Henning, Pia Kirchhoffin ex mies, toteaa luiden kuuluneen toiselle kadonneelle tytölle. Tobiaksen äitikin tyrkätään rautatiesillalta alas ja hän loukkaantuu vakavasti. Vuosien takaiset jännitteet, epäilyt, katkeruudet ja kostonhalut ryöstäytyvät kylässä valloilleen. Tobias on perheensä ainoa lapsi ja hänen tuomitsemisensa on syössyt isän suositun ravintolan Kultakukon konkurssiin, vanhemmille on tullut myös avioero ja perheen maatila päätynyt kylän pohatan ja 'hyväntekijän' Claudius Terlindenin omistukseen. Tobias toivotetaan tervetulleeksi kotiin henkihieveriin mukiloimalla ja kotitalon seiniin maalataan solvauksia. Hänet halutaan häätää pois.

Pia Kirchhoff löytää vanhoista tutkimusraporteista epäselvyyksiä ja tutkii tapausta omalla ajallaan. Tarjoilijana toimiva goottityttö Amelie hurmaantuu komean Tobiaksen sinisistä silmistä ja alkaa nuuskia hänkin. Sitten Amelie katoaa ja kaikkien epäilyt kohdistuvat Tobiakseen. Taas nuori tyttö kateissa, heti kun tuo kylmäverinen murhaaja palasi! Tobiaksen syyttömyyteen ei tunnu uskovan kuin nuoruudenystävä Nadja, nykyisin maankuulu näyttelijätär.

Tämän enempää en aio juonesta kertoa, mahdotontakin se olisi. Nelehausin henkilögalleria on nimittäin laaja ja hän on kehittänyt heidän välilleen uskomattoman monimutkaisen riippuvuus- ja syy-seuraussuhteiden verkoston.  Sen verran raotan vielä, että varsin moni tiesi mitä kymmenen vuotta sitten oikeasti tapahtui, mutta salasi tietonsa omista vaihtelevista syistään. Neuhaus herättää dekkarissaan Altheimin kyläyhteisön hienosti eloon ja sen asukkaat tuntuvat aidoilta pikkumaisine inhimillisine piirteineen. Altenheimin hiljaisen julkisivun takana on kuohunut ja myllertänyt vuosikaudet: on teinipoikien toilailuja ja kännäämistä, tyttöjen veristä kilpailua poikien suosiosta, näteistä tytöistä tykkääviä aikuisia miehiä, silmitöntä vallanhimoa, järkyttävää sairaanhoitoa, kodinturvajoukkoja ja ties mitä. Kuulostaa sekavalta, mutta kumma kyllä Nelehaus sai kaiken pysymään koossa!

Lukiessani edellistä suomentamatonta osaa Syvät haavat, jäin väärään käsitykseen. Bodenstein on ollut Cosimansa kanssa aviossa jo yli 20 vuotta ja heillä on kaksi aikuista lasta ja pieni iltatähti Sophie. Nyt Bodensteinin avioliitossa myrskyää rajusti: vaimolla on suhde toiseen mieheen. Mies on onneton ja aivan murtunut. Mitenkähän jatkossa käy, ainakin toistaiseksi Bodenstein muutti takaisin lapsuuskotiinsa. Topakka Pia Kirchhoff jäi tässä osassa yksityisasioineen taustalle, pomon asioita ja poliisilaitoksen tulehtuneita suhteita ruodittiin enemmän.

Kiinnitin suomennoksessa huomiota samaan kuin Arja. Se-sanan käyttö ihmisistä särähti korvissani, vaikka mitä ilmeisemmin puhekieltä tavoiteltiin. Tuntui oudolta, saksalaisethan teitittelevät vähänkin vieraampia ihmisiä ja vaikea on kuvitella aina korrektin ja aatelisen Bodensteinin käyttävän vaimostaan vihaisenakaan sanaa se. Kelpo dekkari, jonka parissa viihtyy ja jossa ei liikaa mässäillä raa'alla väkivallalla. Juonikoukeroita oli ehkä liikaakin, mutta uskon että Neuhausin mielikuvitus suoltaa niitä seuraaviinkin osiin. Ei huolta siis. Neuhaus sai pienen Altenheimin elämään ja henkilönsä tuntumaan yhtä tutuilta kuin omat naapurit.

Seuraava osa #5 Joka tuulen kylvää jo tuossa odotteleekin - eikä ollut ollenkaan näin hyvä! Huhtikuussa ilmestyy uusi #6 Susihukka!

Muualla: Hemulin kirjahylly, Kirsin Book ClubKulttuuri kukoistaaOksan hyllyltä
Frau, signora & Bibi -haasteen kymmenes.

Nele Neuhaus
Schneewittchen muss sterben 2010
Lumikin on kuoltava
Suomentanut Veera Kaski
Wsoy 2016
****
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Juu ei täällä käytetä "se" nimeä missään kun puhutaan ihmisestä, taitaa olla nyt suomentajan juttuja. Täällä tuli kerran elokuva kirjoittajan kirjasta mutta sampura kun unohdin nimen, mutta hyvä oli elokuva. Tätä kirjaa aloittelin jo kerran joten taidanpa lukea uudelleen. Hyvää ekaa adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän sarjaan kuuluvia Neuhausin dekkareita on ilmestynyt jo 8, suomeksi tulee keväällä siis kuudes. Kysyin tuota se-juttua saksalaiselta ystävältänikin, ja hän piti sitä virheenä. Sanotaanhan me puhekielessä toki se, mutta jotenkin särähti.

      Poista
  2. Jos antaisi tämän jollekin suvussa joululahjaksi, saisi sitten joskus itsekin luettavakseen. Mukavaa adventin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan luettava oli, joskin aika paksu. En muista sivumäärää, palautui jo kirjastoon. Hyvää joulunalusaikaa Kirsti.

      Poista
  3. Tämä jännäri oli minun mielestäni vähän turhankin runsas, mutta ilmeisesti se on kirjailijan oma tyyli.
    Kirjalla on hyvä nimi ja kansikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on hyvä! Neuhausin tyyli on runsas. Tässä pysyi langat hyvin käsissä, mutta seuraava 'Joka tuulen kylvää' meni kyllä sekaiseksi enkä pitänyt. Bloggaan sen alta pois huomenissa.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.