6. tammikuuta 2019

Kohtaamisia - Edith Södergran ja Helene Schjerfbeck #runosunnuntai


Jag längtar till landet som icke är,
ty allting som är, är jag trött att begära.

Kohtaamisia on upea isokokoinen runo- ja taideteos, jossa Edith Södergranin runot ja Helene Schjerfbeckin taide käyvät vuoropuhelua koskettavalla tavalla. Kokoelman toimittaja Karri Kokko sanoo, ettei teoksen tarkoituksena ole kuvittaa Södergranin runoja, vaan esittää nämä kaksi oman alansa edelläkävijää yksilöinä rinnan, aikalaisia kun olivat. Näiden kahden naistaiteilijan elämässä voi tosiaan löytää paljon yhtäläisyyksiä: isien varhaiset kuolemat, köyhyys, sairaus ja arvostuksen puute omana elinaikana. Eroja löytyy asuinpaikasta ja elämän pituudesta: Schjerfbeck eli iäkkääksi vaikkakin lonkkaansa ontuen, Södergran menehtyi 31-vuotiaana tuberkuloosiin.

Kuva: Creative Commons
Helsingissä syntynyt Helene Schjerfbeck (1862-1946) oli oman tiensä kulkija, joka ei tyytynyt kompromisseihin eikä noudattanut mitään ismejä. Jopa taiteilijatarystävät, Helena Westermark & co, eivät ymmärtäneet hänen pelkistettyä tyyliään. Elinaikana ei juuri arvostusta herunut, vaikka taidekauppias Gösta Stenman ja Einar Reuter auttoivat monin tavoin ja tekivät Schjerfbeckin taidetta tunnetuksi.

Pietarissa syntynyt ja siellä koulunsa käynyt Edith Södergran (1892-1923) sairastui tuberkuloosiin vain 16-vuotiaana. Hän oleskeli moneen otteeseen parantoloissa, Nummelassa ja Sveitsin Davosissa, kunnes päätti parikymppisenä hoitaa itseään äiti Helenan tukemana kotona Raivolassa lähellä Viipuria. Kuvassa nuori runoilija poseeraa Raivolan pihalla pulskan Totti-kissan kanssa. Kissat olivat Södergranille tärkeitä ja Totti niistä rakkain. Runoilijan hautamuistomerkin lähellä Raivolassa on myös Totin muistopatsas.


Teininä tuli luettua runoja meidän traagisesti nuorina menehtyneiltä naisrunoilijoilta, sittemmin runoja ei lukupinostani ole paljonkaan löytynyt. Entuudestaan muistin muutaman upean osanottorunon, kuten esimerkiksi Tähdet ja Syksyllä. Tässä kokoelmassa puhuttelivat mm. runot Rakkaus, Elämä, Olemisen riemu, Muotokuva ja Ei mitään. Runot on suomentanut Uuno Kailas ja ne esitetään suunnilleen Runoja-kokoelman järjestyksessä, joka ilmestyi suomeksi ensi kerran 1929 ja siitä on otettu useita painoksia. Kohtaamisia-kokoelmassa on valikoima runoja kokoelmista Runoja (1916), Syyskuun lyyra (1918), Ruusualttari (1919), Tulevaisuuden varjo (1920) ja Maa jota ei ole (1925).  Joulukalenterini luukussa 24 julkaisin kokonaan Södergranin runon Ruusualttari / Uuno Kailas.

Lopussa on myös runojen alkuperäiset ruotsinkieliset versiot. Olikin mielenkiintoista verrata alkuperäisiä ja suomennoksia keskenään, sillä olen törmännyt eri versioihin. Södergranin runoja ovat suomentaneet myös ainakin Pentti Saaritsa, Aale Tynni ja Hilja Mörsäri. Södergranin merkitys suomalaiselle runoudelle on kiistaton. Hän toi Suomeen modernismin ja vapaan runomitan ja hän on kansainvälisesti tunnetuin runoilijamme. Södergranin runoja on käännetty yli 40 kielelle.


Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet, 
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa. 
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
...

Makaan koko päivän ja odottelen yötä,
makaan koko yön ja odottelen päivää,
makaan sairaana paratiisin puistossa.
Tiedän, että en tule terveeksi,
ikävä ja kaipaus eivät koskaan parane.
Olen kuumeinen kuin suokasvi,
uhoan makeaa hikeä niinkuin tahmea lehti.



Runoista kuultaa kuoleman läheisyys, jota Schjerfbeckin iäkkäänä maalaamat omakuvat kuvittavat pysäyttävästi. Lukiessa mietin, miten ahdistavalta ja epäoikeudenmukaiselta oma kohtalo mahtoi nuoresta Södergranista tuntua. Antibiootteja ei ollut eikä tuberkuloosia voitu tuolloin parantaa; parantolassa potilastovereita menehtyi jatkuvasti viereisistä sängyistä. Nykyrunouden jälkeen jotkut runot tuntuvat kiihkeässä dramaattisuudessaan ja uskonnollisuudessaan hiukan vierailta minulle maalliselle lukijalle. Mutta toiset ovat äärimmäisen väkeviä ja riipaisevia tulkitessaan ihmisen osaa tässä maailmankaikkeudessa. Löysin runoista selvää kapinaa elämän epäoikeudenmukaisuutta kohtaan: Varjossa lepää sairas jumala uneksuen ilkeitä unia... / I skuggan ligger den sjuke guden och drömmer elaka drömmar... Välillä runoilija taas luottaa Jumalaan ja tyytyy kohtaloonsaSairaudesta huolimatta Södergran näkee kauneutta, etenkin luonnossa ja kirjoittaa runoihinsa hivenen huumoriakin. Viimeisten kokoelmien runoissa väsymisen ja luovuttamisen tunnot saavat vallan, joskin ylpeällä uhmalla kuorrutettuina:

Minulla ei ole mitään muuta kuin loistava vaippani, punainen pelottomuuteni. / Jag har ingenting annat än min lysande mantel, min röda oförskräcklighet.




Kohtaamisia on hieno poikkitaiteellinen helmi, jonka mieheni poimi minulle kirjaston runohyllystä. Nämä kaksi ihailtavaa ja uutta luonutta menneisyyden naista puhuttelivat minua syvästi. Upeiden runojen ohella kokoelmasta löytyy monta sellaista Schjerfbeckin teosta, joita en ole aiemmin kirjoissa nähnyt - isoina nelivärikuvina. Hieno kokonaisvaltainen ja mykistävä runokokemus. Ehkä voisimme ottaa oppia Södergranin ajatuksista ja tarttua hetkeen:

Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki, 
elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

Livet är att tro sig vara svag
och icke våga.
❤︎

Kohtaamisia - Edith Södergran ja Helene Schjerfbeck
Toimittanut Karri Kokko
Wsoy 1982
****
Kirjastosta
_________________

Helmet-haaste: 8, 18, 24& 42 
Seinäjoen kaupunginkirjasto: Suomi
Schjerfbeckin teokset kuvasin itse kirjasta: Tyttö veräjällä 1897-1902, akvarelli, hiili ja lyijy, Gyllenbergin kokoelma / Omakuva 1944, öljy, yksityiskokoelma, Tukholma

Helene Schjerfbeckistä lukemaani: Mila Teräs - Jäljet / Riitta Konttinen - Oma tie / Riitta Konttinen -Taiteilijatoveruutta




14 kommenttia:

  1. No nyt, Riitta! Esittelet ehkä tärkeimmän runo-/taidekirjani. Se on ensimmäinen taidekirja, jonka olen ostanut. Ihailin jo nuorena näitä kahta taitajaa ja oli jättipotti, että yo-vuotenani ilmestyi tämä teos, jossa he yhdistyvät. Sinne meni osa yo-lahjarahoistani - enkä ole katunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla Tuija ❤︎ Minähän olen Schjerfbeckin taiteen suuri fani ja tämä kokonaisuus on loistava. Ihan sydän syrjälläni luin runoja ja katselin kuvia.

      Ehkä hankin tämän omaksi, antikvariaateista näyttää löytyvän. Kannattaa laittaa isäntä runohyllylle, muutakin vanhempaa hän poimi :) Hyvää runosunnuntaita & kiitos Pietarisesta.

      Poista
  2. Nuo kaksi taiteilijaa koskettavat niin monia suomalaisia naisia. Tuntuu, että lähes jokainen tuttuni on lukenut Edithiä ja hurmioitunut Helenen maalausten edessä. Niin minäkin.
    Suuri ja merkittävä osa suomalaista naiseutta <3

    Viime sunnuntain runoasi vielä kehun. Silloin olin reissussa ja luin sen vasta palattuani kotiin. Oli varmaan haastavaa, mutta hauskaa punoa tuota runoa! Kävin myös lukemassa linkeistä muiden runot, kerrassaan viehättäviä. Tuli mieleen, kun aikanaan, bloggaamisen alkuaikoina vuonna sirppi ja vasara, tehtiin runoja hakusanoista ja -lauseista, joilla blogiin on tultu. Tilastoista löytyi monta herkullista aihetta.

    Oma sunnuntairunoni löytyy täältä:

    https://susupetalsanat.wordpress.com/2019/01/06/katson-tulevaan/

    Valoisaa uutta vuotta, Riitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Susu, nämä kaksi ovat edelläkävijöitä ja huippuja omalla alallaan 💕 Ja kummankin elämässä riitti tragiikkaa. Riitta Konttisen Omaa tietä suositan, jos et ole lukenut.

      Bloggarikollegat kirjoittivat tyylikkäitä nykyrunoja. Itse en tällä määrällä siihen pystynyt. Oli luotava tarinallista proosaa, jonka asemoin runojen tyylisesti. Kiva jos pidit :) Kiitos runosta ja hyvää runosunnuntaita.

      Poista
  3. Olen täysin samaa mieltä. Helenen maalaukset ovat upeita, omaperäisiä, vaikuttavia. Luin parikymppisenä ensimmäisen kerran Södergranin runoja ja hullaannuin niihin täysin. Upeita naisia molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin ❤︎ - niin samat tunnot. Kaunista sunnuntaita sinulle!

      Poista
  4. Tämä kirja on minulle todella tärkeä. Omasta kirjahyllystänikin Kohtaamisia löytyy, se kuului aikoinaan äidilleni, joka kuoli jo vuonna 1992. Luin sitä paljon äidin kuoleman jälkeen. Tämän kirja on myös ensikosketukseni Edith Södergranin runouteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaamisia on todella hieno runo- ja taideteos <3 Yritän hankkia omaksi. Varmastikin Södergranin runot puhuttelevat erityisesti, jos on menetystä ja surua.

      Kiitos kommentistasi Anu, hyvää sunnuntain jatkoa.

      Poista
  5. Kaksi hienoa taiteilijaa yhdessä. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa, Riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Mai, tämä on todellinen helmi. Suositan.

      Poista
  6. Upeiden naisten suurenmoisia teoksia samojen kansien välissä.
    Hyvää sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanon sinulle Kirsti - lainaa kirjastosta. Sekä runot että taide ovat upeita.

      Poista
  7. mistä tätä kirjaa voisi ostaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin itselleni jostain nettiantikvaarista - sain aivan uudenoloisen kirjan. Täällä toesta on listattuna ainakin: https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1821547

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.