28. toukokuuta 2018

Samanta Schweblin - Houreuni


Vuonna 1978 Buenos Airesissa syntynyt, nykyisin Berliinissä asuva, Samanta Schweblin kertoi tästä esikoisromaanistaan Helsinki Litissä. Hannele Mikaela Taivassalon haastattelussa keskusteltiin paljon romaanin nimen käännöksistä eri kielille. Alkuperäinen nimi on Distancia de rescate - pelastusetäisyys; englanniksi se on kääntynyt nimeksi Fever Dream ja suomeksi Houreuni. Olen iloinen että luin kirjan vasta kuunneltuani kirjailijan haastattelun Yle Areenassa, sillä tapani lukea oli erilainen kuin jos olisin lukenut houreunta. Teos oli ehdolla Man Booker -palkinnon saajaksi vuonna 2017.

Eloisa ja ihastuttava Schweblin kertoi pelastusetäisyydestä, joka on näkymätön nuora, joka yhdistää äitiä ja lasta. Äiti on aina tietoinen lapsensa liikkeistä ja hän pohtii puolet päivästä tuota etäisyyttä, joka tilanteiden mukaan kiristyy tai höllentyy.  El País: "La distancia de rescate con la que protegemos a nuestros hijos = esa distancia variable que separa la madre de su hijo y ella pasa la mitad del día calculándola, aunque siempre arriesga más de lo que debería." Schweblin antoi myös taidon näyttelijänlahjoistaan lukiessaan otteen kirjasta: hän luki aikuisen äänellä Amandan ja kuiskaten pienen David-pojan suulla. Erittäin havainnollista ja auttoi hahmottamaan mistä romaanissa on kyse.

Huom. Jatkossa seuraa jonkun verran juonipaljastuksia, joskin aika alkumetreillä ymmärsin mikä pientä Davidia vaivasi.

Tapahtumat sijoittuvat Argentiinan maaseudun pieneen kylään, jossa kasvatetaan soijaa ja joka on alkeellinen ja takapajuinen: edes omaa lääkäriä ei kylässä ole. On kaksi äitiä lapsineen: pääkaupunkilainen Amanda ja hänen pieni tyttärensä Nina sekä paikallinen Carla David-poikansa kanssa. Naisten aviomiehet eivät saa suurta roolia. Amanda on vuokrannut vanhan talon ja tullut Buenos Airesista tyttärensä kanssa lomalle. Mutta jotain pelottavaa, pahaenteistä ja peruuttamatonta tapahtuu.

Amanda on päätynyt kuolemankielissä paikalliseen sairaalaan, makaa pilkkopimeässä ja keskustelee nuoren Davidin kanssa. Poika tenttaa Amandalta tapahtumien kronologista kulkua, ja naisen muistikatkelmista selviää vähitellen kylän karmiva todellisuus. Viljelyssä käytettävät ympäristömyrkyt ovat tappaneet Davidin isän Omarin kaikki hevoset, kylän ankat ja aiheuttaneet kylän lapsille epämuodostumia ja kehityshäiriöitä. Koska kylässä ei ole lääkäriä, asukkaat turvautuvat vihreässä talossa asuvaan kansanparantajaan. Kun David sai myrkytyksen, Carla ryntäsi poikansa kanssa vihreään taloon. Nyt hän väittää, että ao. parantajan käsittelyssä hänen poikansa kadotti puolet sielustaan eikä hän tunne lasta enää omakseen. Kuumeisen, houreisen ja puolitajuttoman Amandan hätä lapsestaan on äärimmäisen koskettavaa.

Helsinki Litissä Schweblin sanoi, että koska tarina on monimutkainen (complex) kieli on tarkoituksellisen yksinkertaista (uncomplicated). Schweblin kirjoittaakin eri aikatasoissa liikkuvaa dialogiaan lyhyin, selkein lausein. Itsekin elokuvaa opiskelleena kirjailija kertoi innostuneesti, että kirjasta on tekeillä elokuva, joka saa ensi-iltansa parin vuoden kuluttua. Uskon että elokuvana Houreuni toimii hyvin ja että tekstinä teos puhuttelee erityisesti pienten lasten äitejä.

Käsitteenä pelastusetäisyys on kiinnostava emo-poikanen ajatus. Tarinan Amanda sanoo perineensä suojelevan käyttäytymismallinsa omalta äidiltään, jonka mukaan lopulta aina jotain pahaa tapahtuu. Kumpikaan äideistä ei tarinassa onnistunut pelastustehtävässään, ei varjelemaan lastaan pahalta. Kuva myrkytetystä maailmasta on pelottava ja dystooppinen. Mitä meille tapahtuu kun maaperä, ilma tai vesi myrkyttyvät? Aihe on ajankohtainen ja ympäristömyrkyt ovat puhuttaneet Argentiinassa paljonkin kuten bloggauksen lopussa olevasta linkistä voi lukea.

Pieni kulttuurinen ero meihin suomalaisiin ja takapajuiseen Argentiinan maaseutuun kirjassa on. Voin hyvin kuvitella että noissa olosuhteissa taikausko elää vielä voimakkaana. Lopussa oleva kahden isän pikainen kohtaaminen puhutteli minua kovin. Kummankin vaimo on poissa eikä isillä ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää selvitä tilanteen kanssa. Juuri mitään puhuttavaakaan ei heillä keskenään ole.

Hän ei näe soijapeltoja, kuivaa maata kirjovia puroja, kilometrien päähän ulottuvaa karjatonta lakeutta, maatiloja eikä tehtaita kaupungin lähestyessä. (...) Hän ei näe tärkeintä: nuora on viimein irrallaan kuin jossain liekkiin leimahtanut sytytyslanka; jähmeä tauti puhkeamaisillaan.

Kuva: Alejandra López
Samanta Schweblin
Distancia de rescate 2014
Houreuni
Suomentanut Einari Aaltonen
Like 2018
***
Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________

Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjapöllön huhuilujaRakkaudesta kirjoihin



Yle Areena: "Schweblinin mielestä tarinan pitää noitua lukijansa. Hän kirjoittaa tiiviissä, kuumeisessa romaanissaan äidin mielen muodostamista kauhukuvista. Argentiinalainen kirjailija sanoo, että samalla tavalla kuin ratsulle on näytettävä kuka on johtaja, määrittyy myös kirjailijan ja lukijan suhde - vaikka se toisinaan on mahdotonta."

7 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavaa, että tästä on tulossa elokuva! Toimii varmaan elokuva hyvin, ei tule ainakaan hidastempoinen elokuva. Itse pidin Houreunesta, mutta koin sen jotenkin hengästyttävän tiiviinä. Yhtään mitään turhaa ei tässä kirjassa ollut (mikä ei tosin välttämättä ole huono asia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijahan on hurmaava ja Houreunen rakenne jännittävä, mutta en oikein päässyt mukaan niin kuin olisin toivonut. Puhuttelee varmasti pienten lasten äitejä, onhan meihin naisiin kai jo geeneissä rakennettu emon suojeluvietti.

      Mukava tutustua Paula - kiitos kommentista!

      Poista
  2. Luin tämän Houreunena, joten luin ”eri” kirjan kuin sinä. Schweblinin luenta Litissä oli valloittavaa. Sitä hieman ihmettelin, että ympäristöjutut ei tulleet enempää Litissä puheeksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuin Schwebliniin. Vaikka hän aluksi vähätteli englannin taitoaan, hän pärjäsi loistavasti. Keskustelussa hän mainitsi ikäänkuin ohimennen, että Argentiinassa on ollut paljon vaikeuksia geenimuunneltujen kasvien kanssa - niin minä ainakin ymmärsin. Olivathan ne hoitajien luotsaamat lapsijoukot kaamea tulevaisuuden (?) kuva.

      Poista
  3. Nolottaa tunnustaa, etten ole kuullutkaan Samanta Schweblinista.
    Olen ollut Argentiinassa IFCO:n konferenssissa. Tutustuin isoäiteihin, joiden lapset ja lapsenlapset katosivat sotilasjuntan hallitessa maata. Abuelas de Plaza de Mayo etsivät edelleen kadonneita lapsenlapsiaan.
    Argentiinassa on ollut monenlaisia vaikeuksia. Juuri nyt peson arvon heikkeneminen on kiihdyttänyt inflaatiota. Argentiinan maatalousyhteisöissä - joidenkin lähteiden mukaan - syövän esiintyvyys on 2 -4 kertaa suurempi kuin maan keskiarvo. Syyksi epäillään RoundUp-nimistä rikkakasviem torjunta-ainetta.
    Jos houreuni tilataan meidän kirjastoon, se on luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on Schweblinin esikoisromaani ja ensimmäinen suomeksi julkaistu teos. Tätä ennen hän on toki kirjoittanut, pääosin novelleja. Joten eipä meistä juuri kukaan hänestä ole kuullut :)

      Sotilasjuntan ajat ja tekoset Argentiinassa olivat hirveitä, olen lukenut Plaza de Mayon äideistä. Suomessakin ruiskuteltiin mm. vesakkomyrkkyjä huolettomasti takavuosina. Kummisetäni kuoli myrkytykseen, diagnoosia ei tullut mutta niin hänen työkaverinsa Imatran Voimalla uskoivat.

      Poista
  4. Huh, hyvä etten lukenut juonipaljastuksia! Kiitos Areena-vinkistä, täytyy katsoa ja lukea tämä sitten pian :)

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.