Sally Salminen - Katrina

#klassikkohaaste

Sally Salmisen vuonna 1936 ilmestynyt Katrina koki uuden tulemisen nelisen vuotta sitten Juha Hurmeen uutena suomennoksena (Teos 2018). Alkukesästä lukemassani omaelämäkerrallisessa romaanissa Aikani Amerikassa Salminen kertoo piikomisvuosistaan New Yorkissa ja myös Katrinan synnystä. Kirjoitin bloggauksessani näin:

Sally oli kuullut pohjanmaalaisen Katrinan elämäntarinan äidiltään ja hänessä heräsi halu kirjoittaa se novelliksi - joka paisui meidän kaikkien tuntemaksi Katrinaksi. Sally kirjoitti käsin lyijykynällä käsikirjoitustaan, usein sängyllään istuen. Olihan se sensaatio, että Amerikassa asuva kouluttamaton kotiapulainen voitti ruotsalais-suomalaisen romaanikilpailun! Tuloksen julkistamisen jälkeen Sally joutui hurjaan julkisuusmyllyyn Amerikassakin ennen paluutaan Suomeen. 

Romaani kertoo vakuuttavan koskettavasti Ahvenanmaan saaristoon kuuluvan pienen Torsön asukkaiden elämästä usean vuosikymmenen ajalta 1900-luvun alussa. Keskiössä on komean ja suuripuheisen Klintenin Johanin kanssa avioituneen Pohjanmaalta kotoisin olevan Katrinan rakkaus- ja elämäntarina.  Romaania kuunnellessa mietin, että romaanin kirjoittaminen varmastikin lievitti Salmisen koti-ikävää New Yorkissa hänen palauttaessa mieleensä synnyinsaarensa Vårdön elämää. 

Torsölle tullessaan Katrina kokee karvaan pettymyksen, sillä Johanin maalailemat ruusuiset kuvat osoittautuvat haihatteluksi. Johan on köyhä merimies ja hänen kivisellä kalliolla sijaitseva torppansa hatara, harmaa ja vinoseinäinen. Mies on merillä monta kuukautta vuodesta ja kapteeni Nordqvistille tehtävät taksvärkkityöt jäävät vaimolle. Ylpeys ei anna periksi palata häntä koipien välissä kotiin, vaan Katrina päättää elää elämänsä saarella Johanin rinnalla. Kun Johan lähtee pian huolettomasti merille, vasta saarelle tullut Katrina jää pärjäämään omillaan. Hänestä tulee vaitelias ja hiljainen, sillä häntä vierastetaan ja hänestä juorutaan, mutta yhden ystävän Katrina saa: naapurissa asuvan torpparinvaimon Bedan.

Pariskunnan avioliittoa ja elämää miettiessä sekä Katrina että Johan herättävät säälin tunteita. Mies on jäänyt lapselliseksi ja osaamattomaksi, koska äidin kuoleman jälkeen alle kymmenenvuotias au-poika jäi yksin asumaan kotitorppaan ja joutui tulemaan toimeen omillaan. Katrinasta tulee kuin äiti heikolle miehelleen ja hän oppii tuntemaan myös merimiehen vaimon osan: mies aina merillä, myöhemmin myös pojat, huoli heistä ja vastuu kodista, taksvärkeistä sekä kasvavasta lapsikatraasta - Einar, Erik, Gustav ja Sandra - jää Katrinan harteille. 

Seurusteluaikana Pohjanmaalla Johan oli sanonut Katrinalle, että tämä voisi joka syysaamu poimia omenoita kasteiselta nurmikolta, mutta Klintenissä on vain kalliota. Siitä huolimatta Katrina ei hautaa unelmaansa, vaan kantaa vaivalloisesti multaa muualta ja saa lapsille omistetut omenapuunsa ja kehäkukkansa. Vuodet kuluvat, perhe kokee surua ja menetyksiä. Pikku Sandra kuolee pienenä, vaitelias Einar kantaa kaunaa äidilleen ja tähtää kapteeniksi, Erikin laiva katoaa jäljettömiin ja sairastunut Johan menehtyy. Nuorin Gustav on äidille rakas, mutta ensirakkauden pettymys saa pojan sekaisin traagisin seurauksin.

Saaristolaisten kova ja karu elämä kulkee meren - ja valtaapitävien - ehdoilla. Kelirikkoaikana ollaan eristyksissä, samoin kuin myrskyn raivotessa. Naapurin Bedan mies hukkuu kevätjäihin työmatkalla ja Beda jää yksin elättämään montaa pientä lasta. Torppareiden elämä on käsittämättömän köyhää, ruokaa on niukalti, vaatteisiin eikä lääkäriin ole varaa. On ironiaa, että Johanin lääkärireissu on pariskunnan ensimmäinen ja ainoa, jolloin he voivat ajaa herrasväen tapaan hevoskyydillä ja matkustaa höyrylaivalla. Mutta paluumatka päättyy katastrofiin: heidän ruuhensa haaksirikkoutuu, mutta heidät pelastetaan autiolta luodolta, eikä Johan enää toivu.

Kaikessa karuudessaan ja kurjuudessaan Salmisen romaani on liikuttava, kaunis ja realistinen tarina saariston köyhien ihmisten elämästä. Vahva Katrina kestää taipumatta elämän kovuuden ja lasten kuolemat, mutta jaksaa silti tukea rakastavasti heikkoa ja tunteellista miestään. Jopa kova kapteeni Nordqvist oppii vuosien kuluessa kunnioittamaan saarelle vieraana tullutta Katrinaa. Onhan naisessa ollut ytyä hänen kapinoidessaan sosiaalista eriarvoisuutta vastaan ja penätessä oikeutetusti maksamattomia palkkojaan. Katrina sanoo, että torppari on valtaapitäjien orja ja torpparin vaimon on synnytettävä paljon lapsia heidän riistettävikseen. 

Katrina on tavattoman hieno ja sieluun menevä romaani ja äänikirjan lukija Elisa Salo sopi loistavasti rooliinsa. Minulle tuli mieleen Kustavin kirkon sankarihautausmaalla oleva, vuonna 1954 pystytetty Jussi Vikaisen patsas Merelle tähystäjä. Patsas kuvaa koskettavasti merimiehen vaimon ja lasten osaa.

Sally Salminen - Katrina
Alkuteos Katrina

Suomentanut Juha Hurme

Teos 2020
Äänikirjan lukija Elisa Salo
_____________________

Katrina on aikaansa nähden edistyksellinen nainen, ja Katrina romaani, joka ensimmäisten joukossa Suomessa kertoo naisten tarinoita heistä itsestään käsin. Romaani kuvaa elämää itsenäisyyden aikamme alun Ahvenanmaalla, kaikessa sen kauneudessa, mutta myös sisäänpäinlämpiävyydessä ja sekaannuksessa: ajan poliittinen tilanne ei voi olla näkymättä saaristossa, ja vallanpitäjien kritiikki on Katrinan katseessa usein läsnä. 

Juttu Päivän lehdessä

Tämänkertaista kirjabloggaajien klassikkohaastetta vetää Ankin kirjablogi.

Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:

#14 Maria Jotuni - Huojuva talo

#13 George Orwell - Eläinten vallankumous 

#12: Virginia Woolf - Oma huone

#11: Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad

#10: Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat

#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi

#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3